Viime viikolla pääsin vihdoin rintaostoille. Rintahan katsotaan kuntoutukselliseksi apuvälineeksi, joten rahaa ei tarvinnut torstain reissulla hassata. Joskus näinkin:)
Kauppa ei sijainnut kovin otollisella markkinapaikalla, eikä edes mainostanut "irtonaista" tuotevalikoimaansa (rintoja, käsiä, jalkoja..) mitenkään. Sama hienotunteisuus jatkui sisällä myymälässä. "Myyjä" osoittautui todelliseksi terveysalan ammattilaiseksi. Aluksi avattiin ääntä päivän säätiedoilla, josta siirryttiin vähitellen leikkaukseen ja siitä toipumiseen, kunnes otettiin varsinainen tulosyy käsittelyyn. Olenko nähnyt silikoniproteesia? Koskenut sellaista? Voisinko ajatella kokeilevani sitä nyt pumpulisen ensiproteesin tilalle?
Sylvi sentään. Monenmoista asiakasta varmaan putiikissa vierailee, kun näin silkkihansikkain kohdeltiin. Itse olin vain huojentunut päästessäni ensiproteesista eroon. Oikein innolla olin odottanut seurakseni silikoni-anitaa, sillä pumpuli-paula oli ehtinyt pettää minut jo monta kertaa. Päivän leikeissä nimensä mukainen kevytproteesi oli ehtinyt päätyä kaula-aukosta ulos tai jopa selkäpuolelle. Ainakin sitä piti koko ajan olla nykimässä oikeaan kohtaan, ja raitapaidat olivat pannassa.
Oikea koko ja malli löytyivät kertasovituksella, se on sitä ammattitaitoa! Perussilikonin sijasta valittiin sporttimalli, jossa on kaikki tarvittavat ominaisuudet täydennettynä vähän kevyemmällä täyteaineella, eli lenkkeillessä ei tarvitse niin pelätä luiskahduksia. Todella hienon säilytyslaukunkin sain mukaani, mikä lienee tarpeen. Proteesi on kuin kuplamuovi, sen rakenne kerta kaikkiaan kehottaa kokeilemaan sitä jollain terävällä.. Ja jos itseni tekee mieli tehdä tällaista, miten lapset voisivat vastustaa kiusausta?
Kotona jäin miettimään myyjän empaattista ja varovaista lähestymistapaa. Hän todella osasi asiansa. Kyllähän tämä sairastaminen naiseutta koettelee, enkä vähättele omiakaan tuntemuksia. Ensin viedään rinta, jatkossa ehkä toinenkin jos geeniperimä osoittautuu kohtalokkaaksi. Hiukset, kulmat, ja ripset lähtevät hoitojen seurauksena. Itseltäni vietiin vielä kohtu (sitä ei tule ikävä) ja munasarjat (sitä tervettä munasarjaa saattaa tulla kovakin ikävä).
Kuitenkin: Elämä edelle. Mikään edellämainituista ei ole itselleni elintärkeää, eikä naisellisuuteni ole kohdussa kiinni. Paikataan puuttuvia osia muulla tavoin, kuten huulipunalla ja Gaborin kengillä. 140e saapikkailla on muuten mukavaa ja naisellista kopsutella sairaalan kiiltävillä käytävillä. Silikoni-anitan seurassa.
Mitä mieltä äänikirjoista?
4 viikkoa sitten
4 kommenttia:
Hei
Hienoa todeta, että "näillä markkinoillakin" saa hyvää ja asiantuntevaa palvelua.Kokemasi saa varmasti aikaan helpotuksen huokaisun sellaisen ihmisen kohdalla, jolla tämä reissu vielä on edessä.
Tämä naisellisuus on keskusteluttanut, minua ja muitakin kanssasisaria, paljon myös muissa blogeissa joissa asian äärellä ollaan..Omalla kohdallani voin valitettavasti todeta sen, että kaikkein musertavimmat hetket henkisesti olen kokenut tämän taudin kanssa siinä vaiheessa kun hiuksista oli jäljellä ne muutamat haitulat, puolet ripsistä kadonneet ja peilistä tuijotti melkoinen friikki, joka ei mitenkään sopeutunut näkymään..ja siihen lisättynä se peruukki..Huh huh niitä tuntoja silloin. Nyt tällä hetkellä kestän itseäni huomattavasti paremmin..Tarvitsin vain aikaa sopeutumiseen melkoisesti.
Toiset selviävät näistä asioista huomattavasti paremmin kuin toiset ja hyvä niin:) Minun voimavarani ovat sitten jossain muulla osa-alueella, näin olen itselleni pähkäillen tätä prosessia selitellyt:)
Sinun suhtautumisesi ja kirjoituksesi henkivät melkoisia voimavaroja, joita tässä taistelun tiimellyksessä pystyt varmasti hyvin hyödyntämään.
Jaksamista jatkossakin toivottelee
Nina
Ymmärrän täysin tunteen saapikkaiden kopinasta käytävillä. Kopsuttelu piristää...lähes aina :)
Myös minulle vastaava kokemus oli varsin miellyttävä, hyvin pitkälti saman suuntainen kuin sinunkin. JA KYLLÄ: proteesia todella tekisi mieli pistää jollain teräesineellä :)
Mietin itse asiassa juuri hiljan, että missäköhän vaiheessa proteesiin on mahdollista saada uusi maksusitoutumus, sillä eivät kai nämäkään ikuisia ole ilman edellä mainittuja kokeilujakaan?
Voit muuten uskoa, että mainintasi kengistä huvitti, sillä poikkesin tänään hoidon jälkeen pikaisesti kenkäliikkeseen sovittamaan ikkunassa näkemiäni 129 euron saapikkaita. Sinne ne edelleen jäivät, mutta tekisi mieli lainata perustelujasi ja käydä ostamassa ne mitä pikimmiten pois ;)
Koskaan ei tiedä mitä edessä on, täytyy vaan uskoa että kaikista muutoksista selviää pakon edessä. Kuten tästä sairaudestakin. Peruukki on hommaamatta, kun en maksusitoumusta ole siihen vielä saanut. Ystävältä sain vinkin asiantuntevasta liikkeestä, voisihan siellä pyörähtää ihan vain katselemassa eli tekemässä sinunkaupat asian kanssa.
Proteesikauppiaani korosti kovasti omaa aktiivisuutta uuden rinnan saannin suhteen. Kotikunnan tk:n lääkintäjumpparille soitto ja perustelut uuden saamisesta -"kulahtaminen" käy syyksi. Kuulema 1,5-2v on ihan passeli vaihtoväli, varsinkin näin nuorilla, kun elämä on aktiivista (?).
Saapikkaiden teho kannattaa kokeilla, Annukka:)
Lähetä kommentti