Valistunut yhdeksänvuotiaamme bongasi seinäkalenterista lastenoikeuksien päivän. Tällöin kuulema perheen lapset saisivat päättää päivän ohjelmasta, mikä nyt ei lapsiperheessä kovin paljon poikkea normaalipäivistä, joita arjeksi kutsutaan. Ehkäpä neiti tarkoitti, että ohjelmarunko muodostuisi nyt hänen toiveidensa mukaan, yleensä kun arjen toiminnot kotonamme pyörivät paljolti peltosen tahtiin. Peltonen eli peltsi on kolmevuotias juniorimme, lempinimen alkuperää ei kukaan muista tai edes tiedä.
Paikallinen sanomalehti tarjosi tilaisuuden olla oikein höveli, juuri oikeana päivänä. Neljä ilmaislippua joulutarina-elokuvaan, mukaan saisi lähteä ketkä halusivat. Esikoiselle (yllättäen) sopi hyvin vapaailta ilman vanhempia, peltonen ei olisi kuitenkaan jaksanut elokuvaa (tai muu yleisö häntä), joten keskimmäinen sai elämänsä lastenpäivän: kolme kaveria mukaan elokuvaan ja loppuhuipennukseksi jäätelöt ylikansallisessa. Lähes autuaita olivat lasten ilmeet illan päätteeksi, mutta eipä osattomaksi jäänyt äitikään.
Nuorimmainen tarjosi minulle aivan omat ohjelmat neitien ollessa kuvissa. Kuljimme kaupungilla ja ihastelimme uusia jouluvaloja. Täydellistä tilannetajua osoittaen juniori pisti lauluksi, ja popedan "pitkä kuuma kesä" -kappale kaikui kävelykadulla lumihiutaleiden leijaillessa ympärillämme. Taukoamaton jukeboksi jatkoi lastenvaateliikkeessä uusilla biiseillä, juhlamekkoja mallailtiin päälle irinan "yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa" tahtiin, ja välillä pikkuneiti myös julisti kuuntelevansa tomppaa. Kun laulu loppui, jatkui tanssi, tai suu kävi muuten vaan.
Peltoselle ihmisten viihdyttäminen lienee lähes velvollisuus. Kun rohkeutta riittää eikä itsesuojeluvaisto tai muu isojen ihmisten este ole tiellä, neiti revittää, ja mikäpä siinä. Jotain rajaa yritän vetää, mutta aina ei ehdi hätiin (kuten silloin, kun neiti esitteli uuden pitsiset alushousunsa kunnanvaltuuston puheenjohtajalle.. joka onneksi sattuu olemaan mukava herrasmies ja moninkertainen isoisä). Marraskuussa ohikulkijoita katsellessa tulee väistämättä mieleen, ettei näistä pienistä performansseista kuitenkaan haittaa ole. Iloa elämään, omaan ja kanssakulkijoiden! Lasten ja aikuisten päivinä.
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Peltosen esiintyminen oli vapaa ja luonteva "naisellisen" upea huomionkiinnittämiskonsti. Toivottavasti ikä ei tuo esiintymishaluihin esteitä!
Suuria hetkiä ja pieniä iloja koko perheelle! Tv: kunnavaltuuston puheenjohtaja/isoisä
Peltonen on suuri taiteilija ja taiteilijoita täytyy ymmärtää! Paapalta kuulin juuri otteita Peltosen elämästä ;o)
Terveiset ankarasta lumipyrystä!
Jep, on näitä kasvattajan kaksijakoisia probleemeja, miten juurruttaa ihmistaimeen sopivasti lapsenmieltä ja aikuisuutta, huolettomuutta ja harkitsevaisuutta, spontaaniutta ja suunnitelmallisuutta.. Onneksi luontokin tekee tehtävänsä, eikä yksin tarvitse kaikesta koulimisesta selvitä. Ympärillähän on loistava ammattikasvattajaverkko:)
Isoisälle vielä onnea ja onnistuneita projekteja ja päätöksiä uudellekin kaudelle!
Lähetä kommentti