Kurkkasin seinäkalenterin seuraavalle sivulle ja ihmettelin: miten olen viime vuonna selvinnyt kaikista joulutohinoista, ja siinä sivussa käynyt vielä päivät töissä (ja joskus myös illat, tuo joulukuu ei ole opettajalle kovin armollinen). Montaa tyhjää päivää ei kuukauteen jää nytkään, merkinnöistä löytyy lasten ja aikuisten pikkujoulua, balettinäytös x 5, sytostaattihoito, koulun joulujuhla ja kaiken kruununa ystävän häät. Mutta suuresti odotettuja juttuja kaikki, jopa hoito. Ja varsinkin ne häät.
Sairaalassa tapasin kohtalotoverin, joka kertoi pistäneensä kodin ulkopuolisen elämän täysin katkolle sytostaattihoitojen ajaksi. Biologian alan tutkijana hänellä oli varmasti vankka tietopohja päätökselleen, ja hänelle tällainen tauko elämässä tuntui olevan oikea ratkaisu. Reippaasti nuorempana, aktiivista elämää viettävänä perheenäitinä koen toisin. Mitä jos nyt pistän elämän katkolle? Entä jos niitä terveitä päiviä ei heti olekaan tulossa? Kauanko jaksaisin jäähypenkillä, ja olisiko kentällä vielä tuttuja pelaajia kun sinne palaisin?
Oma ja perheen tyyli on luistella entiseen tapaan. En vähättele vastapelureitani, ovat sangen ovelia pirulaisia, mutta en myöskään luovuta antamalla heille koko kenttää. Shoppailen (aamut ovat kaupoissa väljiä), käyn yleisötilaisuuksissa (pihatapahtumat ovat suosiossa, kuten viimeviikonloppuinen tiernapoikakisa), juhlin pikkujouluja (aina voi vaihtaa vieruskaveria, jos tämä rupeaa oksentamaan:) ja työpaikallakin olen käynyt oppilaita katsomassa (käsilaukussa salainen aseeni pullo käsidesiä). Ensi viikon sytostaattikuurin jälkeisenä päivänä pakkaamme perheen kanssa laukut ja lennämme etelä-suomeen häihin (tätä en ehkä lääkärilleni kerro).
Sairauden myötä olen oppinut nauttimaan hetkistä, ja niitä hyviä hetkiä kokee pääsääntöisesti hyvässä seurassa. Ja hyvien hetkien avulla taas jaksaa, pelata ja olla tarpeen vaatiessa jäähylläkin.
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Ilmoittaudun samaan ei umpioelämä ryhmään:) Ei sovi ropalle, ei sopinut ennen sairastumista eikä sovi nytkään. Ja ainakin meikäläisen jaksaminen ollut pitkälti kiinni siitä, että on todella muutakin elämää kuin pelkästään itseeni käpertyminen ja omiin oloihin linnoittautuminen. Totta kai niitä aikoja ja hetkiäkin on, jolloin kaipaa vain olemista ja itseensä käpertymistä, jaksaakseen taas nauttia muusta elämästä, mutta ovat vain hetkiä kaiken muun melskeen keskellä:)
Vielä edelliseen kirjoitukseesi sellainen kommentti, että aivan upeaa tuo uimahalliin meno. Itselläni ei ole rohkeus riittänyt pällisteltäväksi menemiseen pikku pitäjämme uimahalliin, vaikka osaresektion takia ei ulkomuoto ole muuttunut isommasti..pelkästään hiuksettomuus edelleen estää täällä korvien välissä ihan kaikista asioista nauttimista...vieläkin. Ehkä joskus olen viisaampi ja rohkeampi kun teidän muiden matkataivalta seurailen ja mallioppisin?:)
Terkut reissun päältä omalta lomalta "etelästä" ja mukavia arkihetkiä Joulun odotuksessa, Nina
Minäkin sain voimaa kirjoituksestasi ja kävin tänään ensimmäisen kerran uimahallissa yli vuoden tauon jälkeen! Hiukset ovat melko lyhyet, takaa sentin mittaiset, mutta kestin sen. Tuntui hyvältä voittaa tämä este. Yhteen tuttuunkin törmäsin, hän katseli pyöristynyttä olemustani tarkkaan, mutta mitäpä siitä. Työt alkamassa yli vuoden tauon jälkeen...
Ei kannata jäädä kotiin istuskelemaan, silloin omatkin vaivat voivat suurentua.
terveisin Portti
Hatun nosto, portti! Kuten nina kirjoitti, ovat hiukset tai niiden puuttuminen vielä yksi hidaste uintireissulle -samoin varmaan hoitojen myötä muuttuva keho. Mitähän kaikkea lie luvassa.. Kortisonin sivuvaikutuksista olen lukenut.
Itse hankin uimalakin, vaikka hiukset vielä päässä ovat. Se ja uimapuku ovat aika räväkän värisiä (valikoimasta johtuen), mutta voinpa ajatella että päät kääntyvät sitten niiden takia:)
(hyvän päivän) tuttujen tapaaminen onkin sitten mutkikkaampi juttu..
Ujoille uimareille vinkiksi, että ainakin täällä pohjoisessa syöpäyhdistys järjestää jonkin sortin jumppapiiriä ja sen päälle uintia.. Eli jos 20 jumppaajaa menee uimaan, se voi tarkoittaa että 20 rintaa ui rintaa, rinta rinnan. Ei ole ihan yksin omansa kanssa.
Lähetä kommentti