Vihdoin alkoivat hoidot. Ei jännittänyt (mitä nyt alapaine huiteli 90 ssä..), sillä tätähän tässä on odotettu. Aamulla marssimme miehen kanssa suorastaan iloisella mielellä osastolle, jossa saamamme kohtelu ylitti kaikki odotukset: tämä henkilökunta on takuulla alansa huippua. Sanoin hoitajalle tulleeni myrkkykuurille, mutta hänpä meinasi, että ystäviä tapaamaan tänne tullaan. Hyviä ystäviä, suoraan suoneen annosteltuina. Uusia tovereita on kahta laatua, ja mikä mukavaa, toinen niistä ottelee myös rintasyöpäpaholaisen kanssa. Siis enemmän kuin mitä odotin!
Lähtötilanne on kaiketi takaa-ajo, mutta optimaalisin asetelmin. Tämä ihana optimismiin kannustava sana löytyi epikriisistä. Tautiluokituksesta 3c huolimatta leikkaustulos on ollut optimaalinen, siitä kertoo myös syöpäarvon radikaali lasku. Yleiskunto, veriarvot ja järki kunnossa, tästä lähtee kuuden kerran hoitoputki. Ja mikäs hätä siinä sängyllä oli loikoillessa ja kohtalotovereiden kanssa rupatellessa, kun hoitopäivä vielä kruunattiin kahvilla ja konjakilla:)
Nyt tunnustelen oloa kuin konsanaan synnytyksessä. Tuntuuko? Sattuuko? Etooko? No, ei ainakaan supistele. Aina löytyy positiivisia puolia!
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
5 kommenttia:
Hienoa että kokemuksesi noin hyvä! Asenne ratkaisee monissa paikoissa:)
Saattaa tulla joitain päiviä että kuusi kertaa tuntuun ikuisuudelta, mutta muista silloin minut. Eli se loppuu joskus. Sain tänään vimpat mömmöt suoniin:)Kuudes hoitokerta takana.Ja toistaiseksi toivon että viimeinen.Nöyrästi asiaan suhtaudun viimeisen puolen vuoden tuoman kokemuksen myötä, mutta pölmistyneenä siitä, että tämä tosiaan on tässä vaiheessa.
Eli jaksamista sinulle nyt alkaneelle polullesi:) Etappi kerralla.
Onnea etappisi johdosta, nina! Hienoa,hienoa. Perässä tullaan.
Siitä se sitten läksi ja vallan mainiolla asenteella. Voimia hoitojen jälkimaikkuihin!
Per aspera ad astra! (Vaikeuksien kautta voittoon!), sanoisivat roomalaiset.
Toisaalta roomalaisilla tuntui olevan näppärä sananparsi joka lähtöön: Delenda Carthago est! (Karthago on hävitettävä!) tai In vino veritas! (Viinissä on totuus!). Itse allekirjoitan tuon viimeksi mainitun.
Lapsilla on myös totuuksia tai ainakin kysymyksiä. Toissa aamuinen kuului esikoisen suusta jotenkin tähän tapaan: Mistä tietää, että sukkahousut ovat liian pienet?....................Vastaus: Haarojen välissä on trampoliini.
Pompitaan, kun tavataan!
Olen istuksinut siellä samaisessa paikassa isotätini tukena ja sen tiedän, että siellä ei ole yhtään häviäjää, vaan taistelijoita, kaikki tyynni! Sinäkin! Ja etovan olon yllättäessä muista meitä: kaikki hyvät ajatukset ovat kanssasi, ajattelemme sinua ja tuomme sillä voimaa!
Lähetä kommentti