sunnuntai 27. tammikuuta 2013

stable disease

Joulukuun puolivälissä kärsivällisyyteni petti, ja raaputin kerralla koko veikkauksen joulukalenterin. Kun luukkuja oli enää muutama jäljellä ja päävoitto yhden pukin päässä, arvasin, että mahdollisuuteni pienempiinkin voittoihin oli mennyt. Jotkut asiat nyt vaan tietää.

Muutamaa päivää myöhemmin kärsivällisyyteni oli jälleen koetuksella. Keskiviikko kului kepeästi kahteen saakka, mutta kun koululaiset pakkasivat enkun kirjansa reppuun ja huusivat bye byet, alkoivat kämmenet hikoilla ja pulssi nousta. Jaksoin kärvistellä kotiin saakka, ennen kuin valitsin linjan valkoiseen taloon. Papereiden rapinaa, näpyttelyä, odota hetki, näpyttelyä, odota vielä, ja oikeastaan tiesin tulokset jo ennen kuin ritva henkäisi luuriin:
- Voitaisiinko me soitella sinulle myöhemmin näistä tutkimusvastauksista? En nyt saa lääkäriä kiinni.

Itse tutkimukseen pääsy oli vaatinut kärsivällisyyttä, neuvokkuuttakin. Tiistaiaamuna labrassa väkeä oli tuvan täysi, osa seisoskelemassa seinän vierillä, ja pitkän linjan potilaana tiesin sen tarkoittavan aikojen venymistä ainakin tunnilla. Jonotukseen vain ei nyt olisi mahdollisuutta, röntgenin tiimi odotti minua radioisotoopit ruiskuissa. Jotain piti yrittää, vaikka infon täti näytti juuri siltä kuin infon tätit näyttävät: tiukalta ja aina valmiina tottelemaan annettuja määräyksiä.
- Kuule me hoidetaan potilaat saapumisjärjestyksessä, ei täällä voi ohitella noin vain vaikka olisi muutakin menoa.

Kun labra-aika oli neljäkymmentä minuuttia myöhässä ja röntgenaika mennyt kymmenen minuuttia sitten, tein uuden hyökkäyksen, tarkkaan suunnitellulla taktiikalla:
- Se minun tutkimukseni, positroniemissiotomografia, on yksi kalleimmista tämän sairaalan tutkimuksista. Sitä varten on aamulla lennätetty tutkimuslääke tänne ihan helsingistä asti, ajatteles, ja ne isotoopit ei säily kuin muutaman tunnin..
Olin valmis jatkamaan sormea heristäen, että esimiehesi olisi varmasti hyvin hyvin surullinen, jos kuulisi tästä, mutta siinä vaiheessa infon täti lupasi armollisesti käydä labrassa kyselemässä.

- Olisit vaan heti käynyt sanomassa infossa, että sinulla on kiire, sanoi labranhoitaja ensitöikseen. Ja jatkoi kertomalla siskostaan, jonka munasarjasyöpä oli saatu kuriin uusimisen jälkeen. Nyt oli takana jo kymmenen tauditonta vuotta. Vau.
- Taistele! huusi tämä ihana hoitaja vielä kiirehtiessäni kohti tutkimusosastoa.

- Taistelu jatkuu nyt vähän eri yhdistelmällä, kertoi ulla minulle ja miehelleni joulunalusviikon torstaina, kaksi päivää tutkimuksesta ja päivä puhelusta. Olin menossa hoitoon, mutta ennen sitä piti vielä kuulla face to face, miten syöpäni voi ja miten sitä hoidettaisiin.

Tauti ei ollut talttunut, muttei toisaalta edennytkään kuuden palitakseli-cisplatin-bevasitsumabi -hoidon tuloksena, enkä oikein tiennyt, mitä mieltä olin saamastani joululahjasta. Stable disease, joskin toisessa muutoksessa näkyi hieman kohonnutta SUV-aktiivisuutta, mikä sai pesäkkeeni kuulostamaan tulivuorelta. Olisin hihitellyt ääneen, mutta tiesin huumorin olevan lääkärin vastaanotolla riskialtista. Naurusta ei ole pitkä matka itkuun. Ulla  kiirehtikin jo summaamaan kokeellisissa hoidoissa rönsyillyttä keskusteluamme:
- Ykköslinjan hoidolla tässä vielä mennään. Vaihdetaan palitakseli doketakseliin, lisätään kortisonia platinaherkistymisen takia ja katsotaan tilanne kolmen hoidon jälkeen. Keväällä voisi kokeilla säteitäkin, jos tauti pysyy lantiossa.

Se kolmas hoito on tulevalla viikolla, tutkimus helmikuun lopulla ja totisin toiveeni on taudin pysyminen lantiossa -lienee turhan rohkeaa toivoa sen katoamista kokonaan. Pitkän ja pimeän kaamosajan olen totutellut ajatukseen matkakumppanini sinnikkyydestä, ja stable disease on alkanut tuntua enemmän puoliksi täydeltä kuin tyhjältä lasilta. Tärkeintä kuitenkin on, että nauttii lasillisensa tyylillä.

Siispä. Joulukuisen hoidon päivänä kävin töissä lähettämässä lapset lomalle ja leivoin pakastimen täyteen, ehdin shoppaamaankin ennen pukin tuloa. Tammikuussa taas junailimme peltsin kanssa day after tampereelle serkkukylään ja kävimme siskon kanssa katsomassa liz-musikaalin. Ensi viikonlopuksikin on varattu teatteriliput.

Ehei, maljani ei ole ainoastaan puoliksi täynnä, se on lähes ylitsevuotavainen.