Lapsiperheissä aamut ovat joskus (aika usein, melkein aina) räjähdysherkkiä. Mikä tahansa voi mennä pieleen. Väärä katse, äänensävy, herättäjä, herätysaika, lusikka, hillo, paita.. Siinä missä vanhempien maltti ja huumori loppuu, auttaa telkku. Miten emme ole keksineet tätä aiemmin? Päiväkotiaamuisin (silloin kun sinne pääsee.. ne infektiot!) keritään nuorimman kanssa katsomaan puuha-pete ja pingu, samalla menee päälle vaatteet ja jos tuuri käy, voi siinä sivussa yrittää kammata neidin hiuksia ja pyyhkiä suupieliä. Ihan vaivihkaa.
Pingu on ehdoton aamusuosikkini, ja kollegani avasi silmäni huomaamaan miksi. Pingussa eletään keisaripingviiniyhteiskunnassa, missä isä duunaa kotihommia siinä kuin äiti. Näin siis tosielämässäkin: keisaripingviininaaras katoaa omille teilleen munittuaan munan, jättää isin hoitelemaan keskosta palatakseen syntymän jälkeen vapauttamaan isän taas omiin rientoihinsa. Isän lomareissun jälkeen poikasen hoito sujuukin sitten yhteispelillä.
Meidän pingviiniperheemme on laajentunut vielä paapalla. Kun ensimmäinen sytostaattikuuri lähestyi, pakkasi paapa matkalaukkunsa, hyppäsi pohjoisen junaan ja kääri hihansa. Jo toistamiseen, olihan hän apuna rintaleikkauksen jälkeenkin monta viikkoa. Hommaa riittää, mutta paapa onkin modernia keisaripingviiniainesta, joka on tottunut hoitamaan kolmea prinsessaa ja koko valtakuntaa. Melkein piloille saakka, sillä kenelle 18-vuotiaalle isä kuorii perunat valmiiksi?
Imuri laulaa ja kalakeitto kiehuu rouvan keskittyessä kynsien viilaukseen ja lakkaukseen (sairaalassa käskettiin!). Pyykit suoristuvat silistyslaudan kautta kaappiin kun emäntä syventyy päivän lehden rivi-ilmoituksiin. Välillä näin, mutta oikeasti: teen mitä jaksan, mutta lopusta huolehtii miesväki. Ja modernina naaraspingviininä en pode edes huonoa omaa tuntoa (koko ajan). Sairaudesta täytyy osata poimia hyvät asiat, niistä pitää osata nauttia. Vaikeita ja työläitä päiviä on sekä takana että takuulla myös edessä. On ihana, että tässä tilanteessa saamme nauttia välillä keisarillisesta elämästä.
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
1 kommentti:
Kirjoititpa hauskasti! Mukava kuulla, että olette saneet taas paapaenergiaa taloon. Ja isille omat tyttäret taitaa aina olla vähän prinsessoja - oli ikä mikä tahansa!
Hassua, että käyn blogillasi usein (lähes päivittäin), mutta soitettua en tahdo saada. Ajatuksissa olette usein!
Ja pikkujoulukausi avattu töissä. Juuri 2 päivää ennen kuin paikkakunnan ainoa ravintola menee konkurssiin... Ja enää 15 joulujuhlat jäljellä...
Lähetä kommentti