perjantai 5. lokakuuta 2012

kysymyksiä ja vastauksiakin

- Leikattaisiinko vähän sinun hiuksiasi, kun ovat niin kasvaneet? kyseli äiti kuusivuotiaalta tiinalta.
- Kuulepas, pitkä tukka on kuin kaunis kesähattu, vastasi tiina, ja välttyi hiustenleikkuulta tuolla kertaa. Ekaluokan kuvassa hiukset ovatkin sitten jo mallia polkka, etutukkakin viivasuora. Voi olla, että tiinaa on täytynyt jollain tavalla lahjoa, sillä pitkät hiukset ovat aina olleet minusta kauniit.

Hiustenleikkuuhommiin sitä piti kuitenkin taas ryhtyä, kun hiukset alkoivat tippua tukkoina kolme viikkoa ensimmäisen sytosatsin jälkeen. Silti, kauniin tukan onnistuin taasen löytämään. Yhtä kauniin, kuin kaunis kesähattu, ja niin aidon, että menee melkein täydestä itsellenikin.

- No? utelee mies, kun kyyditsee minua keskiviikkoaamuna tuttuun osoitteeseen sairaalarinteelle. Vieressä istuva rouva näyttänee juuri siltä, kuin pahempikin PM vaivaisi.
- Ilon kautta, vastaan. Ei passaa valittaa, niin kauan hyvä, kun tähän osoitteeseen saan kulkea. Kolmen viikon kierrossani on pari päivää, jotka voisin skipata, mutta muutoin olen kunnossa ja kiireinen. Keskiviikkona sytot ja unta, torstaina tikkaria ja unta ja viimein perjantai-iltana ylösnousemus sängyn pohjalta, luutu käteen ja ikkunoiden kimppuun.

Viikonloppuna testaan vielä kuntoni. "Afrikan joki, neljä kirjainta?" Täytyy olla vaal. Sanomalehden viikonloppuliitteen ristikko sujuu jahkailematta, yhden tähden hidato menee minuutissa, viiden tähden viidessä minuutissa. Sunnuntaina pyöräilen kahdeksan kilometriä ystävän luokse lounaalle, jonka saan alaskin jälkiruokineen kaikkineen. Kyllä vain, maanantaiaamuna olen valmis työmaalle.

Töihin tekevän mieli. Kun emon kaikki poikaset, nuorinta myöten lähtevät aamulla kouluun, jäisinkö kotiin? Neulomaan sukkaa? Kuuntelemaan yleykköstä? Kutomaan ryijyä? Kestopreesensin, epäyhtälöiden ja haiku-runojen kesken ei jouda miettimään turhia, joskin jotkut pakolliset asiat on hoidettava. Puhelin soi ja hälyttää "peltsi soittaa".. Langan päässä onkin tärkeitä kysymyksiä:
- Niin sitä vaan että tekisinkö mää ensin läksyt vai söisinkö välipalaa?

Ihana ekaluokkalainen!



Ja ihana seiskaluokkalainen ja siunattu kotitalous!


Ja (useimmiten melko) ihana ysiluokkalainen, joka saavutti mopoiän elokuisen perjantaina, on saanut mopon ja kohtsillään ehkä mopokortinkin..


Näitä kuvia katsoessa alkaa emonkin ruokahalu vähitellen palailla. Nam ja maiskis, ystävät!