torstai 9. elokuuta 2012

pari pummia ja yksi missi(o)

Hoitopäiväni valkoisessa talossa tapaavat olla pitkiä, niin nytkin. Lähes kymmenen tunnin ajan kehooni pumpattiin esilääkkeitä, hyvinvointilääkkeitä, välihuuhteluita ja sitten niitä taudintappajia yhteensä arviolta viisi litraa, ja koin olevani ääriään täynnä oleva ihmistankki saadessani viimein kotiutuspaperit kouraan. Ukkoskuuro oli raitistanut ilman ja aurinko paistoi, joten hetken mielijohteesta lähdin bussibysäkin sijaan kävelemään kaupunkiin.

Kävely tuntui hyvältä ja kuntokin oli kohdillaan, joten suunnistin lempipaikkaani torin rantaan jäätelölle. Jäähallin takaa, polkua pitkin, radan ali, 500 metriä suoraan ja suunnan tarkistus lounaaseen taksikopin kohdalla, ja kas, löysin itseni kävelykadulta siiderilasilliselta. Suunnistuksessa tätä kutsuttaisiin pummiksi.

Oikean pummin olin tehnyt sytostaattihoitoa edeltävänä iltana akion rasteilla. Sprinttiradasta ja helposti löytyneistä rasteista innostuneena hölkkäsin viimeisen oranssivalkoisen maamerkin ohi, jonka kyllä polun vieressä huomasin. Tulosta ei siis tullut, mutta huippuaika itselleni, henkilökohtaisessa sarjassani "puuhelmikuntoilijat". Tuossa sarjassa koen olevani aina voittaja, vaikka tulosluettelo muuta yrittäisi väittää, kuten viime tiistaina, jolloin haeskelin rasteja rankkasateessa ja linssit huurussa linnakankaalla. Vesitipat silmälaseissa vääristivät näön niin lähelle kuin kauaskin,eivätkä muurahaispesät ja aukiot erottuneet sen paremmin kartalla kuin luonnossakaan. Ojat kyllä löytyivät;)

Suomalaista sisua, sitä se on. Sitä on kaivattu olympiakatsomossammekin, mutta kotimaisten huippuhetkien vähyydessä on tullut iloittua muiden onnistumisesta. Ehdoton suosikkini lontoossa on naisten satasen voittaja, jamaikalainen shelly-ann fraser-pryce. Luonnollisen kaunis ja hyväntuulinen juoksija näyttää, että urheilu on kivaa leikkiä, ja huippu-urheilijakin voi olla naisellinen. Sentilleen samanmittaisena koen myös kohtalonyhteyttä shelly-annin kanssa. Meitä ei kannata aliarvioida!

Miss shellyllä ja minulla on myös yhteinen tavoite, ja se on rio de janeiro. Shelly huolehtii edelleen pikamatkoista, reenaa ehkä kahtasataakin, pituushyppyäkin kenties. Minä hoidan tämän kestävyyspuolen. Sponsorinani on kela, valmentajina valkoisen talon lääkärit, ja kaikenlainen douping on sallittua. Tämä on missioni ja uskon, että neljän vuoden kuluttua me taas tapaamme. Kotisohvallani.