uutiskatsaus

Aamulla päivän lehteä pikaisesti selatessa juutuin hauskaan uutiseen. Valtamerialus titanicista aiottiin rakentaa kopio virpiniemen virkistysalueelle vetonaulaksi pohjoisen matkailulle. Kustannuksissa ei säästeltäisi, ja laivaan olisi tulossa golfratakin. Asiasta järjestettäisiin infotilaisuus kaikille kiinnostuneille juuri tänään, 1.4, ja paikalle toivottiin runsaasti yleisöä. Huomisesta lehdestä kaiketi sitten näkee, onko paikalla yhtä paljon väkeä kuin muutaman vuoden takaisessa alkon alennusmyynnissä, joka alkoi siis myös juuri aprillipäivänä. Sillä aina löytyy painettuun sanaan sokeasti uskovia: tänäänkin lehden verkkosivujen juttutuvassa eräs kirjoittaja moitti toimittajaa huonosta taustoittamisesta, jutussa kun mainittiin titanicin haaksirikon kuuluisimpana uhrina leonardo di caprio.

Myöhemmin iltapäivällä napsautin pikkukannettavastani ylen uutisikkunan auki, ja sieltä löytyi toinen mukava uutinen. Päivän pääuutisotsikoihin oli päässyt tilastotieto suomalaisen syöpähoidon tuloksekkuudesta. "Syövistä paraneminen suomessa euroopan kärkeä" -otsikko ei toivoakseni ole pilaa. Jutun mukaan, kun kaikkia syöpätapauksia tarkastellaan yhdessä, niin paras tilanne on suomalaisilla ja ranskalaisilla naisilla, joista 59% paranee syövästä. Parantuneeksi kyseisessä tutkimuksessa, johon jutussa viitattiin, luokiteltiin syöpäpotilaat, joiden voidaan olettaa elävän hoidon jälkeen yhtä kauan kuin samanikäisten yleensä. Ero on huomattava esimerkiksi puolaan, jossa naisista 38 ja miehistä vain 21% paranee syövästä.

Kansainvälisestä uutistarjonnasta lyhennetty juttu ei tarjonnut juurikaan lisätietoja tai selityksiä, mutta kertoi kuitenkin tärkeimmän. Sen, minkä olen kyllä tiennyt jo aiemminkin: jos syöpään on pakko sairastua, on suomi hyvä paikka siihen. Prosenteista ja todennäköisyyksistä olen päättänyt olla välittämättä, ne kun eivät puolellani ole, mutta on todella tärkeää kokea saavansa ensiluokkaista hoitoa. Ja mikä tärkeintä, hoidon saaminen ei ole kiinni potilaan lompakon paksuudesta, yhteiskunnallisesta asemasta tai hyvä veli-verkoston laajuudesta, vaan jokaisen potilaan eteen tehdään se, mihin lääketiede tänä päivänä pystyy. Melkein ihmeisiin, näin maallikon silmin.