pääsiäisperinteet kunniassaan

Pääsiäisaurinko tanssi kirkkaalla taivaalla jo lankalauantaina, mutta kun puhutaan parin tuhannen vuoden takaisista tapahtumista, ei se niin päivän päälle ole. Ikiaikaisessa kainuun korvessa hiihdellessä ei tiedä päivää, ei vuotta eikä vuosisataakaan. Nykypäivästä kertovat vain suksen alla rahiseva kelkkaura, taivaalla risteävät suihkariviivat sekä vastarannalla näkyvät hakkuuaukiot ja metsäkoneen jäljet. Puun hinta on viime vuosina ollut korkealla, tiemmä.

Vielä silti riittää korpein kuiskintaa kuunneltavaksi asti. Kiannan rannalla eivät elämän äänet häiritse, onhan jo mummilan tilan nimi osuvasti tyynelä. Kaukana maailman äänet ja houkutukset. Ostoksille matkaa kertyy nelisenkymmentä kilometriä, pääsiäiskirkkoon vähän vähemmän, lähimpään naapuriin kaksi, ja ItäNaapuriin jotain niiden väliltä. Aikas rauhaisat lomailuolosuhteet meillä:)

Loma tarjosi honkien huminan lisäksi mukavaa seuraa, michelin-tasoista syömistä, nuotiokahvit, saunan löylyjä ja unta. Liikuntaterapiaa nautimme ladulla, ja ladun puuttuessa umpihangessa. Kun me mieheni kanssa metsästimme kadotettua vyötäröä suksilla, metsästivät lapset piilotettuja pääsiäismunia vihjeiden avulla, kaikilla yhtä kivaa. Vielä kun lisätään lomakuvioihin eloisa koiranpentu sekä vähemmän eloisa lammas, joka oli jatkojalostettu ja tarjolle asetettu, olivat kaikki pääsiäisen vieton elementit koossa. Ihan sitä mahatautia myöten, joka taasen tuttuun tapaan yritti tulla mukaan juhlan viettoon. Vielä ei meidän perheessä kukaan oksenna..

Toivottavasti olette saaneet viettää yhtä rentouttavaa lomaa kuin mekin. Hyvää Pääsiäistä kaikille! Valoa ja iloa!