mitä opin kirjoittajakurssilla?

Saadakseni jotain rotia sairaslomalaisen päiviin (sairaalareissujen lisäksi) ilmoittauduin alkutalvesta lyhyelle verkkokirjoittajakurssille avoimeen yliopistoon. Sekä verkkokurssi että kirjoittaminen ovat uusia juttuja, joista verkko vaatisi enemmän perehtymistä ja kirjoittaminen enemmän inspiraatiota ja istumalihaksia. Kotitehtävät tahtovat "unohtua", sillä akateeminen vapaus vaatii kurinalaisuutta, jota itsestäni ei valitettavasti ole koskaan löytynyt. Omana kouluaikana kun vapaus tarkoitti mahdollisuutta valita kirjoitelman aihe kolmesta otsikkovaihtoehdosta, ja vapautta kirjoittaa siitä kolmesta kymmeneen sivua. Eikä vapaus kuulunut opettajaopintoihinkaan muuten kuin mahdollisuutena valita, osallistuuko kyseiselle luennolle nyt vai seuraavana vuonna.

Kirjoittajakurssin tämän hetkisen opintojakson etätehtävät on puoliksi suoritettu. Sade-aiheiset pikakirjoitukset eri perspektiiveistä on tehty, se olikin simppeli ja motivoiva tehtävänanto, mutta edellisen jakson kirjoitelman henkilökuvauksen syventäminen ja dialogin kehittäminen odottaa terävämpää kynää ja kirkkaampia ajatuksia. Ehkä myös neuletyön valmistumista, lumien sulamista ja sitä kuuluisaa viime tippaa.

On kurssilla toki ollut muutakin annettavaa kuin harjoitukset. Erilaisiin ihmisiin on aina mukava tutustua, ja nytkin meitä on koossa hyvin sekalainen kirjakerho, vasta-alkaneista verbalisteista aina maisteritasoon asti. Toinen tärkeä anti on tullut kurssikirjallisuudesta. Claes anderssonin luova mieli oli kaikin puolin nautittava teos, joka esitteli kirjoittamisen hyvin arkisena työnä, joka hyvän motiivin lisäksi vaatii lähinnä vain viitseliäisyyttä. Lähes uskottavaa, kunnes kokeilee itse..

Parasta antia tähän mennessä on tarjonnut kirjoittamisen guru natalie goldberg kirjassaan avoin mieli. Goldberg kehottaa luovaan laiskotteluun. Hänen mukaansa "mitääntekemättömyys" riisuu epäolennaisesta, herättää ajatuksia, ja kirjoittamisen aiheita rupeaa nousemaan pintaan siinä tahdissa, ettei kynä pysy perässä. Tätä väittämää on ollut ihan pakko kokeilla, eikä tekemättömyys olekaan niin vaikeaa kuin äkkiseltään kuvittelisi. Siinä missä sairasloman alussa päiväni olivat suunniteltuja ja tavoitteellisia, voi nykyään kokonainen arkipäivä hujahtaa lähes huomaamatta -ja ennen kaikkea mitään tekemättä. Todella opettavaista ja terapeuttista tällaiselle perusluterilaiselle työmuurahaiselle.

Ja niitä ajatuksia, niitähän on pää täynnä. Eri asia on, siirtyvätkö ne koskaan paperille, ja onko edes tarpeellista antaa niille kirjallista muotoa. Goldbergistä palattiin siis anderssonin sanoihin motivaatiosta ja istumalihaksista:) Mutta sitä motivaatiota odotellessa ja istumalihaksia kehitellessä kehotan kaikkia kokeilemaan laiskottelun tärkeää taitoa. Unohtakaa hetkeksi 70-luvulla mieliinne iskostetut "työtä, työtä, työtä tehdä, jotta jotta leipää syödä.." -laulut ja muut opetukset, tipauttakaa tiskiharja kädestänne ja antautukaa sohvan vietäväksi. Olkaa, nauttikaa ja yllättykää!