torstai 26. helmikuuta 2009

puhdas tyttö

Yllättävän tyynenä makoilin pohjoisen keskusröntgenin tutkimushuoneessa annamarin etsiessä etäpesäkkeitä sisäelimistä ultraäänianturin avulla. Katselin kattoa, kääntyilin ja hengittelin ohjeiden mukaan, kiltisti ja hiljaa. Röntgenlääkärit tuntuvat olevan melko vaisua porukkaa, ja mielelläni heille työrauhan suon, onhan kyse Minun tutkimuksestani. Monen monta kattoa ja katonrajaa olen tutkistellut hiljaisena erilaisten toimenpiteiden aikana, on ilmastointiputkea ja ilmanvaihtohormia, johtokimppuja ja johtolistoja, likaisia kattoja ja valkoisia kattoja. Tämänpäiväinen tutkimushuone oli keskikokoa, käytännöllisen mallinen ja varmaan aika vasta remontoitu, tästä kielivät uuden näköiset kaapistot sekä puhtaat ilmanvaihtoaukkojen ympärykset.

Ja puhdas olin minäkin. Jos en vitivalkoinen niin ainakin kaikki näkyvä lika oli vatsastani pesty pois, ei etäpesäkkeitä. Tämän annanmari ystävällisesti päätti kertoa loppuviimeksi, kun jo olin lavitsalta nousemassa. "Ei siellä mitään ollut" tuntui ihanalta, kaikessa lyhykäisyydessään tokaistuna. Varsinkin kun sitä edelsi intensiivinen tehosteainetesti, jossa suoneeni ruiskutettiin aivan uutta coctailia, rikkiheksafluoridia, jonka tehtävänä oli paljastaa maksassa näkyvän muutoksen laatu. Vanha tuttu kystahan se siellä.

Juhlakahvit oli paikallaan. Sairaalan kanttiinin tonnikalaleipä maistui paremmalle, kuin mitä siihen käytetyt ainekset antoivat aihetta. Joko kohta uskaltaisin nostaa lipun salkoon -erävoitto syövästä? Suomen kansa jos mikä on viisastettu sananlaskujen avulla olemaan turhan tyytyväistä ja onnellista porukkaa, ja kieltämättä haluan varoa nuolaisemista ennen tipahdusta. Kuitenkin, kaikki positiiviset uutiset tällä Rintamalla ovat aina pieni juhlan paikka. Että kippis. Ja kiitos.

11 kommenttia:

Nina kirjoitti...

iloisen varovaisissa tunnelmissa mukana ollaan:) tuttu tunne kun ei oikein ihan täysillä uskalla "tuulettaa" mutta kuten viisaammat kanssasisaret sanoneet, että kyllä elämänusko jossain vaiheessa kantaa.

Monenlaisia tunnelmia varmasti vielä liikkuu päässä, mutta jaksamista kaikkien niiden ajatusten kanssa:)

Anonyymi kirjoitti...

Mukava lukea mukavia uudisia!

Maikki

Sirpa kirjoitti...

Hiphurraa hyville uutisille!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi mahtavaa! Kyllä kannattaa juhlistaa ja samalla voi myös juhlia Suomen miesten viestipronssia:) (Itsellä on iltapäivät mennyt kisojen ääressä virkkuukoukku kädessä..)
Leena W.

Annukka kirjoitti...

Kilistelehän nyt vaikka varovaisestikin tätä erävoittoa, olet sen todella ansainnut!

Anonyymi kirjoitti...

Great! Ehdottomasti juhlan paikka, kilistelkää kovasti! Me täällä hyvien uutisten kunniaksi tehdään popcorneja :)

Anonyymi kirjoitti...

Eli tällä hetkellä kaikki hyvin! Sen enempää ei elämästä voi kai eteenpäin tietääkään...Iloisena uutisista
Maittaela

tiina kirjoitti...

Varovaisen iloinen on sattuvasti sanottu. Lääkäri kertoi minulle samalla kun kertoi (ensimmäisen) syöpädiagnoosin, että syöpä on täst edes jatkuva seuralainen, eli täysin terveeksi ei syöpäpotilasta voi kuulema julistaa, vaikka taudin ns.selättäisikin. Syöpäsolut ovat kuulema niin ovelia, että voivat piiloutua useiksikin vuosiksi, ja ryhtyä uuteen kapinaan pitkänkin ajan kuluttua ensimmäisestä sodasta.

Tähän ajatukseen olen puolen vuoden aikana vähitellen totuttautunut ja tottunutkin. Taistelu ja erä kerrallaan, kauemmas ei kannata huolehtia. Joten ihan iloisissa fiiliksissä täällä lomaa aloitellaan..

Anonyymi kirjoitti...

Jee, hieno asia, tämä erä voitettu! Onnellista lomaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina!
Sain Mikolta blogiosoitteesi ja olen käynyt täällä tarinaasi pieninä palasina lueskelemassa. Pala on ollut kurkussa ja kyynel silmässä useaan kertaan. Mutta tämä valoisuus - jolla kaikesta kerrot. Siitä meidän kaikkien pitäisi ottaa oppia.

Tämä ultra-uutinen oli hieno ja sen päälle on mukava lähteä lomalle.
Ihanaa lomaa ja kaikkea hyvää koko perheelle,
Pia Espoosta

tiina kirjoitti...

Mies huikkaa voileipänsä äärestä terveiset espooseen!