Perheemme sisäistä huumoria edustaa lause “haittaa ei”. Tämä syntyi eräänä arki-iltana puoli kuuden maissa, kun kaksi päiväkodista haettua leikki-ikäistä vietti hetken siestaa pikkukakkosen ääressä. Sohvalle mukaansa neiti kaksi vee oli ottanut pienet askartelusakset, ja ohjelmia seuratessaan oli samalla tullut suikaloineeksi jalassaan olevat sukkahousut haaruksista vyötärölle asti. Keittiöstä kurkkaavalle äidille tyttö lausahti hätääntyneesti, nousevalla intonaatiolla “haittaa ei..?”. Ei haitannut, ei, mutta sakset lähtivät jäähyhyllylle.
Sen jälkeen on ajoittain ollut hyvä muistuttaa itselle ja koko perheelle asioiden tärkeysjärjestyksestä osuvalla sloganilla. Monelle pikkujutulle saa todeta “haittaa ei”, vaikka ensireaktio lasin särkymiseen tai värjäytyneeseen pyykkiin saati hieman isompiin (taloudellisiin) vahinkoihin olisi “haittaa hemmetisti”.
Haittaa ei on terve elämänasenne, jota itse olen vuosia opiskellut ahkerasti, mutta jonka jotkut saavat jo synnyinlahjana. Kävelevä esimerkki, tässä suhteessa äärimmäisen lahjakkaasta kaverista, on esikoisemme, joka tälläkin hetkellä tramppaa jossain päin kylän raittia eriparikengät jaloissaan. Kengät ovat toki samaa merkkiä ja samannäköiset, vieläpä vasen ja oikea, mutta koko heittää kahdella numerolla. Ihan hyvät ovat, kuulemma, eikä haittaa.
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
5 kommenttia:
Saimpa taas iltanaurut. Kiitos hauskoista kirjoituksista! Noi Peltsin kommentit tuntuu yllättävän tutilta. Kummityttö laukoo pitkälti samantyyppistä tekstiä. Puheiden lisäksi tyttöjen energia määrä on uskomaton. Miten lapsille opetetaan sängyllä loikoilemista ja haaveilua? Sanopas ope se!
T. Maija, nuorena nukkunut
Mukava ja leppoisa teksti.
Keväistä auringonpaistetta Tiinalle ja myös koko perheelle!
P.S. Kenkien on oltava samaa paria!
terveisin
Dogmaatikko ;)
Olen kauan jo käynyt kuikuilemassa ja lukemassa hyviä tekstejäsi, nyt taidan uskaltaa jättää kommentinkin...
Tuo "haittaa ei" asenne on kyllä tarpeen nykypäivänä, turhaan stressataan niin paljosta. En tiedä olenko itse jo tarpeeksi vanha vai olenko vain tarpeeksi laiska, mutta tuolla asenteella olen pystynyt jotakuinkin elämään viime vuodet. Mitä sitä sitten enää kannattaa hermojaan menettää, kun homma on ns. ohi, eli tavara rikki ja vahinko sattunut. Voihan se tietenkin harmittaa, mutta turhaa on enää siinä vaiheessa menettää hermojaan...
Tsemppiä taisteluun! Kiva, kun jaksat kirjoitella!
"haittaa ei" on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin "mitä välii".
Meikäläisellä on kyllä kestänyt yli puoli vuosisataa ennenkuin on päässyt noin pitkälle. Ei haittaa -kommenttia tulee kyllä nykyään jos vaikka lapsivieras oksuu olkkarin silkkimatolle tai siili päästää siihen pisut pari päivää sen jälkeen kun matto on tuotu pesulasta. Tällä hetkellä on lattialla kuivunutta maitoa, jota vieras kaatoi vahingossa ja minä huolimattomasti luutusin sitä pois. "haittaa ei", ei ainakaan ennen päivänokosia.
Hm, joskus muinoin kyllä haittasi kun tyttäreni leikkeli ryijyn hapsut nukelleen hiuksiksi.
Äitiä rupesi jo vähän haittaamaan tuo kenkäasia, joten tänään lähti kaupungilta mukaan uudet popot. Ja miten tämä onnistuu..? Lapsi seisomaan sanomalehden päälle ja piirretään kuva jalasta -aina hyvä malli mukana! Lisäksi kännykän muistiin vanhoista farkuista lahkeiden pituus ja paidan hihat.. Näillä äiti-nikseillä saa puettua 11 vee koltiaisen.
Siinäpä se mitä lastenkasvatusrintamalle on tällä hetkellä annettavaa:)
Ja hyvä huomio, haittaa ei ja mitä välii -asenteilla on vissi ero.
Lähetä kommentti