Peltosen kanssa otettiin varaslähtö hiihtolomalle, ja vietettiin aurinkoista talvipäivää kotosalla. Ennen kahdeksaa väki väheni talosta, ja jäimme kaurapuuron syöntiin, minä, peltsi ja nallevauva. Neiti nimittäin haki nälkäisen nallevauvan huoneestaan itkemästä, nosti reippaasti paitansa ylös ja ryhtyi imettämään pienokaista. Samalla toki jatkui oma puuronsyönti, nalle vasemmalla rinnalla ja puuroa omaan suuhun oikealla kädellä. Yritin kertoa pikkuäidille, että yksikätisyyteen oppii kyllä myöhemminkin, nauttia nyt vaan siitä ettei virkattu vauva vaadi oikeasti niin paljon hoitoa ja huolenpitoa, mutta tämä hoitaja on selvästi vastuuntuntoinen ja tehokas.
Sama tehokkuus jatkui aamupalan jälkeen. Sillä välin, kun sain laitettua tiskit ja pakattua keräyskartongit ja -muovit odottamaan kauppareissua, oli neiti ehtinyt pitää nallelle jo balettitunnin, laittaa tämän unille ja herättääkin, syöttää uudestaan ja "ulkoiluttaa".Vielä ehti neiti myymälänhoitaja pitää pystyssä lähikauppaakin, jossa kaikki maksaa kakskytviis. (Tämän energian kun saisi valjastettua palvelemaan kodinhoitoa..) Kauppaleikkien jälkeen oikea kauppareissu, muutama pulkkamäki takapihan kukkulalla (jota lakeuden lapset vuoreksi kutsuvat) ja lounas -ja nukahdimme kumpikin päiväunille. Peltosen tahdissa tekee tiukkaa pysyä.
Ja tätä tahtia on viikko luvassa.. Hiihtoloma on täällä pohjoisessa parhaalla mahdollisella mallilla, eli edessä päin. Ensi viikkoon sattunut hoito askarrutti etukäteen, edellinen suunniteltu perheloma kun meni eri residensseissä majaillessa.. minä sairaalassa ja muu väki kreetalla. Punnittuani eri vaihtoehtoja hoidon järjestämiseksi rohkaistuin viimein anomaan lomaa kuin koulutyttö, "me lähdettäis reissuun..". Ja lääkäri sanoi sen, mitä itsekin loman anojille vastaan, "lähtekääpä ihmeessä ja nauttikaa matkasta, loman jälkeen jaksaa taas paremmin näitä (koulu)hommia". Viikon pitemmästä hoitotauosta ei kuulema ole haittaa, 3-5 viikkoa on turvallinen väli.
Joten, lomalle lampsis ja nokka kohti pohjoista. Täältä tullaan, sirkka! (ja erkki:)
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
3 kommenttia:
Hei Tiina! Olen alusta asti lähes päivittäin seurannut blogejasi ja ihaillut tapaasi kirjoittaa ja suhtautua sairauteesi sen vakavuudesta riippumatta. Lapsiasi olen tavannut viimeksi Kurkkarissa pari vuotta sitten ja voin avin kuvitella, kuinka paljon iloa ja jaksamista saat myös heidän kauttaan. Elän näin mukanasi ja olen iloinen näistä viimeisistä tuloksista. Toivon jaksamista edelleen ja kaikkea muuta hyvää jatkossa sinulle ja perheellesi!!
Terveisin Pirjo (aiemmin Pyynkadulta nyt) Porista.
Lomps vaan ja mahtavaa lomaa!
Kiva lukea kommenteista, että matkalla on taustajoukoissa mukana "vanhoja tuttuja". Terveisiä vaan satakuntaan ja entisillekin satakuntalaisille! Etelässäkin on kuulema lumesta saatu nauttia tänä talvena. Täällä sirkassa lunta on sen verran kun kimpankadulla tapasi (muistini mukaan..) olla.
Lähetä kommentti