tiistai 3. helmikuuta 2009

miesten pukuhuoneessa

Minä hikoilin maanantai-illan verkkokurssin lähitapaamisessa, joten miehelle lankesi tyttöjen tanssiin kuljetus. Tänä vuonna taksikyydit ovatkin olleet enemmän hänen vastuullaan, mikä tietysti itselleni sopii, onhan tuossa auton ratissa tullut keikkaa heitettyä vuosien varrella. Neiti keskimmäinen tanssii balettia jo kuudetta vuotta, ja treenejä on kahdet viikossa, juhlanäytösten alla enemmänkin. Klassisen tanssin lisäksi valikoimaan on tullut vielä latinalaisrytmit, joten niitä tanssimaan kuljetetaan vielä kolmas kerta -onneksi ystävissäkin on salsaajia, ja voimme hoitaa kuljetuksia kätevästi kimpassa. Sopivan vakavasti neiti tanssitaiteilija harrastukseensa suhtautuu, ja mielellään häntä kuljetamme kaupunkiin ja takas, kaupunkiin ja takas.

Peltosen balettiura taas alkoi vasta viime syksynä, vähän sattumalta, kun huomasimme baletti2:n ja taaperobaletin tuntien yhtäaikaisuuden. Kolme ja puoli vuotta nuorimmainen on kulkenut matkassa mukana, kun neitiä on kuljetettu tanssiin, ja aina joutui nuorin jäämään oven taakse isojen tyttöjen aloittaessa lämmittelyn. Mutta nyt puettiin päälle vaaleanpunainen puku tutuineen ja kultaiset tossut: onko onnellisempaa ilmettä nähty! Siinä missä neiti keskimmäinen on ruumiinrakenteeltaan siroluinen, sopusuhtainen ja ylväsryhtinen rantaruottalainen (isältä perittyä), on peltonen äitinsä oloinen, pehmeärakenteinen pullatyttö. Tanssin riemu ja ylpeys omasta harrastuksesta on kuitenkin liikuttavaa.

Liikuttavaa on myös peltosen seura. Seuraavat miesten pukuhuoneen tapahtumat ovat välikäden kautta kerrotut, mutta niin elävät, että näen ne edessäni. Tapahtui maanantai-iltana kulttuuripesulan tanssistudiolla: Miesten pukuhuoneessa 4 isää odottaa baletti2 -ryhmän tyttösiä tunnilta. Mukana on myös peltonen, jonka oma tunti on jo päättynyt. Miehet (joista yksi on peltosen isä) istuvat omissa oloissaan penkeillä, (luultavasti näpräilevät puhelimiaan) ja peltsi hyppii tasajalkahyppyjä huoneen ympäri, kädet lanteilla. Hypittyään aikansa neiti rohkaistuu sitten kyselemään miehistä itselleen hyppykaveria, kuka tulis kanssa hyppimään. Yllättäen miehet valittelevat väsymystä, mutta ep ei anna periksi, vaan lupaa, että välillä saa levätä jos ei jaksa.

Sisukkaana tyttönä, kauan vängättyään peltsi saakin itselleen kaverin lattialle. Sitten toisen. Vuoronperään pääsivät kaikki neljä miestä tanssinopettajan yksilöohjaukseen, "hyvä", "juuri noin", "muista jalat yhdessä", kannustusta ei puuttunut. Välillä sai levätä ja käydä leikistä syömässä. Tunnin teho tarkistettiin kokeilemalla miesten otsaa "onko tullut hiki". Lopuksi vielä kiitokset reippaudesta, ja yhdellä jalalla hyppien motivointi tulevaan: ensi kerralla me sitten opetellaan tällaista!

Onkohan ensi kerralla vaimojen vuoro viedä tyttäriä tanssimaan..?

3 kommenttia:

Sipulix kirjoitti...

Waude! Peltonen on rautaa. Toivottavasti muut iskät ei nynnyille ensi kerrallakaan. Voisko Peltonen opettaa mulle kiddysuppia, kun dallaspullassa sitä aina mennään enkä tiedä miten se oikeasti menee... ;DDD mä aloitan peltonen fan-clubin, nyt.

Annukka kirjoitti...

Kummasti vetää hymyä korviin tilannetta ajatellessa. Peltosessa on selvää tanssinopettaja-ainesta!

Nina kirjoitti...

luettuani aamusta tämän sain päiväni aloitettua jälleen hyväntuulisena:) Ilmoittaudun tähän peltosen fan-clubiin hetimmiten myös:)