Puuhakkaana ihmisenä olen aina ihaillut luovan laiskottelun jaloa taitoa, ja kyllähän tuo mitään tekemättömyys alkaa itseltänikin, uutteran harjoittelun tuloksena onnistua. Joululoma on otollista ja oikean tuntuista aikaa harrastaa kaikkea tuottamatonta, mielihalujen mukaista toimintaa. Joulun ja uuden vuoden väli antaa luvan nauttia pöydässä istumisesta, sohvasta, kirjoista, käsitöistä (no nyt menee jo tuottamisen puolelle), pianon pimputuksesta ja kanavapujottelusta.
Lapset puuhailevat lomaharrastusten parissa. Esikoinen tekee pohjaennätyksiä wiille ja kun oikein terästäytyy, saattaa lähteä live-pihapeleihin kavereiden kanssa. Neiti on innostunut pianonsoiton opettelusta, hieno juttu. Yritämme ajoittaisesta korvien soimisesta huolimatta kannustaa häntä harrastuksessa. Välillä tosin ihmettelen, miksi suoraa päätä teilasin joululahjatoiveet sähköpianosta.. kuulokkeet olisi aika kätevät:) Laulut kun menevät aluksi "tuiki tuiki tähtönen, iltaisin eiku tuiki tuiki täh eiku..". Ja äidiltähän ei neuvoja oteta vastaan. Imuri on muuten vielä alkuperäispakkauksessa yläkerran nurkassa, ei tainnut olla todellinen toivelahja, vaikka yritin hehkuttaa rocky-nimellä. Huumori sentään jo koululaisilla riitti, arvasivat kyllä paketin sisällön harhauttavista vinkeistä huolimatta.
Päivärytmi on auttamatta sekaisin ja sehän on hyvä, ollaan siis oikeasti lomalla. Ennen kymmentä ei nouse ylös kuin pianisti ja mumma, ovat aina olleet aamuvirkkuja, toisin kuin loput. Itsellä unta riittää kepeästi kymppiin, mutta itävallan joukkue voittaa nukkumisessa jopa esikoisemme (jota alkukoliikin jälkeen eivät uniongelmat ole painaneet), ja kömpii pihamökistä päätaloon siinä yhdentoista pintaan aamu(päiv)isin. Näin kaamosaikaan toisaalta ei kauheasti ole väliä sillä, harrastaako tekemättömyyttä virka-aikaan vain täysin sen ulkopuolella, joten jatketaan tätä mukavaa kellotonta elämää.
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti