tiistai 16. joulukuuta 2008

juuso

Joulua odotetaan perheessämme välillä hartaasti, sananmukaisesti. Kolmevuotias elävä jukeboximme soittaa nykymusiikin sijasta joululauluja, hartaitakin sellaisia, sulassa sovussa äidin porsaiden kanssa. Välillä juniori yrittää saada kuoroon lisä-ääniä vanhemmista sisaruksista ja joskus onnistuukin. Toisinaan äänessä on selvästi päiväkodin musiikkihetken kakkosvetäjä: "nyt kaikki mukaan, osataan jo tämä laulu, ..hyvä".

Pieni mieli yhdistelee myös muut jouluasiat mielenkiintoiseksi evankeliumiksi, joka ei ihan sellaisenaan löydy pyhistä kirjoituksista. Päiväkodin tonttujuttujen ja pikkukirkon joulukuvaelman risteytys on ihan selvä juttu kolmivuotiaalle. Mitä siitä jos juuttain maalla kurkkivat tontut ja katsovat juuso-vauvaa, joka on ihan vasta syntynyt ja makaa sienessä.

Mielleyhtymä juusoon on ymmärrettävä. Tädiltä peritty, kohta 30 vuotias juuso-nukke on nimittäin hyvin monena jouluna saanut pukeutua kapaloon ja katsella joulukuvaelmaa kaukalosta käsin, päätähtenä. Nukkevauvan kauniit kasvot sulkeutuvine silmineen sekä poikasukupuoli ovat olleet jokavuotisen roolivalinnan perusteet. Ja juusovauva sopeutuu moiseen. Edellisen omistajansa (neitimme 9 vee) aikana juuso joutui pukeutumaan mekkoihin ja pitseihin, jopa päiväkotiin kiikutettiin oman lelun päivänä vaaleanpunaiseen tylliin puettu juuso. Vanhempien suussa nukke kantoikin tuolloin nimeä "transu-juuso", ja nimitys siirtyi vahingossa myös jälkipolven käyttöön. Kaikella kunnioituksella vähemmistöjen edustajia kohtaan avasimme myös tuota käsitettä lapsille, ja toivottavasti he nykyään ovatkin juuson verran ymmärtäväisempiä erilaisuutta kohdatessaan.

Volvoilua

Vasta ajokortin saaneena lähdin kuskiksi kaveriporukan mökkireissulle. Alla oli tuttu ja oman ikäiseni volvo, jonka jousitus oli kovilla metsätiellä, ja jonka kääntäminen tiukoissa kurveissa vaati ennakoinnin lisäksi käsivoimia. Perille päästiin, lähes tiettömän taipaleen taakse ja ei kun auton ovet kiinni. Siis lukkoon. Ja avaimet iloisesti virtalukossa..
Partiolainenhan ei jää neuvottomaksi. Kännyköistä ei vielä tiedetty mitään, eikä syksyllä ollut mökkinaapureistakaan apua. Mutta naisen käsilaukusta löytyy aina sakset, rautalankaa ja klemmareita. Puoli tuntia puuhastelua, ja kuskin ovi oli auki.
Seuraavana syntymäpäivänä sain mökkikeikalla mukanaolleilta kavereilta "tulevaisuuden avaimet". Pääsykoekirjat kannatti kuulema unohtaa ja tehdä ura siellä, mihin luontaiset kyvyt viitoittivat. Eli tiirikka-tiina sai lahjaksi 25 kpl eri vuosimallin volvojen avaimia, tiukasti kiinni hukka -avaimenperässä. Olivat siis jo valmiiksi hukassa:)

Ei kommentteja: