perjantai 5. joulukuuta 2008

häämatkalla

Häämatkalla ollaan, mutta kuten mieheni puki yhteiset ajatuksemme sanoiksi: onneksi ei omalla. Tällä hetkellä resurssit riittävät sopivasti hyvän ystävän häihin, ilman peltosta. Nuorimmainen saa luvan jäädä mummolaan juhlimaan itsenäisyyttään, vaikka taasen varmaan tanssisi häitä viimeiseen valssiin saakka, kuten viime kesänä tätinsä häissä. Kun neidille ehdotettiin juhlista lähtöä yhden aikaan yöllä, hän meinasi että "jos sua isi väsyttää niin voidaanhan me lähteä". Isommat lapset osaavat jo nauttia juhlaohjelmasta itsenäisesti, ilman turhia palveluksia (kuten ruuan pilkkomista, syöttämistä, viittä vessareissua kesken aterioinnin jne), joten pääsevät mukaan häähuumaan.

Toinenkin päivä sytojen saamisen jälkeen on mennyt mukavasti, lennot satakunnan pääkaupunkiin sujuivat leppoisissa tunnelmissa eikä huono olo ole vaivannut. Ehkäpä myös oikea annostus kortisonia auttaa asiaa, viimeksi meni reseptin ohjeet vähän ohi, ja nautin aluksi viidesosa-annoksen määrätystä deksametasonista.. Minua kyllä jo lohduteltiin, että kolmannen kuurin jälkeen sitä sitten voi pahoin ja väsykin iskee. Kolmas keikka siirtyi kuitenkin osaston joulukatkon takia 6 pv eteenpäin, ja suunnitelmissa onkin seuraava sytostaatti uudenvuodenaattona. Kuten hoitaja totesi: voitte sitten miehesi kanssa yhdessä pahoin seuraavana päivänä:)

Päivän teksti

Monilla työpaikoilla on työntekijöiden tapana tarjota joskus leipomuksia, milloin mistäkin syystä. Eräässä hoitoalan työpaikassa pöytä piti laittaa koreaksi omien merkkipäivien lisäksi myös silloin, kun myöhästyi töistä. Mikä olikaan einolla syynä kakun leipomiseen ja tarjoiluun, mutta hyvin se kelpasi kollegoille. Jopa niin hyvin, ettei tulevalle työvuorolle jäänyt palaakaan. Ja iltatuuriin oli tulossa useampi herkkusuu, joilta taatusti tulisi kommenttia heidän unohtamisestaan. Onneksi keittiöstä löytyi leipomisvärkkejä kermasta ja koristeista alkaen. Ja eikun eino leipomaan. Illan aikana olivat kauniit leivospalat jääkaapista kadonneet. Tarina ei kerro minne, sillä kuohkean kakkutaikinan sijaan kaunis koristelu oli tehty varastosta löytyneiden vaahtomuovipatjan palasten päälle...

Ei kommentteja: