halusin vain sanoa..

Tämä jouluyön hiljaisena hetkenä napattu tilannekuva tiivistäköön joulutunnelmat, nyt ja kauan sitten. Seimi ja stockmann mahtuvat hyvin samalle tarjottimelle, lahjojen ja juoman kanssa. Laps ei huku hankeen eikä unhotu, eikä joulun kauneus katoa kaiken tavarankaan keskellä: joulun laulut, hartaus ja yhdessäolo ovat parasta tässäkin joulussa.

Ruokaa ei sovi unohtaa. Kystä on nautittu kyllä, ja sen laatua on kilvan kiitelty. Ruokakoordinaattorina jaan kiitokset eteenpäin.. Kiitämme lämpimästi ja täysin vatsoin tonttujoukkoja, jotka ovat täyttäneet ruokavarastomme laatikoilla, kalalla, piirakalla, kakuilla, pullalla, pikkuleivillä, juustoilla, viinillä, glögillä.. Kauniit kiitokset ja hyvän joulun toivotukset myös lahja-, kortti-, kukka-, siivous- ja sviittitontuille, ja tontuille koloissaan, puhelimen päässä, sähköpostin takana tai muuten vaan tietokoneen ääressä.

Tästä on tullut hyvä joulu, kaikesta huolimatta tai juuri sen vuoksi. Runoilija Pertti Nieminen kirjoittaa joulun tunnelmat sanoiksi:

.. halusin vain sanoa
että minulle joulu on näkymättömistä ylenevän auringon
ja tihentyvän valon juhla
niin kuin pohjoisen ja kristityn maan asukkaalle
on sopivaa.
...Mikään tässä maailmassa ei ole itsestään selvää,
ei edes se, että aurinko nousee huomenna:
uskon varassa on moni asia. Kun on päästy jouluun saakka,
kuljettu pimeät tiet pakkasessa, tarvitaan uskoa:
olkoon tähti
tai kynttilä kuusen oksalla,
olkoon lumikide tai kukka hangella: uskon varassa
se leimahtaa. Ja minä uskon, että jouluna,
vaikka olisikin paljon lunta ja maa jäässä
ja vaikka onkin pimeää,
elämä paisuu lumen ja jään ja pimeyden alla.
Aattona tekee mieli ottaa lapio ja kaivaa reikä lumeen
ja aina roudan alle; tekee mieli mennä yöksi
metsään,
kuunnella siiven havinaa, etsiä jälkiä hangesta,
nähdä elämää.
Pertti Nieminen

Pieni vappusoitto

Vapun aatonaattona 92 istuin opiskelijasolussa lukemassa tenttiin. Ihan oikeasti. Tosi tärkeältä tuntunut tentti esti osallistumasta suureen kansanjuhlaan täysipainoisesti, eli aatonaatonaatonaatonaatosta alkaen. Asioiden tärkeys tietenkin on suhteellista: enää tuskin läpäisisin tuota vappuaaton radiofysiikan tenttiä, tuskin tunnistaisin edes kyseisen tieteenalan peruskäsitteitä (enkä ole niitä elämässäni tai työssäni vielä tarvinnut..).
Siinä lukiessani kämppikseni puhelin soi. Olimme sopineet jonkinasteisesta yhteiskäytöstä, joten vastasin puhelimeen, sillä kemian- ja matikanopiskelijakämppikseni olivat iloisemmissa riennoissa. En tuntenut nuorta miessoittajaa ennestään, mutta kovin tuttavallisesti hän kanssani rupatteli tulevan vapun suunnitelmista. Mukava katko tentinluvun lomassa, ajattelin, ja jatkoimme jutustelua. Sitten loppuivat kolikot puhelinautomaatista, ja puhelu katkesi.
Myöhemmin samana vappuna, tuon onnettoman tentin jälkeen (jossa protestiksi ajankohdasta istuimme vappuhatut päässä ja pillit suussa) tapasimmekin puhelinkaverini kanssa puistossa -jossa kasapäin muitakin opiskelijoita oli viettämässä työn juhlaa. Yhteinen ystäväkin puhelun takaa löytyi.
Monta kertaa on tavattu tämän puhelinpojan kanssa myöhemminkin. Tällä hetkellä tuo hauska ja mukavan näköinen (nuori) mies löhöää tv:n edessä ja katsoo puolella silmällä kolmatta kiveä auringosta. Taidan liittyä seuraan:)