Olen toistaiseksi näyttäytynyt julkisillakin paikoilla omat hiukset päässä (paitsi viimeviikonlopun häissä). Tähän asti hiusten lähtö on metsänhoitotermein ollut harvennushakkuuta, mutta nyt alkaa päälaella olla pieni avohakkuualue, joten peruukkiin tai ainakin huivi-panta -systeemiin täytyy jo turvautua. Ja voi miten kätevää onkaan lähteä rimpsalle, kun ei tarvitse pestä, kuivata, kääntää ja vahata. Pikkujouluvalmistelutkin sujuivat tuossa tuokiossa. En yhtään ihmettele, että 70-luvulla vähän joka toisella emännällä oli kaarderoobissaan peruukki, joka lauantai-iltana navetan jälkeen laitettiin päähän ennen tansseihin lähtöä.
Ja täydestä meni ja jos ei mennyt niin ei haittaa. Kuten peruukin minulle myynyt kampaaja sanoi: peruukki ei näytä peruukilta jos sitä kantaa kuten omia hiuksia. Harvoin vain omat hiukseni ovat olleet niin viimeisen päälle laitetut, kuten uusi kampaukseni dublin plus 25/26. Ehkä tähän uuteen tyylikkyyteenkin tottuu..
Interraililla
Kesällä 92 valloitimme eurooppaa parin ystäväni kanssa -upea reissu! Juhannuksen aikaa lauttailimme ruotsista tanskaan, ja aattoillaksi saavuimme saksalaiselle leirintäalueelle. Leiri pystyyn ja suomalaiskansallinen juhannusjuhla lauluineen sai alkaa. Tanskanlautalta olimme ostaneet verovapaata olutta ja sitä toki illan hämärtyessä nautimme reippaastikin saksalaisen hiillosmakkarakorvikkeen kera. Tunnelma oli hilpeä ja huoleton. Aamulla purimme leiriä ihmeen hyväkuntoisina, ja syykin selvisi lähemmin oluttölkkejä tutkiessani: olimme juoneet pari sikspäkkiä ykkösolutta:) Nuoruus humalluttaa!
Mitä mieltä äänikirjoista?
4 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti