torstai 17. joulukuuta 2009

party is over


Päivä pulkassa. Viisitoista tuntia jalkojen päällä alkaa tuntua timmissäkin kropassa (viittaan radiologin lausuntoon). Ope on aika poikki, mutta niin olivat varmaan oppilaatkin. Aamuherätyksiä on kuitenkin vielä tiistaihin asti, jolloin jaetaan todistukset (ja jolloin ope huristaa stokkan herkkuun ja latoo joulun kärryyn. Ihan mitään nimittäin ei ole ehditty leipoa..)

Koulu- ja joulukiireiden lisäksi on tosiaan ollut näitä syöpäkiireitä. Kontrollit ovat olleet ja menneet, mutta tänään piti vielä kiiruhtaa oikean rinnan magneettikuvaan. Rinnan "puhtaus" haluttiin varmistaa, vaikka röntgenkuva ja ultraääni näyttivät hyviltä. Korkean syöpäriskin takia rinta silti poistetaan, eli profylaktinen mastektomia odottaa jossain vaiheessa. Tänään tulokset olivat kuitenkin huojentavia, mikä tarkoittaa, että leikkaus voidaan tehdä ilman kainaloevakuaatiota. Jihaa.

Hyvien uutisten jälkeen ajelin kouluun, jonne saavuin juuri sopivasti viisi minuuttia ennen kellon soittoa. Aamuyhdeksän ja iltakahdeksan välillä ehdin lähettää marian ja joosefin neljä kertaa verollepanoa varten juudeaan, ja oli siellä betlehemin tiellä monta muutakin kulkijaa. Jokavuotinen joulun ihme on se, kuinka kolmesataa lasta saadaan kuljetettua lavalle ja takaisin vajaan tunnin aikana, ja kuinka kaikki lopultakin sujuu niin kuin pitää. Kyllä meillä on sitten taitavaa väkeä talo täynnä. Vuorosanat on sittenkin opittu, tonttutanssin käännökset tulevat ajallaan ja näyttelijät ovat omaksuneet roolinsa. Paimenetkaan eivät kaivele nenää tai vilkuile kelloa. Mitä siitä, jos joosef vähän haukotteleekin -pienen lapsen isällä on varmasti rankkaa.

Päivän viimeisen enkeli taivaan jälkeen back stagella näytti tältä. Vaunut ovat tyhjät. Juuso-vauva jäi seimeen pötköttämään -näyttelijäkonkarilla oli tuplarooli. Muun rekvisiitan käyttötarkoitukset jääkööt mielikuvituksen varaan.. Ai niin, nähtiinpä juhlassamme meidän porokin!

Nyt kannat kattoon, kiitollisin mielin.

5 kommenttia:

Kiara kirjoitti...

Kiva, nyt on varmasti kiva laskeutua pikkuhiljaa jouluun ;) Saisi koulujen joululoma alkaa jo vähän aiemmin, että ehtis opekin ostaa jouluruokansa ennen tiistaita. Toisaalta, eiköhän sen tiistainakin vielä löydä. Itse istun tappiin asti töissä, eli keskiviikkoon neljään (tai ehkä karkaan jo kolmelta).

Kainaloevakuaatio kuulostaa sanana hauskalta. Mutta tuskin sitä on. Joten kiva, ettei siihen jouduta.

Tilu kirjoitti...

Oletpa saanut hyviä uutisia joululahjaksi.

Meidän pojilla ei ole joulujauhlaa lainkaan, kun opettajat ovat tiistain lomautettuja.
Rehtori yksin jakaa todistukset porrastetusti koko koulun oppilaille. Onneksi on pieni koulu.

rk kirjoitti...

Eikös se suunnitelma syksyllä ollut, että koulutyötä kevennetään!?! Enkä kyllä jaksa ilahtua niistä "hyvistä uutisistakaan", mutta kai niitä pahuksen prosentteja on uskottava.
"Joulun latominen kärryyn" kuulostaa tosi järkevältä, jos sitten vaikka teidänkin perheellä meno rauhoittuisi. Hyvä tietysti, että sinulla virtaa riittää, vähemmällä varustettu hengästyy jo pelkästä tekstisi lukemisesta. Etelässäkin näyttää talvi nyt upealta, on lunta maassa ja puissa ja pakkastakin, melkein kuin joulukorteissa. Nautitaan siitä. Hyvää viikonloppua!

Leen@ kirjoitti...

Kuvasi ja tekstisi open näkökulmasta joulujuhlaan oli niin osuvaa, että linkitin omassa kirjoituksessani tänne - niin moni ope kun minunkin tekstejäni lukee. Kiitos siis tekstistäsi ja voimia loppurutistukseen. ihailla täytyy miten tyynesti olet tuon kaiken jouluhässäkän keskellä ottanut tyynin mielin nuo syöpäkontrollit. Tai ehkä juuri jouluhässäkän vuoksi et ole ehtinyt muuta?

tiina kirjoitti...

Open työssä ressit kasaantuvat, ja joulun alus on varmastikin se koettelevin aika. Olen kuitenkin ollut suurella riemulla mukana kaikessa työtouhussa, nyt kun taas saan työtä tehdä. Työpaikkamme on mitä loistavin, ja työ niin ihanan monipuolista. Ja jaksan ihan hyvin, loma häämöttää. Terveisiä vaan opettajaihmisille, tunteet lienevät yhteneväisiä:)

Työn ansiota on tosiaan sekin, etten ole juuri ehtinyt sairauksillani stressaamaan. Tulevaan rinnanpoistoonkin suhtaudun pakollisena toimenpiteenä, en jaksa sitä ruveta murehtimaan. Ja kainaloevakutaatio tosiaan on hupaisa termi. Vasemmalla puolella se on tehty, joten vaarana on, että käsi rupeaa oikuttelemaan.

Joulustaka en suostu stressiä ottamaan. Se tulee kyllä, ja kaupasta saa sen, mitä ei itse ehdi tehdä. Oman perheen kesken kun olemme, ei ruokaa kannata jääkaapin täyttä tehdä.


Nautitaan ihanasta postikorttimaisemasta! Tänä aamuna taivaalla näkyy outo valoilmiökin.. aurinkohan se siellä!