sunnuntai 13. joulukuuta 2009

020202


Joulukorttitehtaamme kävi täydellä teholla puoli päivää. Osoitekirja auki ceen kohdalta, ja ensimmäinen kuori (esikoisen kummitustätille) siirtyi osoitteenkirjoituksen jälkeen jatkokäsittelyyn pöydän toiselle puolelle. Kirjoitusvapautuksen saanut miehenpuoli liimasi merkit ja tarrat,täytti ja sulki kuoren ja varmisti osoitteen järkevyyden. Laadunvalvonta oli päästetty pulkkamäkeen, joten on mahdollista, että käy, kuten joskus on käynyt tai meinannut käydä:

- kuori lähtee, kortti ei
- kuori lähtee ilman postimerkkiä, ja vastaanottaja joutuu lunastamaan sen postista triplahinnalla
- kuori lähtee tyttönimellä ja ilman mainintaa puolisosta
- ja sama toisinpäin, eli puoliso kuoressa vaikkei enää samassa osoitteessa
- kuori lähtee täydellisesti täytettynä, mutta saapuu perille vasta helmikuussa, sillä 90500 Helsinki on tuottanut postimestarille vähän päänvaivaa

Muitakin mahdollisuuksia mokaamiseen on ja niitä lienee sattunutkin. Perusvirhe eli vanhentunut osoite yritettiin kuitenkin välttää 02:n ystävällisellä avulla.

Mutta nyt makaavat kaikki sata kuorta salen asiamiespostissa, jopa pari päivää etuajassa. Hyvä meidän tiimi!

6 kommenttia:

Leen@ kirjoitti...

Taputuksia tältäkin suunnalta. Pikkuisen kateellisena luin päivästänne. Täällä tiimityö on takkuillut jo pari päivää. Jokainen haluaa hoitaa oman osoitteensa oman aikataulunsa mukaan ilman saman pöydän äärellä istumista. Mielenosoituksellisesti olen järjestänyt muutamia pinoja keittiön pöydälle niin, ettei niihin voi olla törmäämättä. Yksi pino, minun omat henkillkohtaiset tervehdykseni ovat kaikki valmiita, merkinlaittajan lupauksen toimeenpanoa odottamassa.

Noita tyhjiä kuoria olen onnistunut minäkin lähettämään -ihan kaukomaille asti! ja myös vastaanottamaan. Yksi mokaamisen mahdollisuus on se, että allekirjoitus unohtuu. Me ei varmaan koskaan kun kukaan ei ole valittanut - ai niin miten valittaisivat kun ei lähettäjää tiedä. Useimmiten lähettäjän nimi jää pois vanhojen sukulaisten korteista, niistä sitten arvaillaan.
Voititte määrässäkin, meillä on 84...

Posti kiittää etuaikaisia!

Kiara kirjoitti...

:D Meiltä lähtee maailmalle vain vähän vajaat viisikymmentä korttia. Sen se korttimäärä on ollut jo vuosikausia. Lisäksi lapset kantavat kavereilleen ihan itse kortteja.

Tietääkseni en koskaan ole tyhjiä kirjekuoria onnistunut lähettämään, muutaman kerran tietääkseni olen onnistunut sulkemaan tyhjän kuoren ja sitten joutunut aukaiseen sen väkivalloin ja jotenkin mukanätisti sulkemaan sen uudelleen (miten voikin olla aina kirjekuoret määrällisesti juuri ja juuri mitoitettu).

Pahimman mokan kirjeitten lähettämisessä tein joskus kymmenen vuotta sitten. Olin tutustunut kahteen todella mukavaan espanjalaiseen tyttöön, sanotaan vaikka Anna ja Angela, ikäisiäni kivoja ihmisiä. Erittäin laiskoja kirjeitten kirjoittajia. Minä säännöllisesti pommitin heitä kirjeillä muutaman vuoden.

Kerran sitten kirjoitin Annalle kirjeen, löin sen kuoreen ja postitin. Jonkin ajan kuluttua sain Angelalta kirjeen. Olin hyvin ihmeissäni, miten ihmeessä Angela kirjoittaa minulle, vaikken ole hänelle aikoihin kirjoittanut. Avasin kirjeen ja luin ensimmäiseltä riviltä toteamuksen, että olin lähettänyt Annan kirjeen Angelalle. Miten ihminen voi mokata näin??? Noloa.

Joulukortit kirjoitin eilen. Marttyyrina kun ei mieheni auttanutkaan, vaikka aikoi. Lapset jaksoivat osan postimerkeistä liimata, mutta loput liimasin minä. Onneksi on tarrapostimerkkejä. Ois karmeeta nuoleskella 50 merkkiä - yöks.

Nyt voin huoletta jäädä odottelemaan, minkä näköisiä kortteja saamme tänä vuonna... Kunhan vain joku muistaisi heittää ne meidän kortit postilaatikkoon asti.

Anonyymi kirjoitti...

Ja tähän sopii kuulemani juttu (kaupunkilegendako lie?). Leskeksi jäänyt vanhaisäntä päätti ratkaista lahjaongelmat ja lähettää monilukuiselle lapsikatraalleen 500 mk kullekin pesueelle (siis niitä mummonsellaisia, juttu kun on IIIIIKIvanha) joulutoivotusten kera. Isäntä hankki sileät setelit, joulukortit, kirjekuoret ja merkit. Ilta kului tuherrellessa "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Ja ostakaa itse joululahjanne!" -toivotuksia perillisten kortteihin kirjoitellessa. Osoitteetkin löytyivät kuoriin ja eiku postiin.

Joulupäivänä isä odotteli kiitossoittoja. Odotteli vielä Tapaninakin. Uutena vuotena jo ihmetteli lastensa huonoa käytöstä, kun puhelin ei kilahtanutkaan.
Arjen alettua katraaseensa syvästi pettynyt ukki aikoi täydentää ruokavarastojaan kauppa-autolla. Sitä varten hän ryhtyi ottamaan lompsaansa piirongin ylälaatikosta. Hämmästys oli lyödä ukon polvilleen, kun hän huomasi lompakon päällä pinon siposileitä viissatasia... Että saa sitä kiitossoittoja odotella. :-)

Paremmin onnistuvia joululähetyksiä itse kullekin (vain parikymmentä postilähetystä - köyhä turvautuu sähköpostiin..)
Ebba

sanna kirjoitti...

Hih. Kyllä on kuulkaa kortteja täälläkin väännelty. Vaikkakin..ostin korttitarpeet jo elokuussa ja aloin tekemään niitä syyskuussa, sairaslomalla kun olin (terapiaa). Nyt vkonloppuna täyteltiin sitten kuoriin valmiita kortteja ja NE LOPPU KESKEN!! Voi elämä:)
Tänään olen sitten hikihatussa askarrellut lisää kortteja ja nyt ne on kuivumassa hyllyn päällä, jotta saadaan ne huomenna postiin. Ja onneksi täytyy myös todeta, että ei ole enää nuoltavia merkkejä taikka nuoltavia kirjekuoria.. on suussa parempi maku:) Ehkä...

tiina kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Tänään kaupalla onnittelin itseäni homman hoitamisesta suht ajoissa.. Salen tytöt olivat kovilla, kun etsivät postinumeroita ja pakettimaksuja, ja samalla yrittivät myydä maitoa.

Yksi on vakio: ensimmäinen postikortti saapuu häneltä, jolle et juuri tänä jouluna lähettänytkään itse korttia..

savisuti kirjoitti...

Yleensä lähetän tuon sata korttia tai ainakin hyvin lähelle sitä. Tänä vuonna tein tilauksesta joulukortteja aika paljon enemmänkin kuin sata ja innostus hiipui siihen. Juuri ja juuri sain itselleni väsättyä 13 korttia ja osa niistä on vieläkin lähettämättä. Tänä vuonna ystävät ja suku saa sähköpostina joulukirjeen - pitäisi kai alkaa sitä kirjoittelemaan vähitellen.