lauantai 25. lokakuuta 2008

virsiä

Kävin lauantai-illan vietossa kaupungilla -tarkemmin tuomiokirkossa, samuli edelmannin ja kumppaneiden virsikonsertissa.

Ei kirkonpenkki itselleni mitenkään vieras paikka ole, vaikka en nyt kyllä muista koska viimeksi olen kirkossa käynyt (muulloin kuin häissä tai jouluna). Mutta minulla ei siis ollut mitään "kynnystä" ylitettävänä kirkkoon mennessä. Vain parikymmentä kilometria varovaista autolla ajoa ja kilometrin köpöttely-kävely haavaniitteineni kaupungilla (ei parkkipaikkaa!!) ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Tuntui, että tilaisuuteen oli pakko päästä. Halusin täsmälääkettä tähän taudintuskaan, ja hyvää hoitoa sainkin.

Upeita, syvästi tulkittuja virsiä kuunnellessani koin oloni hyvin turvalliseksi ja jollain tavalla ikiaikaiseksi. Hädän hetkellä on ennenkin osattu turvata korkeampaan voimaan. Ei ihminen tänään ole sen vahvempi tai suurempi kuin ennenkään, lavantautiepidemian aikana, titanicin upotessa, keskitysleirillä.. Ja jos tällä hetkellä en kokisi heikkoutta, koska sitten?

Ja vielä ne sanat. Vaikkei uskontoa omaksi kokisikaan, voivat sanoittajien kohtalot ja sanat puhutella inhimillisellä tasolla. "Hyvyyden suojaan, ihmeelliseen voimaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt". Ja nämä sanat on kirjoitettu keskitysleirillä muutama kuukausi ennen kuolemaa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Nyt anna yössä kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelon poistaa.
Jos mahdollista, yhteen meidät tuo."

Taistelumieltä Tiinalle lämpimin ajatuksin!


Terveisin

eräs kasvatus- ja muskettisoturi...

Ja varmasti kaikkien puolesta! ;)

Annukka kirjoitti...

Hei Tiina, tajusin vasta tänään klikkailla itseni tänne sinun blogiisi, jätettyäsi taas kommentin omaani. Luin tietysti heti tarinasi läpi!

Edelmannin tulkitsemat virret ovat tuoneet myös minulle lohtua useaan eri otteeseen ja mietin myös tuohon konserttiin lähtemistä. En kuitenkaan saanut itseäni liikkelle peläten vuolaita kyynelvirtoja, joihin tilanne voisi minut herkistää. Jostain kumman syystä itkun tirauttaminen ihmisten ilmoilla on aika arka paikka.

Tulen takuuvarmasti vierailemaan blogissasi myös jatkossa. Toivon, että sinulla ei ole mitään sitä vastaan, että linkitän sen omaani myös muiden kanssasisarten löydettäväksi!

Iloa ja valoa syyspäiviisi!

tiina kirjoitti...

Muskettisoturille ja kumppaneille kiitokset taas kaikesta tuesta. Miellyttävää loman jälkeistä elämää:) Ajatukseni käyvät työpaikalla tuon tuostakin, ja aionpa ilmestyä sinne taas joku päivä itsekin. Kahvinkeittäjäksi.

Annukka, ole hyvä vain. Olen tarkoituksella pitänyt blogin avoimena. itse olen saanut paljon muiden (kuten sinun) kokemuksista, samaa tahdon olla jakamassa eteenpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina, olipa mukava yllätys löytää blogisi. Olisin tullut ehdottomasti Edelmanin konserttiin, mutta olin viikonlopun reissussa. Joululahjaksi aion Virsiä 2 pyytää, ykkösosa minulla onkin. Ensi lauantaina on Tuomiokirkossa Requem, sinne aion mennä. Hoitopäivä tänään edessä...
Portti