Toiminnan ihmisenä olen puuhastellut sairauteni parissa kaikenlaista. Ehkäpä toimimalla jäsennän uutta tilannetta ja teen siitä totta.
Olen soittanut sen sata puhelua (niin, mitäs kuuluu, niin mulla on muuten rintasyöpä, mitäs ajattelitte viikonloppuna tehdä..), hakenut ja lukenut tietoa ja kokemuksia, etsinyt kohtalotovereita netistä ja elävästä elämästä jne. Onko minulla uusi harrastus? Vai elänkö jotain kriisiteorian vaihetta, mikähän se tässä vaiheessa olisi?
Nytkin matkustin pääkaupunkiin viettämään roosa-viikonloppua. Tosin oma versioni siitä on seuraava: shoppailua, teatteria, kahviloita.. ja sitten sunnuntaina roosa-nauha -kävely. Eli kokonaisuutena virkistyksen puolelle menee. Kokonainen vapaa viikonloppu ilman kotivelvollisuuksia -sairaudestahan saa löytää myös hyviä puolia:)
Mitä mieltä äänikirjoista?
4 viikkoa sitten
1 kommentti:
Osu ja uppos - tämä harrastus ;) Vaikka en noin ahkera yhteydenpitäjä olekkaan koskaan ollut..
Kortisoni herätteli kolmelta, pian kello oli neljä ja viisi - eikä sitten enää kannattanut mennä takaisin pehkuihin.. Ja kun sulta ei ole moneen päivään tullut uutta tekstiä, niin olen tässä summamutikassa lueskellut näitä vanhoja tekstejäsi. Ja jäin mm. koukkuun sun joulukalenteriisi :)
Lähetä kommentti