maanantai 27. lokakuuta 2008

osta poni

Perusmaanantai. Isommat lapset kouluun, nuorimmaisen ja 2v apuhoitajaserkun kanssa tuttua vääntöä vaatteiden pukemisesta, sitten nukkekotileikkiä ja äitillä ja ylihoitajatätillä oikeata kotileikkiä keittiössä. Tuttuja puuhia,rätin vääntöä ja pöydänalusen siivousta, ja olo on ihan normaali. Kesken kaiken tajuntaan iskee ajatus: tämä on yksi loppuelämäsi perusmaanantaista, nauti nauti nauti.

Ei tämä "pää pystyyn -projekti" etene mitenkään kivan lineaarisesti. Välillä koen olevani tilanteen yläpuolella (en kuitenkaa pilven reunalla) ja hallitsevani tilanteen, toisinaan silkka kauhu täyttää mielen, hetkeksi. Epätietoisuus ja pahat aavistukset taudin koko kuvasta tuovat lisää jännitettä.

Silti, ohikiitävistä kauhun hetkistä huolimatta koen olevani täysissä järjissä ja toimivani päivän tilanteissa täysin relevantisti. Aamulla juttelen lähikaupan myymälänhoitajan kanssa Luotettavien Työntekijöiden löytämisen vaikeudesta, päivällä hoidan kelan kanssa sairaspäivärahasotkuja, illalla puhelimessa luettelen ystävälleni sairauteni faktat siinä kuin muutkin kuulumiset. Olen kiinnostunut niin toisten ihmisten kuin maailmankin asioista, ja omaan napaan tuijottaminen tuo jo niskasärkyä. Joko tässä siis ollaan sinut tilanteen kanssa?

Mutta sitten. Kaupassa tutkin ostoslistaa. Laktoositonta maitoa ja piimää, salaattiainekset ja niin edespäin. Ja listan lopussa lukee: poni.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vedet virtaavat
vuorilta.
Ne eivät solise,
niillä on itkun ääni,
eikä kukaan voi
niitä lohduttaa.
Ne ovat syntyneet
murheen sumusta,
mutta niiden
sisälle
on Luoja kätkenyt
hiljaisen soinnun:
Älä pelkää.

(Einari Vuorela)

Voimia!

t: Kollegasi

Anonyymi kirjoitti...

Välillä tummat linnut lentävät pään yli mutta yritän estää pesän teon. Luulen että en hyödy mitään tulevien kauhujen miettimisestä. Ollessani uudelleen mammografiassa lähes vuosi ensimmäisen jälkeen, ajttelin että olipa hyvä kun en tiennyt silloin mitä on tulossa seuraavan vuoden aikana. Kaikki nämä päivät jotka tulivat ja menivät, mistä olisin tiennyt että se oli elämä.
Portti