sunnuntai 19. lokakuuta 2008

pitkä haava

Ensimmäisenä heräämössä kysyin kelloa -niin kai kaikki tekevät. Kello oli puoli viisi, leikkaus oli siis kestänyt useamman tunnin. Jo siitä tiesin: pahanlaatuista tälläkin kertaa. Varmistin diagnoosin tunnustelemalla vielä leikkauspaidan alla olevaa haavaa. Teipit ulottuivat ylös asti, imusolmukkeita oli siis poistettu.

Ei tuntunut juuri miltään, minut oli huumattu hyvin. Seurailin heräämön elämää ja tein havaintoja: verhon takana sektiovauva ensimmäisellä ateriallaan, vastapäätä itkuinen nuori nainen. Hoitajat keskustelivat kaksiteholinsseistä ja työvuoroista: aistin syysloman aiheuttaneen pieniä erimielisyyksiä, raija sai taas olla vapaalla. Voi raijaa.

Olin tosi v.i.p -asiakas. Sänkyäni ja monitoreita vahdittiin tiiviisti, salakuuntelemalla sain tietää hemoglobiinin huidelleen 70 tietämillä. Näistä juhlista lähdettiin siis viimeisenä, vasta iltayhdeksältä.

Seuraavana aamuna sympaattinen lääkärini kertoi senkin mitä en vielä tiennyt. Metastaaseja oli kaksi, nekin oli poistettu naiselimien ja imusolmukkeiden mukana. Kaikki syöpäkasvusto oli saatu leikattua ja siitä pitää nyt olla iloinen.

En nyt ihan iloiseksi ole tässä itseäni tuntenut, mutta pohjaltakin noustaan. Ajoittaisista kauhun ja epätoivon hetkistä olen päässyt seesteisempään olotilaan. Tutut asiat ympärillä tuovat jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Enkä olisi arvannut, että lauantai-illan lottoarvonta ja sm-liigatulosten kuunteleminen voisi olla tehokasta kriisiterapiaa.

2 kommenttia:

Maittaela kirjoitti...

Kuulosti hyvältä, että leikkauksessa oli saatu poistettua metastaasit. Sairaalassa ollessa tosiaan tunsin itsekin tipahtavani ikään kuin normaalielämän ulkopuolelle jo parissa päivässä ja silloin paluu normaalikuvioihin tuntui tosiaan hyvältä. Oletko jo kotona vai pääsitkö sittenkin kirjoittelemaan osastolta?
Niina Repo sanoo kirjassaan Arpi, että "jokaisella on arpi, joka ikisellä on tarina"; osa meidän arvistamme sattuu nyt olemaan näitä näkyviä.
Hyvää toipumista sinulle ja voima-ajatuksia!

tiina kirjoitti...

Kiitos toivotuksista, huomenissa kotiudun, arpineni. ja kotiutumista odotan, eli aika lähteä.