lauantai 7. elokuuta 2010

sortumatta souda


Perjantaina ajelimme kainuun korpeen noutamaan evakkolapsia, joiden viimeinen lomaviikko on kulunut mummilassa, ilakoiden ja pulikoiden. Peltonen istui takapenkillä tilavasti, soittimessa soi limudisco. "Pääseekö jesse james ulos", lauloi neitonen lapsikuoron matkassa, ja mies vastasi kuskinpaikalta että ei pääse, mitäs tuota jankutat. Että monta kertaa oot jo kysyny, mutta ette kyllä lähde pankista viemään rahaa.


Puolangan kohdilla, vaaramaisemaan saavuttaessa mies uteli päivän fiilistä. Tekeekö mieleni lyödä tai potkia? Ei tee. En tunne alkeellisintakaan vihaa, sillä mitäpä tai ketäpä vihaisin? Syöpä ei ole kenenkään syy, pahatkin solut ovat aivan omiani, vaikkakin paljon villimpiä, vastuuttomampia ja vaarallisempia kuin minä itse. Vika ei ole yhteiskunnan, systeemin tahi sairaalan. Taudin uusiminen ei ole seurausta huonosta hoidosta, parempia lääkkeitä vaan ei ole ollut tarjolla, eikä uusiakaan ole tällä välin valitettavasti keksitty. Sytostaateilla mennään, leikkaus tai pesäkkeen polttaminen ei karkoita pahissoluja verestäni, jonne s-tauti näyttää levinneen.


Torstaina harmittelin lääkärille taudin nopeaa uusimista, se kun ei ennusteitani kaunista. "No se tuli nyt, tämän mukaan mennään ja odotettavissahan tämä uusiutuminen oli", totesi ulla. Kyllähän minä sen tiesin vaikka toista toivoin. Jätin sitten kysymättä, kumpaa tai mitä syöpää tässä kannattaisi toivoa, sillä vastaus olisi ollut, että hoidetaan hyvin ja sen mukaan mitä on. Met oomma sellaasia realisteja tuon ylilääkärin kanssa, tieretähän jotta sää on semmoonen ku annetahan. Siinä säässä sitten soudetaan, onneksi alla on isomman puoleinen kirkkovene, täynnä airopareja.


Kiitos soutajat! Lämmöllä ja kiitollisuudella olemme lukeneet viestejänne ja kommenttejanne. Niistä ammennamme voimaa, keräämme taistelutahtoa. Kohta se on taas kohdillaan, vaikka ruutia pitää vielä hetki kuivatella salme-myrskyn jäljiltä.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Yhdessä olette vahvoja, sinä ja miehesi. Olet uskomattoman sitkeä ja rohkea. Tekstiäsi lukiessa melkein hävettää oma itketys ja pelko. "Sää on semmonen, kun annetaan ja siinä se on soutaminen", mutta pitääkö sen myrskyn aina osua saman ihmisen soutuvuorolle?!

Pikaista hoitoon pääsyä ja paljon voimia siihen. Hyvää vointia ja mieltä. - Äläkä tuhlaa energiaa meidän kannustajien lohdutteluun, kyllä me jos sinäkin!

PiKo kirjoitti...

Vem kan segla förutan vind,
vem kan ro utan åror?
Vem kan skiljas från vännen sin,
utan att fälla tårar?
Jag kan segla förutan vind.
Jag kan ro utan åror.
Men ej skiljas från vännen min,
utan att fälla tårar.

Jostain syystä tuli mieleen tämä laulu ala-asteen musiikkitunnilta. Iso Voimahalaus, rutistus.

Ja mä oon niin pettynyt elämän tuuliin monissa asioissa, niinkuin RK sanoo: pitääkö sen hiton myrskun aina iskeä saman ihmisen venematkalle useampaan kertaan?!?!

tiina kirjoitti...

Hävetys seis! Kyllä täälläkin on pitänyt pohjamudissa kahlata, että karilta pääsee. Epistähän tämä on.

Vi ska segla för utan vind, tillsammans. Te huolehditte minusta, minä saan huolehtia teistä. Nauttikaahan kesän kauniista finaaliin kallistumisesta!

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Täällä olet taas reippaana päivittänyt blogia! Sä olet kyllä sitkeä sissi ja oikein hyvä niin :) Mullako muka taisteluväsymystä - enhän mä tiedä taistelusta vielä mitään..

Olet mielessä.

Sanna kirjoitti...

"Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!" - on mun suosikkisanonta. Kaikki meistä on varmasti samaa mieltä, että väärää ihmistä koetellaan, sillä olet saanut jo koetuksia ihan liikaakin.. yksi s-sananen on jo liikaa ja sulla oli jo aiemmin kaksi..
Mitäs näille oikeasti mahtaa? Turha on kiukutella taikka olla vihainen millekkään taikka kellekään.
Asenne on mun mielestä tärkeetä. Omalla asenteella pääsee pitkälle ja minäpä tiedän, että sulla Tiinuli sitä asennetta löytyy isolla A:lla. Nokka pystyssä tuulta päin, me ollaan mukana tsemppaamassa kun sitä tarvitset/ tarvitsette :) ja kuuntelemassa(lukemassa) jos haluat pitää apinanraivokohtauksia! Me kestetään kaikki, anna tulla vain!

Tää mummo nyt niinku halaa sitä mummoa oikein lujaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, voimia ja vahvaa taistelutahtoa sinulle. Olen aivan sanaton. Taivaan Isän varjelusta sinulle ja koko teidän perheelle.

-Ansku

Nina kirjoitti...

takkuilee tää kommentointi..mutta koitetaas taas:)
sellainen ihminen joka kirjoittaa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan näin kuin sinä teet täällä on ihan voittaja ainesta..vaikkakin tätä varovaisen nöyrällä asenteella raapustankin:)kuten meillä sairastuneilla tapana on:)asenne kohillaan ja ruuti kuivaa nopeasti näillä helteillä!:) nautihan elokuisista kesäpäivistä ja keräile voimia tulevaan.Mukana kuljetaan:)

betty kirjoitti...

EIII.... !!!!
olin poissa muutaman päivän koneelta, ja ukkonen vielä pisti taukoa lisää. Perjantaina reissulla ajattelin sinua useasti, ajattelin että kaikki on varmasti hyvin. Nyt olen vihainen ja itken ja huudan puolestasi, ei myrskyjä sinulle enää EI !!!

Minäkin häpeän tätä huutoa kun sinä olet niin reipas. Ja mikset olisi, sinä paranet, ja minäkin olen täällä muiden mukana sinua kannattelemassa. Rukoilen voimia sinulle ja perheellesi. Kaikki kääntyy vielä hyväksi, ja sinä olet tärkeä !

Kitsune kirjoitti...

Olit pitkin viikonloppua ajatuksissani. Niinhän sitä toivoisi että ne odotettavissa olevat todennäköisyydet eivät toteutuisikaan, tapahtuisi ihme tai jotakin sen kaltaista. Mutta kun nyt kuitenkin niin kävi, tukijoukoissa täällä seison ja koitan yläkertaankin vedota.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt soudetaan - välillä vasta-aallokkoon ja sitten taas myötätuulessa. Taistelutahtoa ! Tosi sissi ei anna tuumaakaan periksi ja se sissi olet Tiina sinä !
Mukana ollaan airopareissa !!!
pirtsikka

Kiara kirjoitti...

En voi kuin ihailla, miten sanasi asettelet. Kaunista tekstiä, vakava aihe.

*hyppää soutajajoukkoon mukaan*

Anonyymi kirjoitti...

Isku iskun perään jättää jälkensä. Se ainakin on varmaa. Perhanan s:llä alkava vitsaus.

Lohdutusyritykset muuttuvat sammakoiksi joten toivotan vain voimia ja valoa.

-junika-

vintti kirjoitti...

Tampere ilmoittautuu mukan soutajiin, varmaan yksi airopari mukaan mahtuu?

Kun hetken nytkähtää- jaksa taas eteenpäin. Ylös- ja eteenpäin.
Mennään yhdessä.

vintti

Anonyymi kirjoitti...

Oksettaa kun ajattelen, enkä voi olla ajattelematta, tätä biopsiapäivääsi ja kärsimystäsi kaikkiaan. Että semmonen soutaja näissä airoissa. Merisairas suorastaan!
Voimia sinulle, varsinkin nyt koulujen alkamisen aikaan! Keväällä kun oltiin niin varmoja ihan toisenlaisesta syksystä.

tiina kirjoitti...

Tervetuloa soututiimiin:)

Tämänpäiväinen biopsia olikin kokopäiväretki, 11 tuntia kaikkine makoiluineen. Mutta sitten rouva karkasi, olo kun oli ihan mainio ja on edelleen. Lähtiessä mittasin kuitenkin omatoimisesti verenpaineen ja kävin huikkaamassa sen kansliaan, 110/65, joten se kävi kotiutuksesta:)

Nyt odotellaan sitten tuloksia viikko, tai ei mitenkään kokopäiväisesti odotella vaan poimitaan herukoita, ostetaan koulutarvikkeita ja jännitetään ensimmäistä koulupäivää. Minä tosin kotijoukoissa tällä erää.

Kivaa koulunaloitusta kollegat ja muut koulukkaat!

Anonyymi kirjoitti...

Koululla oli tänään jo paljon "täpisijöitä", mutta yksi puuttui ja varmasti olit meidän kaikkien ajatuksissa. Luotamme siihen, että ensi vuonna pääset mukaan aloitukseen. Ja sitä ennen tervetuloa "opehahvilaan".

pirre

Anonyymi kirjoitti...

Hupsista heijaa - verenpaine alhaalla, mutta rouva karkailee ; ) HIENOA !!! Koulutarvikkeita ja koulutäpinöitä niitä meilläkin. Jotensakin se on kyllä kakaroille kivaa, että koulu alkaa, vaikka yrittävätkin välillä vinkua jotain muuta.
Herukoita on tullut haettua torilta. Tein punaherukoista vispipuuroa ja kaikki tykkäs. Teillä on kaiketi pihassa omat marjat ? Hyvää herukkasatoa !
pirtsikka