torstai 5. elokuuta 2010

matkalla epätoivon tuolle puolen

"Älä huokaa jos sinun on huudettava", neuvoi tommy tabermann. Ja hänhän tiesi.

Nyt tiedän minäkin, ja tietää miehenikin, joka istui hämärässä ultrahuoneessa sänkyni vieressä. Istui ja katseli, kun röntgenlääkäri tutkasi vatsaani, huolellisesti, vakavana, liian pitkään. Lopuksi lisättiin vielä varjoaine.

"Muuten on puhdas tulos, mutta maksassa on selkeä pesäke, 2x4cm. Se näkyi jo ilman varjoainetta, mutta varmistin vielä löydöksen laadun. Kyllä tämä on syöpäetäpesäke."

Vastaanotolla tapasimme gynen puolen ylilääkärin, ja asian ytimeen päästiin heti.
"Tiedät varmasti jo ultralöydöksestä. Nyt selvitetään, kummasta syövästä tässä on kyse. Ohutneulanäyte tilataan kiireellisenä, lisäksi tutkitaan keuhkot."

Vapisevin käsin, mutta sangen tyynenä kuuntelin tutkimus- ja hoitosuunnitelman, kotona oli sitten sen huutamisen vuoro. Kuinkahan lujaa pitäisi huutaa, että tutkimuspöydällä alkanut vapina loppuisi? Huonoja uutisia osasin odottaa, sillä olkapään kipu on siirtynyt alemmas, juuri maksan tietämille. On huonoja uutisia, mutta tämä uutinen oli vielä huonompi. Vaivani kuitenkin selittyivät, heijastekipua siis, pesäkkeen kasvun aihettamaa painetta ympäröiviin kudoksiin. Eikä valmistautuminen mitään auttanut, pommi tämä oli.

Ja silti: kaiken keskellä oloni on aivan kirkas. Hillasato on tänä vuonna huono. EKP piti korkonsa. Itäsuomeen on odotettavissa hellettä. Pesäke on yksittäinen. Parantavasta hoidosta lähdetään.
Minua ja meitä kannattavat nyt viestit, toivotukset, ajatukset, rukoukset ja iänkaikkiset käsivarret. Ja se toivo, matkatovereista verrattomin.

68 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Ei löydy sanoja.Ajatukset ovat teidän luona. Voimia,halaus

Niina kirjoitti...

Sanoja ei juuri nyt löydy, mutta voima-ajatuksia ja rukouksia sitäkin enemmän! Toivoa kohti suihkarilla tai ainakin pikajunalla!

rk kirjoitti...

Ei löydy ei - niitä sanoja - kyyneleitä kyllä! Voi Tiina, ei me tämmöisiä odotettu, ette tekään.
Voimia sinulle ja perheellesi, vaikka voimat taisivat kannustajaltakin valahtaa jonnekin...
Parantavasta lähdetään! Ja paljosta toivosta. Iso ja lämmin halaus sinulle, teille!

sanna kirjoitti...

Voi Tiina. Kuinka hiljaiseksi tämä vetääkään, tämä uutinen. Ei tällaista pitänyt tapahtua ja me ollaan pidetty kaikki peukkujakin ihan täysillä pystyssä!
Kaikista suurin pelko, siitä tuli sitten totta.. pentele.
Suututtaa tää penteleen pirulainen *kirosana*.
Parantavasta hoidosta lähdetään täälläkin!! Nih!
Maailman suurin halaus <3

Adelhaid kirjoitti...

Toivo, vaikka kuinka pieni, siitä pidetään kiinni. Voimia ja mahdottoman iso virtuaalinen hali!

Anonyymi kirjoitti...

En minäkään tiedä mitä sanoisin. Mutta sydämestäni toivon sinulle voimia pöpön nujertamiseen. Usko, toivo ja rakkaus - ne kannatelkoon meitä kaikkia ja erityisesti sinua perheinesi.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja vielä kerran voimia!!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina, olen seurannut blogiasi vasta keväästä, ja myös kolmen pienen lapsen äitinä se on koskettanut minua syvältä. Tämä uutinen oli kuin isku vasten kasvoja. Toivon sydämestäni sinulle ja perheellesi voimia, positiivisia ajatuksia ja tsemppiä taisteluun!
Katja

Anonyymi kirjoitti...

periksi ei anneta. ajatuksin, toivein ja rukouksin sinua kannattelemme. putoamaan emme päästä.
t. s

Maittaela kirjoitti...

Olen seurannut blogiasi ahkerasti vaikka vähän vain olen kommentoinut viime aikoina. Lämpimin ajatuksin ja Taivaan Isän siunauksin.

Anonyymi kirjoitti...

Ajatukset ja rukoukset ovat sinun ja teidän luonanne!!! Taivaan Isältä jaksuja, voimaa, lohdutusta. Tämä taistelu alkakoon, periksi ei anneta!
Heidi K

Zelda kirjoitti...

Lähetän voimia äärettömän määrän, virtuaalisesti halauksin mukana.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina !

Olen uusi lukijasi, sinulla on kirjoittamisen taito. En ole aikaisemmin kommentoinut, se on minulle vaikeaa. Älä anna epätoivon voittaa vaikka vaikeaa onkin. On täysin mahdollista parantua!
t. Susanna

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja kaikesta huolimatta aurinkoisia päiviä! Tsemppiä taisteluun!
Lämpimin ajatuksin,
Anna

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän tämä uutinen oli shokki! En pysty uskomaan, ei löydy sanoja. Lähetän Ison Voima Halin!
-Paula-

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen täällä jännittänyt tuloksia. Voi ei. Tätä en olisi halunnut lukea.

Löysin blogiisi aikoinaan Annukan kautta enkä jotenkin ole pitänyt oikeutenani kommentoida mitään, kun minulla ei ole blogia, ei syöpää.

Mutta nyt siis kommentoin ja toivon parantavia voimia sinulle ja läheisillesi.

Samaa toivotan teille kaikille muillekin pöpön puremille!

T. Unikko

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tiina,

en voi muuta kuin toivoa ja rukoilla, että saat kaiken mahdollisen avun.
Luen silloin tällöin blogiasi - nyt se pysäytti taas kerran.
Voimia sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä,
Toivo ja Pelko
Yhdessä tulevat
yhdessä lähtevät
Siinä välissä
puristavat lujaa
toistensa kättä
Joka avaa ovensa Toivolle,
päästää myös Pelon sisälle,
joka ottaa syliinsä Pelon
saa omakseen myös Toivon
Kuin kaksi koditonta lasta
ne kulkevat käsi kädessä
emmekä muuta voi tehdä
kuin seurata samaa polkua
(Tommy Tabermann)
Tiina rukouksissani
pirtsikka

Kaisa kirjoitti...

Luin tämänpäiväisen muistiinpanosi sydän yksinkertaisesti vavisten. Miten avutonta huutaa, mutta huuda! Anna meidän muidenkin huutaa!

Tämä ainutkertainen elämä tällaisessa valinkauhassa, keikahtaisiko tänne vai keikahtaisiko tuonne. Minkä määrän malttia tarvitsisit, ettei sinun tarvitsisi kokonaan revetä. Niin kuin nämä viime viikkojen myrskyt, jotka nyppivät kuin heinää monen sukupolven takaisia järkäleitä juuriltaan.

Olet ajatuksissani painavasti, jotenkin röhelöllä reunalla. Jätät jälkeä koko ajan. Ei haittaa. Haluan, että jätät.

Leena kirjoitti...

Uskon, toivon, rukoilen.
Leena

Nina kirjoitti...

Omat aavistelusi ovat ilmeisemmin olleet jonkinlaista valmistautumista tähän uutiseen..epäreilua..ja vääryys tämä on.Siitä lähdetään, mitään et ole tehnyt tätä ansaitaksesi. Toivonkori kuitenkin kallistuu painavammaksi vaakakupissa:vain yksi pesäke, rajuilla toimilla se nujerretaan, paraneminen tähtäimessä. Muistutan tässä vielä vanhasta viisaudesta joka itseäni kantaa...rohkeus ei ole pelottomuutta vaan kykyä olla lamaantumatta.Huudon ja tuskan jälkeen arki jatkuu, vaikeampana, mutta jatkuu ja toivoa on.

Anonyymi kirjoitti...

Muistathan Tiina,
et ole yksin.
Mukanasi aloitamme uuden erän
ja selviämme siitä päivä kerrallaan.
Yksi päivä kerrallaan.

Lämpimiä halauksia meiltä isoilta ja pieniltä!

rt. Leena

Piuku kirjoitti...

Voi ei, miten ankeat uutiset. Täällä kyynelehditään kiukun kyyneletiä puolestasi. Miten epäreilut uutiset.

Nyt, taistoon. Voimia. Rakkautta. Rohkeutta. sitä kaikkea, mitä ikinä toivotkaan.

Iso Halaus!

Lassi kirjoitti...

Hiljaiseksi veti tämä ikävä uutinen. Mutta hei, yhdessä tsempataan täysillä! Toivoa ja voimaa täältä Espoosta.

Anonyymi kirjoitti...

Rakas Tiina!
Palasin tänään Pohjanmaalta. Puhuimme äidin kanssa keikenlaista elämästä. Muisteltiin miten äiti selvisi 50 vuotiaana kohdunkaulansyövästä kohdunpoistoleikkauksen ansiosta ja on sen jälkeen saanut elää syövätöntä elämää 40 vuotta. Totesin, että mumman tarina onkin sinulle esimerkkinä selviämisestä, koska mumma muutenkin on sinulle tärkeä esikuva. En kuitenkaan voinut kuvitella, että joudun tällaisen uutisen myötä tämän sinulle kertomaan. Meidän kaikkien ajatukset ovat nyt sinun ja koko perheesi luona. Me rukoilemme Taivaan Isältä voimia ja uskoa hoitoihin. Viikonloppu muistutti miten tärkeä olet myös meille. Siunaavin terveisin Pirkko ja Passe

Anitta kirjoitti...

Ikävä oli uutisesi. Me blogisi lukijat toivomme, kannustamme ja kannattelemme nyt sinua virtuaalivoimin ja -halauksin.
Voimia, jaksamista, parantavaa hoitoa odotellen. *hali*

Anonyymi kirjoitti...

Voimia Tiina, kyllä on raskasta kannettavaa sinulle annettu, mutta voit olla varma, että laukunkantajia on ympärilläsi!

Kitsune kirjoitti...

Sanaton olen myös. Tuo uutinen tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta. Voimia jaksaa kaikki edessäoleva. Tuemme täällä parhaamme mukaan, niillä keinoin mitä on.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle ja perheellesi.Huokaisen ylöspäin sinun puolestasi.Siunausta ja lämmin halaus.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia niin paljon kuin toivoa voi! Uskoa, toivoa ja rakkautta lähettää Minna naapurikylästä

Anonyymi kirjoitti...

Eikö olisi jo riittänyt sinun kohdaltasi? Et ole yksin tässä, mutta toisaalta olet ihan yksin.
Voimia ja siunausta koko perheellesi, Tiina! Porissa nähdään.
ILona

än. kirjoitti...

Voi, en tiedä minäkään, mitä sanoa - voin vain toivoa sinulle, teille, paljon jaksamista, taistelutahtoa, ja sitä toivoa.

Anonyymi kirjoitti...

Sanattomaksi tämä vetää... Toivon sinulle ja perheellesi voimia!
Anne

Anonyymi kirjoitti...

En ole ennen kommentoinut, mutta nyt oli pakko. Parasta toivoen elit ajatuksissani tämän viikon. Nyt voin luvata, että pysyt ajatuksissani edelleen jokaisena päivänä. Suuri virtuaalinen halaus ja enkelien varjelusta!
-Kirsi-

Anonyymi kirjoitti...

Itken kiukun ja epäuskon kyyneleitä. Ei!!! Tiukka halaus Tiina sinulle ja perheellesi.

-Heli-

Anonyymi kirjoitti...

Mukana kantamassa!
L

Tee kirjoitti...

Kyllä tämä uutinen on shokki! En edes tiennyt heijastekivuista ennenkuin niistä mainitsit. Ei ihme, että tämän p***iaisen kanssa saa pelätä joka kolotusta :(

Meitä on täällä iso liuta ja me kaikki toivomme sulle sitä parantavaa hoitoa ♥ Ja valtavasti voimia taas uuteen taisteluun!!

Epäreilua :(

Anonyymi kirjoitti...

Paljon voimia ja jaksamista kera lämpöisen halauksen lähetän sekä sinulle että perheellesi.

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tiina! Toivon Sinulle ja perheellesi valtavasti voimia ja ennen kaikkea _toivoa_, aihetta siihen. Ja sitä paranemista!

Vaikutat täällä blogissasi ihailtavan sitkeältä ja uskomattoman aurinkoiselta persoonalta. Kirjoituksillasi olet tuonut lohtua ja valoa toistenkin taipaleille, myös omalleni sairastuneen tyttärenä.

Mitä voi sanoa?

Aina voi toivottaa:

Voi hyvin! Ja paremmin. Tule terveeksi taas.

Miem

Anonyymi kirjoitti...

Tiina, yhdyn huutoosi, ja huutoni kaikaa täältä toiselta puolelta maapalloa. Tää ei oo enää yhtään reilua! Mutta onneksi tiedän, että sinä olet niiiin vahva ja viisas että tuollaiset yksittäiset pirkuleen pesäkkeet hoitelet vasemmalla kädellä. Voimia ja tsemppiä sinulle ja erityisesti myös miehellesi,t. Entinen naapurin Elina

Kujakissa kirjoitti...

Olen myös seurannut blogiasi keväästä asti, hiljaisena taustalukijana.

Nyt kuitenkin on pakko kommentoida, sillä haluan lähettää valtavasti lohtua, toivoa ja onnea sinulle.
Jos olisin enkeli, tulisin luoksesi, kietoisin siipeni ympärillesi, halaisin ja sanoisin, että älä pelkää, ei sinun aikasi ole vielä. Tulet sitten mummuna vasta :)

Anonyymi kirjoitti...

Ei vielä ole sinun aika, ei,
sinä valat uskoa muihin,
uskoa itseen,
kerrot vuosien päästä,
kuinka syys2010 oli kimurantti,
mutta siitä selvittiin.
Siitä selvitään.
Voimia, voimia vaan tarvitaan!!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina! Seuraan blogiasi, kuljen ja toivon sinun & perheesi rinnalla.
Maija, Riikan sisko, Helsingistä

tiina kirjoitti...

Lämmin kiitos kommenteista, halauksista, kukista ja kaikesta kauniista! Yhtä lailla kiitos vanhoille ja ystäville, virtuaalisille kuin tutuillekin kasvoille. Olen otettu jokaisesta viestistä, kaikkia en ole pystynyt loppuun lukemaan mutta tänne palaan.

Nämä blogikommentit ovat todella tärkeitä, sillä itseni lisäksi ne tavoittavat myös läheiseni, he kun tarvitsevat tukea laillani. On niin helpottavaa tietää, ettei ole yksin aloittamassa uutta taistoa, vaan matkassa on laukunkantajia, jopa ympäri maailman.

Ilta meni uutisesta toipuessa. Syvällä on käyty, suunta on kuitenkin ylös. PEltonen touhuaa omiaan, aistien silti vanhempien mielialoja. Isompia lapsia lähdetään hakemaan kotiin tänään, sitten on taas koko perhejoukkue koossa aloittamassa haasteiden syksyä.

Ja vielä: juuri sain niitä kovasti toivottuja hyviä uutisia. Keuhkot olivat puhtaat, eli pesäke on yksittäinen, verisuonitse levinnyt etäpesäke, joko rintasyövästä tai munasarjasyövästä. Tai sitten jotain ihan muuta, olen varautunut niin kaikkeen, taas. Tarkempi laatu selviää viikon kuluttua, maanantaina menen koepalan ottoon.

Täällä paistaa aurinko eilisen harmaan ja vetisen päivän jälkeen. Mitä symboliikkaa.
Katseet kohti aurinkoa, ystävät!

Kitsune kirjoitti...

Helpotus sentään huonojen uutisten keskelle, keuhkot puhtaat.

Anna kirjoitti...

Hienoa että keuhokot on puhtaat.

Anonyymi kirjoitti...

Armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia sinulle toivotan!

lukijasi

Kiara kirjoitti...

Jo otsikosta ajattelin:"Voi ei!" Niin ajattelen luettuani tekstinkin.

Mukana kuljetaan.

rk kirjoitti...

Jotain hyvää ja siihen tartutaan! Eikös keuhkojen lisäksi kaikki muukin ole puhdasta?
Paitsi se 2x4.
Pelkosi sisälle ei pääse, mutta jotain siitä, paljonkin, tiedetään ja tunnetaan. Lohtua, rohkeutta, toivoa ja voimaa soturille. Tuli mieleen talvinen hiihtokuvasi!

Kati kirjoitti...

Tiina! Luin juuri kuulumiset ja kyyneleet vierivät pitkin poskiani. Sanat ovat nyt hukassa, mutta ajatuksia, lämpimiä, riittää. Voimin teille kaikille ja liitän teidät yhä voimakkaammin iltarukouksiini ja toivon hartaasti, että ne kuullaan.

Piuku kirjoitti...

Hyviä uutisia tuokin, että se kasvinrontti on yksittäinen vihulainen. sitä kohden on helpompi hyökätä, mokomakin epeli!

Lisää niitä halauksia koko köörille! oot ollu mielessä taasen ihan koko ajan!

sara kirjoitti...

Voimia sinulle ja laheisillesi. Olette rukouksissa ja ajatuksissa.

Anonyymi kirjoitti...

Pidin taukoa nettimaailmasta ja sen pääteeksi törmäsin pysäyttävään uutiseesi.
Toivon sinulle ja perheellesi voimia, rakkautta ja toivoa ja parempaa huomista. Vaiketa uskoa kuinka yhtä ihmistä koetellaan.

Kaisa, Mäntyharjusta

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä nyt vastustaa, vaan yhdessä jaksatte. Tsemppiä koko perheelle.

Emmi kirjoitti...

Tiina. Tänään olen itkenyt jo ystävin puolesta, joka joutui synnyttämään kohtuun kuolleen lapsensa. Toiset itkut itkin kun luin päivityksesi. Voi elämä, voi itku. En osaa muuta sanoa..

Paljon voimia. Paljon aurinkoa. Lämpöä. Rakkautta. Kyllä meidät kannetaan, aina vaikemmankin yli.

Terveisin kotiäiti Kaakkurista. :)

Anonyymi kirjoitti...

Viime sysksystä asti blogisi lukija.Minulla 3 lasta ja nuorin Peltosesi ikäinen tyttö, että tuttuja jutuja ja niin ihania. Olen myös opettaja Oulusta kotoisin,mutta etelä-suomessa nyt asustelen. Kirjoituksesi ovat niin täynnä elämänriemua ja iloa. Sinulla ihana perhe,sukulaiset ja ystävät.Rukousrintamassa ja tsemppiä kovasti.

Punatulkku kirjoitti...

Voihan KYYNEL....jaksuja teille kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Taistelu jatkuu Tiina.

Tsemppiä ja voimia Sinulle ja repullinen lämpimiä ajatuksia koko perheelle täältä männyn alta!

t.A

Anonyymi kirjoitti...

Satakunta huokaa syvään...kyllä kaikki vielä kääntyy parhain päin... asioillahan on tapana järjestyä. Voimia taisteluun! Olette ajatuksissa joka hetki. Voimia koko perheelle.

Anonyymi kirjoitti...

Vuorokauden verran kesti ennen kuin aloin sisäistää nämä uutiset ja nyt tuntuu tosi pahalta teidän kaikkien puolesta.. Hurjan paljon voimia uuteen taistoon!!
Ihmiset ja koirat Pirkkalasta

Marja-Liisa kirjoitti...

Minulla on maksassa mestaaseja useampia ja olen nyt sairastanut 8.5.2009 alkaen. Käyhän kurkkaamassa blogiani(http://testi234.blogspot.com/.) Toivon sinulle voimia, voimia, voimia ja Taivaan Isän täysi hoitoakuten koko perheellesi.
Minulta olisi voitu maksasta leikata syöpä pois jos se olisi ollut yksittäinen. Sinun kohtaasi en tiedä. Itsellänikin on ensi viikolla kaikenlaisia kokeita mm. varjoaine ct. ja lohduttaakseni sinua minulta on otettu maksa biobsia ja se ei satu.

Anonyymi kirjoitti...

Kädet ristissä sun puolesta täälläkin!

Anonyymi kirjoitti...

Paavo Ruotsalaisen sanoja hieman mukaillen:

Jos sairastat, sairasta Herralle.
Jos et kykene sairastamaan Herralle, ikävöi.
Jos et kykene ikävöimään, sairasta.

Toivotaan ja rukoillaan, että sairastamisesi muuttuu tervehtymiseksi...

tiina kirjoitti...

Kiitos vielä näistä.
Taistelumielellä teitä tervehdin:)

Tee kirjoitti...

Ihana kuulla, että keuhkot ovat puhtaat :) Samoin kuin Ärkoolle, tuli mullekkin mieleen se hiihtokuva. Uutista on yritetty sulatella täälläkin..

Hurrrjasti voimia tähän uuteen taistoon koko teidän perheellenne ♥

tiina kirjoitti...

Keuhkojen puhtaus oli se hyvä uutinen, jota tarvitsin nokan nostoon. Lähtötilanne on jotensakin selkeämpi, kun pesäkkeitä on yksi ja ainoa, vaikkakin isohko.
Kyllä, tästä röntgenlausunnosta iloitaan!

Tintin kirjoitti...

Voimia ja jaksamista!

Sipulix kirjoitti...

Täältäkin kaikki hyvät ja rakkaat ajatukset luoksesi. Taisteluhenkeä sys!

S