keskiviikko 11. elokuuta 2010

ilon tuulia huolien helteessä

Tuttu pullakuski koputti ovellemme maanantai-iltana. Käsissään tämä hurmaava herrasmies heilutteli sämpyläsäkkiä ja pullapusseja, ja autosta haettiin vielä viisihenkisen perheen viikon makaroonilaatikkoateriat. Siinä olivat vasta pääkokin terveiset.. Visiitistä ja muista vinkeistä ymmärsin, että työpaikkani kodinturvajoukot olivat taasen järjestäytyneet, ja seuraava lähetys saapuikin tiistaina: kuivamuonaa, hedelmiä, hunajaa, kakkuja, piirakoita, kiusauksia, vuokaruokia, you name it. Joku oli poiminut puolestani syksyn marjat, toinen oli keittänyt ne mehuksi, kolmas jalostanut piirakaksi. Näillä valtaisilla tuomisilla on nyt täytetty kaappi ja pakastin sekä naapurin kaappipakastin..

Voi teitä, te rakkaat rontit! Hämmentyneen kiitollisena ajattelen teitä kaikkia, avustajia ja opettajia, ja kiitokseen yhtyy koko perhe. Emme me tällaista osanneet odottaa, mutta teidät tuntien olisi pitänyt arvata. Käsi sydämelle, onko jollain muulla näin välittäviä työtovereita, näin rakkaudellinen työyhteisö? Sillä rakkautta ne ovat, makaroonilaatikko ja viinimarjamehu. Aidoimmillaan. SELLAISINA päivinä saan sitten pistää valmiin laatikon uuniin, keittää reilut kahvit ja kutsua vaikka kollegat kylään. Sillä kyllä te tulisitte, sellaisina päivinä ja muutoinkin.

Niitä päiviä varten olen saanut jo paljon. Kortteja, viestejä, soittoja, halauksia, toivotuksia, enkeleitä. Olohuoneen pöydällä hehkuva gerbera kertoo, että auttajat asuvat aivan vieressä. Arkiapu, lenkkiseura, kaikkea on tarjolla. Maljakon vieressä on pussukoita, yhdessä suklaata, toisessa salmiakkitikkareita -ystävä muisti parhaimman pahoinvointilääkkeeni! Voi toverit, jos näillä eväillä ei yhtä syöpää nujerreta, niin johan on kumma!

Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että minuun ja meihin on otettu yhteyttä, on näytetty että välitetään. Ei kannata pelätä pudottavansa suusta sammakoita, kyllä me ymmärrämme vaikkei omia tuntojaan osaisi sanoiksi pukeakaan. Jo se, että tulee tykö, lankoja pitkin, verkon välityksellä tai ihan livenä, kertoo meille että välitätte ja haluatte olla matkassa mukana. Sen kertoo jo yksi sana. Mieheni sai tekstiviestin, jossa ei tainnut juuri muuta lukea kuin prkle. Siinä se oli, tiivistetysti, miehinen tuen ilmaus:)

Mietin, miten kiittäisin teitä kaikkia. Tiedän, että te tiedätte että minä tiedän teidän tietävän ja yhdessä tiedetään että olemme kiitollisia toisistamme, mutta halusin muotoilla kiitokseni kauniisti. Ja eikö vain, tähänkin tuli vastaus sieltä soutujoukoista, repunkantajien riveistä. Keskipohjanmaalta lähteneestä, "taistelijalle" osoitetusta paketista löytyi tänään runokirja, kirjasta löytyi kiitos.

Pidetään huolta toisistamme, hymyillään vähän,
kutsutaan ilon tuuli huolien helteeseen
ja annetaan kyynelten virrata, naurun raikua.
Tämä on meidän vahvuuttamme,
yksin pärjäämättömien voimaa.
Ja vielä se, että rukoillaan toistemme puolesta.

pia perkiön kirjasta tukena toisillemme

23 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan, Tiina; rakkautta ne ovat! Ja tänä ensimmäisenä "oppilaskoulupäivänäkin" olet mielissämme ollut. Ja pysyt.

T

Nina kirjoitti...

kerrassaan upeaa...sanattomaksi vetää.Ei taida ihan tavallinen työyhteisö olla:)

Kitsune kirjoitti...

Ihanat tukijoukot!

On niin totta, että taidokkaita sanoja tärkeämpää on osoittaa olevansa läsnä, tukena.

Ruoka-apua olisin ehkä itsekin kaivannut, näin jälkeenpäin ajatellen, kun kuvotuksen kanssa taistellen sain lapselle hätinä leipäpalan voideltua. Varmaan sitä ruokaa olisi tuotu, kun olisi älynnyt pyytää.

Anonyymi kirjoitti...

rakkaus
välittämistä keskellä arkea

ainut tapa, jolla nyt voimme teitä auttaa, ja voi kuinka sytämestä sen teemme. Kodinturvajoukkojen mielessä te tänäänkin. Taistelutahtoa, tulta päin
kk

Anna kirjoitti...

Oho! Sinulla on todella ihanat ja välittävät tukijoukot.
Tsemiä sinne täältkin.
Minulle sanottiin suoraan en mä sulle viittiny laittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka mukavaa lukea, että siellä pohjoisessa on ihan oikeita ihmisiä olemassa ; ) Todellista aseveljeyttä !
Perkiön Pian runo sisälsi just sen kaiken.
Vointia ja tulta päin !!!
pirtsikka

betty kirjoitti...

Kyynel silmänurkassa luen. Ihanat tukijoukot sinulla, lämmin ajatus heille. Tee toiselle minkä haluat sinulle tehtävän !

rk kirjoitti...

Taas kyynelettää. On niin hienoa tuo työporukkasi konkreettinen tuki ja välittäminen; mehut ja makaroonilaatikot korvaavat puuttuvat sanat moneen kertaan. Lämpimät terveiset täältäkin sinne työyhteisöön!
Nyt vaan toivotaan, että SELLAISET päivät eivät olisi sinulle liian SELLAISIA, mutta itse prkleelle täsmättynä tappavan SELLAISIA.
Siihen asti: voi hyvin!

Adelhaid kirjoitti...

Ihana yllätys! Ja ihanuutta lisää se, että sait apua ja sitä rakkautta pyytämättä!

Kiara kirjoitti...

Ihana!

Oletpa sinä ihanassa työyhteisössä. Vaan veikkaanpa vahvasti, että olet itse sitä työyhteisöä ihanuuttamassa kovasti. Oma asenne ratkaisee varmasti paljon. Työyhteisön saa niin helposti vähemmän ihanaksi, jos on itse vähemmän ihana.

Myönnän, että kadehdin tuota henkeä. Minullakin on ihanat työkaverit, mutta ei kyllä tuossa mittakaavassa :) Tuollaisessa ympäristössä työnteko harmipäivineenkin on varmasti palkitsevaa.

Tilu kirjoitti...

Onhan se ennenkin huomattu ja nyt taas, että sinulla on huippuluokan lähipiiri. No, eiköhän se viesti jotain sinustakin. Ei ikävälle ihmiselle tuollaista ystäväjoukkoa keräänny.

Zelda kirjoitti...

Upeita upeita työkavereita ja läheisiä!

Anonyymi kirjoitti...

Joka kerta, kun kävelee luokkasi ohi, niin sydämestä puristaa, kun opehuoneen iloinen touhutäti on poissa... Joten varaudu pullakuormiin jatkossakin!
pirre

Hannele kirjoitti...

Voimia sinne. Ihanaa että omistaa noin paljon hyviä ystäviä.
Kyllä se siitä:)
Terv. Hannele

tiina kirjoitti...

Kyllä minä työkavereista ja muista ystävistäni olen rehvakkaan onnellinen. Työpaikallekin tekee mieli, vaikka tässä jamassa minusta ei ole kuin korkeintaan kahvinkeittäjäksi. Tämä kertoo kuitenkin jotain mukavasta työyhteisöstämme. Ja monenlaisista työyhteisöistä olenkin ehtinyt kokemusta kerätä, joten olen asiantuntija sanomaan, että nyt painitaan ihan exceptional-sarjassa.

Toivoisin niin, että muillakin avun tarvitsijoilla olisi ympärillään välittäviä ihmisiä, auttavia käsipareja ja kuulevia korvia. Lähimmäisenrakkaus ei onneksi ole maailmasta mihinkään kadonnut!

Anonyymi kirjoitti...

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Yhdyn Pirren kommenttiin, välillä iskee ahistus kun et ole koulunaloituksen tohinoissa mukana. Olin sitä niin odottanut. Niin varmasti sinäkin. Onneksi ensi syksynä olet taas aloittamassa meidän kanssa koulua, sehän jo sovittiin. :)

Nyt päivä kerrallaan arkea, hoitorumbaa ja syövänselätystä rakas ystävä! Voimia!

Leena

Tee kirjoitti...

Kyllä se tosiaan viestii ihan yhtälailla sinusta kuin työyhteisöstänne, miten ihanasti sua ja perhettäsi muistetaan ja tuetaan :) Ei mekään täällä ilman syytä roikuta ;)

Onko salmiakkitikkari se paras pahoinvointilääkkeesi? Vai se suklaa..?

tiina kirjoitti...

Kollegat! Nauttikaahan siellä koulunaloitushässäkästä, tämä on kaunis käsky:)

Tee: salmiakki, tikkarina tai muuten. Ja kiinalainen sapuska, kaikenlainen "dagen efter"-ruoka, kananmuna, mitähän vielä.. vinkkejä?

Anonyymi kirjoitti...

Rather valuable answer

rk kirjoitti...

Onko "heijaste" helpottanut? Toisaalla kun luin maininnan silittämisurakasta. Kuulostaa hyvältä käynnit normaaliarjenkin puolella.
Hyvää viikonloppua!

tiina kirjoitti...

Lenkkikunnossa ollaan, hermot ja heijasteet ovat tämän viikon näköjään tauolla. Hyvä niin:)

savisuti kirjoitti...

Olen ollut elokuussa omien juttujen takia poissa muiden blogeista. Nyt olen lukenut pitkälti taaksepäin kirjoituksiasi. Voi hyvänen aika! Voimia sinulle ja perheelle! Olette rukouksissani!

Anonyymi kirjoitti...

I am sorry, it not absolutely approaches me. Who else, what can prompt?