perjantai 13. elokuuta 2010

odottavan aika

Minkälaisia uutisia pitäisi odottaa, kun kalenteri näyttää perjantaita ja kolmattatoista päivää? Ei minkäänlaisia, päätin, ja puuhailen ihan muuta. Pahuksen puhelin kyllä kulkee mukana, pyykinripustusreissulla ja postilaatikolla, ja sisätiloissakin pidän huolen, että olemme samassa huoneessa. Ja että puhelin on päällä. Ja eihän se ole äänettömällä. Ja onhan verkkoa.

Jospa tämänkertaisen tautini madonluvut olisivat selvinneet, jospa lääkäri ehtisi soittaa, jospa lääkäri muistaisi soittaa. Vaikka mitäpä tämä soitto mitään muuttaa. Löydös on selkeästi pahanlaatuinen, ja olen kiitollinen röntgenlääkäreille, että he kertoivat sen suoraan. Itseni tuntien osaan kuvitella ajatuksenjuoksun, jos optimismille olisi jätetty piirunkaan verran tilaa:

No kato harmi, meillä oli täällä uusi kesäsijainen, hän kun ei oikein vielä osaa tuota konetta käyttää. Haloo, onko rouva itse? No nyt on sellaisia huojentavia uutisia että näyte oli ihan puhdas, siinä oli sellainen laajentunut verisuoni vaan, näitä katsos joskus sattuu tällaisia virhediagnooseja. Että sori, ollaan me pahoillaan.

Mutta ei. Nyt siis odottelen vain taudin laatua ja hoitosuunnitelmaa, mahdollisesti aikatauluakin. Ennusteen perään en aio kysellä, sillä jatkoaikaa tässä haetaan, ei lääketiede eikä elämä alunperinkään mitään ikuista ole luvannut. Silti, mahdollisimman tervettä, pitkää ja laadukasta jatkoa tässä ollaan anomassa, tosissaan ja toiveikkaalla mielellä. Hakemuksia laitetaan menemään ainakin kuusi kappaletta, sen verran ylilääkäri jo hoitosuunnitelmaa raotti. Sytostaattiputki kestänee siis ainakin jouluun.

Veteraanitaistelija osaa onneksi valmistautua syksyn koitoksiin. Viikon varrelle laatimani muistilista näyttää seuraavalta:
- hammaslääkäri!
- kampaaja!
- pese jääkaappi (miten tätä ei ole vielä yliviivattu..)
- apteekkiasiat!
- muista syödä:)

Nyt siis syömään, lounasseurana nokia 6700 classic.

******** muokattu virka-ajan jälkeen*******

Lounasseurani pysyi hiljaisena, samoin iltapäivän kahviseura. Huoh. Se on maanantaiaamuna tartuttava itse luuriin ja udeltava uutiset. Mutta nyt viikonloppua, ystävät! Aurinko paistaa ja lämpöä riittää.

13 kommenttia:

Tee kirjoitti...

Puhelinta kannoin minäkin koko päivän housuntaskussa, että varmasti huomaisin kun se soi. Vaan olipa juuri sillä hetkellä niin kova touhu ja mekkala (ystävä pihassa ja roska-auto käymässä) että niin vain meni puhelu sivu suun. Onneksi sain ainakin itse hoitajalle soittamalla tiedon, että pojan pissanäyte oli puhdas :)

Jääkaapin raivaus ja pesu kuulostaa hyvältä idealta, jos on pahoinvointia tiedossa!

Hammaslääkärin aion pikapuoliin varata minäkin tämän hoidon päälle. Ja PAPAn. Kerran sen jo kovalla touhulla varasin, ennenkuin heräsin miettimään, että ei sellaista pidä sytojen aikana mennä ottamaan ja peruin..

Toivottavasti lääkäri soitti - kaikenlainen epätietoisuus vaivaa kuitenkin mieltä.

Mahdollisimman hyvää viikonloppua teille!

Adelhaid kirjoitti...

Tulosten odottelu on tuskaista, vaikka etukäteen tietää minkä suuntaisia tulokset on.

Voimia!

Nina kirjoitti...

Pitkää pinnaa nokialaisen kanssa:)

Makoilin tänään auringossa..joutavaan joutenolooni itseni pakottaen..ensi viikon turnajaisiin valmistautuen, siis töihin menoon. Siinä makoillessa lueskelin kaikenlaista ja seuraava pätkä lausetta7mietelemä toi sinut mieleeni.
" Valon Soturi saa monta kertaa taistelun aikana iskuja joita ei ole osannut odottaa. ja hän ymmärtää, että vihollinen voittaa sodassa muutamia taisteluita.Kun niin käy, hän itkee tuskaansa ja lepää hetken kerätäkseen hieman voimia. Mutta hän palaa oitis taistelemaan unelmiensa puolesta." Näin mietti Coelho. Ja yhdyn hänen ajatuksiinsa.
Voimia odotteluun ja kuulumisten sulatteluun.

Kitsune kirjoitti...

Toivottavasti olisi lääkäri nyt jo soittanut.

Minä kyllä vetäisin sen jääkaapin pesun yli, tai yrittäisin delegoida jollekin toiselle. Toisaalta odottelu on helpompaa kun on jotakin puuhaa, olkoon se vaikka siivoamista, se on tullut itsekin todettua.

Tuota hammaslääkäriä olen itsekin miettinyt, hoidot alkoivat kohdallani niin vauhdikkaasti etten niitä ennen ehtinyt käydä, nyt kai se olisi ihan luvallista jo.

Tilu kirjoitti...

Kun sai hoitosuunnitelmat kalenteriin tuntui helpottavalta- nyt käydään härkää sarvista kiinni.
Tietysti sinä jo tiedät mitä hoidot tuovat tullessaan, joten sitä ei tarvitse arvuutella.
Sinullahan taisi olla viime kierroksella käytössä se kylmämyssy, jotta hiukset eivät lähtisi. Olen kuullut siitä huhun, ettei se välttämättä ole hyvä juttu, kun se supistaa verisuonia ja näin ollen estää sytostaattien pääsyn siihen kudokseen. Tämä ei ole tullut lääkäriltä vaan toiselta syöpäpotilaalta, joten en tiedä onko faktaa vai fiktiota.
Ajattelin kuitenkin mainita, koska nyt varmastikin haluat täydet tehot kehään.

Hyvää viikonloppua teidän perheelle!

Marja-Liisa kirjoitti...

Voimia toivotan sinulle ja juuri niitä henkisiä voimia. Minulla kun tuolla maksassa on useampia mestasoituneita pesäkkeitä. Tilani on nyt stabiili. Hoitoja jatketaan ainakin 5 kerran verranja sittentaas ct-kuvaukseen ja lääkäriin.
Toivomme parasta kuitenin vaikka se peikko sielläyrittääkin tunkeutua mieleen.
Onneksi sinulla ei olekuin tuo yksi pesäke jos oikein ymmärsin.
Jumala sinua Pyhän hengen kautta siunatkoon matkallasi paranemiseen.

Tee kirjoitti...

"..kylmämyssy, jotta hiukset eivät lähtisi. Olen kuullut siitä huhun, ettei se välttämättä ole hyvä juttu, kun se supistaa verisuonia ja näin ollen estää sytostaattien pääsyn siihen kudokseen." Tästä jaettiin meille saman sisältöinen lappukin. Enkä kyllä itse olisi pystynyt pitämään sen enempää myssyä kuin hanskojakaan koko tiputuksen aikaa. Kerran sain kaksi myssyä, joihin sai upottaa kädet, mutta kovin pitkään ei niitä tullut siinä pidettyä kuitenkaan - oli se aika hyytävä kokemus..

Kiara kirjoitti...

Jaa-a, vai ei soittanut. Joskus miettii, eikö ne tajua, miten pitkä on odottavan aika. "Ne" = lääkärit/hoitajat/autonkorjaajat/autoilevat sukulaiset, jotka ei suostu vastaan puhelimeen kesken reissun/jne.

Huoh.

Kitsune kirjoitti...

Ärh, vai eivät sitten soittaneetkaan. Toivottavasti viikonloppusi on puuhakas ja mukava, ettei mene pelkässä maanantain odottelussa.

betty kirjoitti...

Odottavan aika on pientä h...ttiä näissä asioissa. Vaikka se tulos on mikä se on, ja ei siitä tietämisestä muuksi muutu, mutta silti tuska että ei itse tiedä, se on todella rankkaa. Voimia ja jaksamista odotteluun, pitkää pinnaa ! Toivottavasti viikonloppuna aikasi kuitenkin kuluu siivillä, hengessä mukana.

tiina kirjoitti...

Juu ei soittanut. Ajattelin, että siihen täytyy olla jokin syy, enkä sitten soittanut minäkään. Perjantai-iltapäivä ei ole paras mahdollinen ajankohta tavoitella henkilökuntaa sairaalassa tai yhtään missään.

Sen sijaan että olisimme murehtineet tietoa tai sen puutetta, olemme nauttineet aurinkoenergiasta, jota on riittänyt. Pe klo 16 päätin suunnata ajatukset johonkin ihan muuhun, ja melko mukavasti siinä on perheporukalla onnistuttukin. On syöty terassilla, löhötty rannalla, juotu ulkokahvit ravintolassa.. kaikkea vielä kerran tälle kesälle. Ihanaa. Ja nyt pihan poikki ulkosaunan lämmitykseen ja leppeisiin löylyihin -vaikka pihallammekin on tropiikki;)

Tuo myssyasia täytyy ottaa ehdottomasti puheeksi lääkärin kanssa. Muistan hoitojaksolla yhden potilaan kieltäytyneen siitä, mutta hänellä oli vain oma fiilis vasta-argumenttinä. Esteettisyys ei mene elämän edelle, ei. Kiitos teille tämän tiedon välittämisestä, rintaremmi!

rk kirjoitti...

Tylsää tuo tuollainen odottelu, ja sitten ei soi. Ehkä ne vastaukset ei olleet vielä tulleet. Hyvä että vointi sallii puuhastelun, eikä viikonloppuna sentään tarvitse sitä puhelinta vahdata.
Rakkaalla lapsella monta nimeä - rintaremmi, sekin!

Tee kirjoitti...

Rintaremmi - hyvä nimi ;) Ja kiva, että viikonloppu on mennyt ihan mukavissa merkeissä :)

Tsemppivä!