lauantai 2. tammikuuta 2010

rintarekonstruktion suunnittelussa

Kirurgian klinikan odotusaulassa kaksi oli ruuhkaa. Kokenut sairaalasilmäni taltioi näkymää ja tunnelmia, ja hetken päästä jo tiesin, että jalkahuone veti hyvin, mutta rintarauhaskirurgi ei tainnut olla paikalla. Reippaan puolen tunnin odottelun jälkeen sairaanhoitaja kävikin kertomassa, että olin neljäntenä jonossa mutta lääkäriä vielä odotellaan saapuvaksi. Kolmen vartin kahvitauolle siis kahvila kieloon ja uusi yritys.

Arikariharri ei mitenkään kommentoinut meille parin tunnin viivytystään, mutta emme sitä odottaneetkaan. Nimikin jäi arvoitukseksi niin miehenpuolelle kuin minulle, mutta ymmärrämme hyvin, että arvostetun kirurgin osaamisalue on ihan muualla kuin suullisessa ulosannissa. Lähtötilanteesta huolimatta arikariharri osoittautui vallan mainioksi tuttavuudeksi ja vastaanottotapahtuma oli vuorovaikutteinen, jopa miellyttävä.

- Sinulla on syöpähoidot tältä osalta sitten ohi, aloitti arikariharri (huomaa realistinen "tältä osalta").
- Jep. Toukokuussa säteiltiin ja nyt sitten kontrolloidaan. Talvella oli ne sytostaatit, samoilla myrkyillä hoidettiin siis munasarjasyöpä (koskaan ei voi olla varma, onko lääkäri lukenut epikriisiä etukäteen, siksi lyhyt briiffaus aiheesta)
Lääkäri nyökkää, on lukenut taustoja.
- Ja nyt sitten ennaltaehkäisevästi ollaan ajateltu oikean rinnan poistoa. Yleensä ei näin radikaalia toimenpidettä tehdä, tämä on.. noh, poikkeuksellista. Magneettikuvien perusteella rinta on terve ja kainalo puhdas. Oletko aivan varma poistosta, tivaa arikariharri.
- Kyllä vain, sanoin niin vakuuttavasti kuin vain osasin, ja selitin lääkärille selkokielellä syytkin. "No kun tämä geenimutaatio brca1 altistaa rinta-, munasarja- ja eturauhassyöville. Tähän mennessä kummassakin munasarjassa ja toisessa rinnassa on ollut jo syöpäkasvua, ja eturauhasta en omista. Jäljelle jää näistä vain oikea rinta, eli sen poisto on ainoa toimenpide, jolla uusi syöpä voidaan ehkäistä."
Arikariharri nyökkäilee jälleen, ymmärtää hyvin. Kahdeksankymmenen prosentin riski on suuri, leikkauksen arvoinen.
- Minkälaista leikkausta olet ajatellut? Onko sinulla vaihtoehdot selvillä?

Toki oli vaihtoehdot selvillä. Jo rintasyöpäuutisen yhteydessä olin saanut käteeni keltaisen rinnankorjausleikkauksen käsikirjan, ihan vain siksi, että voisin katsella kuvia ja totuttautua yksirintaisuuteen. Olin lukenutkin vihkosen kannesta kanteen, ja erityisen tarkasti olin pysähtynyt autenttisten valokuvien äärelle. Havainnollistavat kuvat "säästetty iho on täytetty alavatsalta otetulta kudossiirteellä", "lopputulos molemminpuolisen proteesirekonstruktion jälkeen" ja "nänni on rakennettu ihokielekkeellä ja tatuoitu" olivat jääneet vaikuttavina mieleen. Ei mikään helppo operaatio tuo rintarekonstruktio, ja osastolta 5 muistin kivuliaat kohtalotoverit vatsa-, selkä- ja rintahaavoineen, dreenipusseineen kaikkineen. Siksi epäröinkin hieman.

- No, ihan olen valmis pelkkään poistoon tässä vaiheessa. Kun on ollut näitä suuria leikkauksia. Mutta tietysti kuuntelen, mikä tässä olisi järkevintä.
Arikariharri tarttui sanoihini.
- No kun tuota leikkausten määrää ajattelee, niin voisi olla järkevä tässä samassa leikkauksessa muotoilla uusi rinta. Pääset yhdellä leikkauksella ja toipumisajalla, vaikka onhan se tietysti pitempi. Viikko sairaalassa ja pari kuukautta lomalla, siitä lähdetään.
Nyökyttelin. Kuulosti järkevältä vaikkakin kipeältä.

Sitten tarkasteltiin leikkausaluetta.
- Tuosta selkäpuolelta irrotetaan lihasta ja ihoa, ja käännetään ne tänne etupuolelle näin, muotoillaan rinnaksi. Täällä ei kyllä kauheasti ole irrotettavaa..
Lääkärin arvioiva katse päätyy vatsapoimuihini, joita kolmasti raskautetulla naisihmisellä on riittävästi ainakin kahteen c-kuppiin.
- Toinen vaihtoehto on ottaa tuolta alavatsalta kudospoimu, tehdä TRAM-leikkaus. Siinä tosin onnistumisprosentti ei ole aivan yhtä suuri, kun valmista verisuonitusta ei voi käyttää hyväksi.
Vaikka ajatus vatsan hyötykäytöstä tuntui houkuttelevalta, koin velvollisuudekseni palauttaa arikariharri maan pinnalle muistuttamalla, että munasarjasyöpä oli levinnyt vatsapaitaan. Vaikka leikkauksessa kaikki pahanlaatuinen solukko saatiin poistettua riittävillä tervekudosmarginaaleilla, kuulosti suunnitelma riskiltä. Lääkäri oli samaa mieltä. Lisäksi isoon operaatioon tarvittaisiin vielä ylemmän tahon siunaus, joten käynnin anti oli, että odotellaan sitä. Ei kun ensi vuoteen, huikkasimme kirurgille ja hoitajalle, ja läksimme laboratorion kautta kaupungille ja uuden vuoden vastaanottoon.

Korkean uusimariskin potilaana epäilen leikkausluvan heltiämistä kalliiseen operaatioon, mutta olen kuitenkin varustautunut tähän mahdollisuuteen. Hupaisten ja aamutunneille venyneiden uudenvuodenjuhlien päätteeksi sain ystäviltä vähän vinkkiä siitä, mitä arikariharrin veitseltä voisi toivoa:) T-paidan etumuksen laajasta valikoimasta olen valinnut jo mieleiseni. Mielelläni ottaisin appelsiinin, mutta kun materiaalia oli kerran vähänlaisesti, voi olla että joudun tyytymään pelkkiin karpaloihin...

9 kommenttia:

Punatulkku kirjoitti...

Hei!
Ja reipasta Uutta Vuotta 2010! Vitsi, näitä juttuja on kiva lukea vaikka tietää että siellä taustalla on tosi kipeitä kokemuksia. Naurun virne kasvoilla ;))) Törmäsin tuohon tissikuvaan itse syksyllä ja se oli hupaisuudessaan todella hauska ;))

Anonyymi kirjoitti...

Eikö ne persikat kuitenkin olisi paremmat, jos tulevaa puoli- (vai oliko se koko-) maratonia ajattelet!
Voisit pukeutua uuteen T-paitaasi seuraavalle vastaanotolle, kun arikariharrilla - vai mikä se nyt oli - tuskin yhtä kattavaa kuvastoa löytyy. Vaikka niin topakasti näytätkin pärjäilevän näiden a-k-harrien kanssa, niin tuntuu ihan kohtuuttomalta nuo vaihtoehdot ja "valinnat". Olisit kyllä jo ansainnut just sellaiset kuin haluat ja ILMAN kipua.

Mipe kirjoitti...

Ihan hyvä käynti taisi siis olla. Parempi että olikin huono supliikkimies, on sitten sitäkin parempi kirurgi. Lastenklinikalla on yksi lääkäri joka vaan mulkoilee ja murisee, on vielä hirveän näköinenkin, mutta aivan upea kirurgi, kukaan ei kohtele lapsia niin hyvin ja tarkasti kuin tämä mörkö :D

Mukavaa alkanutta vuotta sinulle ja läheisillesi!

Leen@ kirjoitti...

Voi miten mielenkiintoisesti osaatkaan kertoa ja ennenkaikkea suhtautua rankkaan asiaan. Toisaalta, itsekin kyllä omiin operaatioihini olen suhtautunut ummikkomaallikon mielenkiintoisesta näkökulmasta uteliaana. Ja lääkärin ammatillinen osaaminen auttaa siinä tilanteessa saamaan itsekin neutraalin suhtautumisen itsestään esiin.

Minä olen kohdannut oikein mukavia kirurgejakin, ihan nimellä ovat esittäytyneet. Eipä tuokaan arikariharri ryhtynyt kuitenkaan teitittelemään.

Sanat korkean uusiutumariskin potilas eivät ole kepeintä mahdollista titteliä, mutta hyvin asein olet nyt varustautunut.

Kiara kirjoitti...

Appelsiinit näyttivät kyllä hyvältä :D

Miten sinä osaatkin noin hauskasti sanasi pistää. Vakava asia ja silti virnistyttää. Pidetäänpä peukkuja, että saat toimenpiteesi.

PiKo kirjoitti...

Nonni!
Ei muutaku uutta rintaa pakettiin sitten, kun lupa heltiää. Appelsiinit on kyllä aika cool, näin vesimeloninaisena. Pitäiskö viiä toi tohtorin seuraavalle visiitille mukaan ?

Akikariharri oli siis ihan hyvä tuttavuus, mä oon kyllä kans huomannut että kirurgit on kirurgeja iha siks, että ne osaa käyttää puukkoa. Ystäväni oli todennut tissileikkauksen yhteydessä kun lääkäri piirsi leikkauslinjoja tissiin mustalla tussilla, että 'Toivon todella että osaat käyttää puukkoa paremmin kuin piirtää...'

voimahalaus!

Anonyymi kirjoitti...

Uusimmassa Kotilääkäri-lehdessä on hyvä juttu rintasyövästä. Onhan lehdissä näitä kertomuksia ennenkin ollut, mutta tämänkertaiset haastatelut olivat mielestäni mielenkiintoisia, ja artikkelissa oli myös taustatietoa sairaudesta. Oma oloni elokuisen tram-leikkauksen jälkeen on ihan normaali, tuntuu ettei mitään operaatiota olisi koskaan ollutkaan, mitä nyt alavatsa on vähän puutunut. Uusi rintavarustuskin on ihan ok.

Onnea alkavalle vuodelle ja mahdolliseen rekostruktioon.

Terv. Sinikka

tiina kirjoitti...

Kiitos kannustavista kommenteista! Entisenä appelsiinina taidan sittenkin kallistua tuolle luumupuolelle, juoksuharrastuksen huomioiden. Että jos luojan luomistyöhön kerran pääsee puuttumaan, miksi tyytyä samaan vanhaan malliin..

Ajattelinkin, että arikariharri voisi saada kukkakimpun sijasta kiitokseksi tuollaisen paidan. Olisi työvaatteena ihan oiva rintarauhasmiehelle. Katsotaan nyt, tuleeko toimenpide ja koska ja millainen, ehkä myös lopputulos vaikuttaa lahjontaan:) Kiitos sinikalle rohkaisusta, hyvä kuulla että lopputulos on hyvä alun mustelmista huolimatta.

Monenalaisia lääkäreitä olen tavannut matkani varrella, olen sentään asioinut jo neljällä poliklinikalla tämän reippaan vuoden aikana. Asiansa osaavia, alansa huippuja, sanon kaikista. Ei ole valittamista ei, kotisairaalani ansaitsee kaikki kehut ja kiitokset. Samoin myös muu henkilökunta, hoitajat ja vastaanottoapulaiset, unohtamatta kukkakaupan pitäjää.

Onneksi sentään ei tarvitse muissa sairaaloissa/tk:ssa enää hypätä näiden syöpäasioiden kanssa. Arikariharri lupasi ystävällisesti poistaa myös pari luomea, jotka pistivät syöpälääkärin silmään viime käynnillä. Ei jaksaisi millään enää ylimääräisiä operaatioita tai edes käyntejä työterveydessä tms.

Valoa ja iloa vuoteenne, ystävät!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää, onnellista ja tervettä uutta vuosikymmentä sinulle Tiina ! Ihailen rehellistä, rentoa ja aina niin positiivista kirjoitustapaasi, kirjoituksiasi on iloa lukea, kiitos niistä. Ja pidetään peukkuja uusille luumuille ! Itse en vielä pääse, sytot vaikuttivat sydämeen, ja ollaan odotuskannalla vielä, mutta ehkä jonain päivänä ja seuraan innolla kokemuksiasi.

betty