torstai 7. tammikuuta 2010

rusinaa, luumua ja porkkanaa


Yritin napata kuvan keittiöikkunan lämpömittarista. Heikkonäköisille kerrottakoon, että asteita oli 39 pakkasen puolella, mikä lienee vähän liikaa kun autonmittari osoitti vain -35. Digimittari on antanut periksi jo ajat sitten, mutta yhtä kaikki, alavilla mailla on hallan vaara.

Pakkasta uhmaten potkuttelimme peltosen kanssa päiväkodista ensimmäisen tarhapäivän jälkeen hyvissä tunnelmissa. Kelkka ei hyydy, kuten joidenkin menopelit:) Sininen hetki oli antamassa periksi illan pimeydelle kun vaelsimme kotia kohti, nenäkarvat jäässä talvilauluja hyräillen. Päässä soi ratiritirallat ja muut rallit tehtyäni työpäivän päätteeksi tammikuun musiikin tuntsareita. Ensimmäiset pari viikkoa on jo kutakuinkin paketissa vanhempaintapaamisineen kaikkineen, sillä homma pitää saada käyntiin, jos aikoo lorvailla sairaslomalla kesken kiivaimman koulutyön.

Leikkauksesta ei ole kuulunut vielä mitään, joten huomenissa otan kirurgian klinikkaan ystävällisen puhelun. Talven ja kevään suunnitelmat ovat tällä hetkellä totaalisen jäissä, tuleva operaatio kun vaikuttaa oman työn lisäksi miehenkin työhön. Apujoukkojakin on luvassa "kädettömyyteni" ajaksi, mutta hekin tarvitsevat työstänsä vapaata, jota pitäisi tietysti anoa hyvissä ajoin.

Kaikkein ikävintä tietysti on tulevan operaation vaikutus alennusmyyntishoppailuun. Välipäivinä olisi ollut hyvää aikaa hankkia uutuuksia kaarderoobiini, mutta mitäs ostat? Uusi laskettelutakki oli ensimmäisenä listalla, mutta pääseekö tänä vuonna edes rinteeseen? Samasta syystä jäi murtsikkasuksien päivitys -olisin jo mielestäni ansainnut sarajevo 84 -paketin tilalle uutukaisemmat vehkeet, mutta niitäkään ei kannata varastoon ostaa. Paitojen ostoa vaikeutti epävarmuus tulevasta etuvarustuksesta: rusinaa, luumua vai persikkaa?

En onneksi ole ainoa, joka tuskailee varaosien kanssa. Musiikin tuntisuunnitelmia tehdessä löysin hauskan lastenlaulun, jota heti huomenna tapailemme luokkani kanssa. Varmaa on, että nauramme lasten kanssa aivan eri syistä:)

Lumiukko ostoksilla

Lumiukko ostoksilla ruuhka-aikana
kysyi: "Oisko myytävänä vihanneksia?
Pitäis saada porkkana ja oikein komea,
nenä, kas kun vielä puuttuu naamataulusta."

Ukko löysi porkkanan, sen Maija hälle myi.
Nenä oli ihana, ja ukko villiintyi.
Mahtavasti rehennellen hissiin asteli,
jossa toiset matkamiehet kohta kasteli.

Ukkoa se nauratti, hän nenää peilasi,
leikkikalukerroksessa ulos seilasi,
pompotteli palloja ja kurkki nalleja,
ihmetteli pikkuisia junamalleja.

Ukko kaivoi taskustansa pienen lompakon,
kassan luona jalkaa nosti -näki lammikon.
"Minä sulan, kauheata!" Ukkoparka huus.
Myyjä kuuli sen ja käski: "Korjaa heti luus!"

Lumiukko syöksyi kohti rullaportaita,
otsa oli hikinen ja olo kamala.
"Oijoi!" huusi. "Mitä minä ukkoparka teen?"
Silloin joku työnsi hänet ulos pakkaseen.

Ihanaa. Nyt ukko seisoi ulkoilmassa,
Aleksilla Kolmen sepän patsaan kohdalla.
Uljaalta hän näyttikin, kas kun ei huolta enää.
Kaikki kansa ihasteli lumiukon nenää.

san. terttu tupala
säv. soili perkiö
Musiikin mestarit 3-4

7 kommenttia:

Tilu kirjoitti...

Olipa ihanat sanat tuossa lumiukon ostosreissussa.
Jälleen sinulla riittää huumoria tuon uuden leikkauksesikin kustannuksella, olet kyllä aika sissi!

rk kirjoitti...

Jösses noita teidän pakkasia! Miten siellä selviää hengissä, kun täällä tekee tiukkaa jo miinus 20:ssä? Joka aamu saa lakaista 20 senttiä uutta lunta auton katolta, kunhan ensin raivaa tien nietosten läpi siihen auton ovituntumaan. Haluan kasvihuoneilmiön takaisin heti. Vai liioittelinkohan vähän? Ei ainakaan ole kuulunut valituksia lumettomasta ja vesisateisesta talvesta vähään aikaan ja urheiluvälinekauppiailla juhlat jatkuu. Itse pärjäilen vielä pitkään sukulaiselta saamillani Peltosilla. Sukulainen lahjoitti sukset minulle, kun olivat jo liian vanhat kuluneet hänelle ja "kun ei siellä etelässä ole niitä kelejäkään"! Hyvin kelpasi.

Ai että alennusmyyntien missaaminen on nyt se ikävin asia? No voisihan sitä uskoakin, että kvartaalielämässä näin on. Sitten kun siirryt vuoden sykleihin ja elämä rauhoittuu, niin yhdet alet sinne tai tänne ei tunnu missään, missattu tai ei.

Mikään vuodenaika koskaan ei ole sopiva puolikuntoisena toipilaana olemiseen, mutta jospa se kevätaurinko nopeuttaisi toipumista ja ehtisit vielä vaikka hangillekin. Toivoo, rk

Leen@ kirjoitti...

Laulu oli hitti meillä ainakin. Onneksi sinä et sula. Eikä noilla pakkasilla kukaan siellä. Tarkentukaa!

Prognoosi kirjoitti...

HRRRRRR. Onneksi täällä ei ole noin kylmä. Tosiaan tuo -20 jo saa minut valittamaan vilua.

Jee lumiukkolaulu! Me aina konservatorion teoriatunneilla (n. 7-8 vuotiaana) lauloimmme tuota ja öh.. taisimme keksiä itse uudet sanat, joten vanhat eivät enää muistuneet mieleen, kiitos päivityksestä siis!

Eikös Sarajevo84 olisi voinut nyt vaihtua Vancouver10:ksi ;)

Tsemppiä!

Prognoosi kirjoitti...

Mä tulin taas katsomaan sanoja. Vilkutus \o

tiina kirjoitti...

Laulun riemua prognoosille:) Minunkin oppilaani osasivat hyvin vääntää viisun sanoja, nehän oikein houkuttavat uuteen sanasovitukseen.

Pakkaset ovat lopahtaneet täälläkin ja kansa kirmasi viikonloppuna laduille ja mäkeen. Nyt tarjettiin ja tarkennuttiin. Kaivoin myös vanhat sarajevoni esiin ja hiihdin.. viisi kertaa talon ympäri. Kun latupohja oli valmis, ei peltonen jaksanutkaan enää sitten hiihtää, mutta ensi kerralla sitten hiihdetään koko viisikymppiä (metriä, tarkennuksena mainittakoon). Hyvä kuulla että etelässäkin on pitkästä aikaa kunnon talvi ja kelejä vaikkas tähän hiihtoon.

SAirastaminen ei ole kivaa kesällä ei talvella, mutta jos valita täytyy ja saa, niin tämä kaamosaika kyllä sopii itselleni. Voi aamutuimaan vetää peiton korville ja nousta vasta kun aurinkokin.

Anonyymi kirjoitti...

"Onneksi sinä et sula." tähän täytyy yhtyä. Asenne on ainakin pysynyt kohdallaan, hatunnosto siitä ;) Oli aivan pakko käydä vilkaisemassa tuoreita kuulumisia ja kiva oli todeta, ettei hymysi ole hyytynyt, vaikka sairaskertomus jatkuu.
Tee