tiistai 19. tammikuuta 2010

hyvänlaatuinen kasvain

Käytännön leikkausvalmistelut alkavat olla loppusuoralla. Työkuviot ovat selvät ja kotiapuakin on luvassa. Aina valmiit etelän apujoukot saapuvat sunnuntaina, ja ottavat huushollin hoitoonsa maanantaina minun ja miehenpuolen matkatessa sairaalaan yhdessä aamuvuorolaisten kanssa. Hohhoijaa. Onneksi pääsen pian takaisin unten maille.

Tuleva operaatio ei paljoa jännitä, ei oikeastaan yhtään. Itse pääsen sangen vähällä, käyn vain lavitsalle ja lasken kymmenen, yhdeksän, kah.. ja lopusta huolehtii nukkumatti. Arikariharri ja tiimi osannee myös asiansa monen rinnan kokemuksella, eikä pelkkä rinnanpoisto ole teknisesti kummoinen operaatio (verrattuna vaikka rintarekonstruktioon). Taitavalle käsityöläiselle se on kait kuin verhojen lyhennys? Ehkä vähän tylsä duuni, mutta aina ei voi juhlapukujakaan ommella. Operaatio on kaiken lisäksi lyhyt ja fysiikkanikin pitäisi olla kunnossa. Ja jos jotain sattuu, on apukin lähellä. Onko maailmassa kovinkaan monta leikkaussalia turvallisempaa paikkaa?

Vuosi sitten syksyllä jännitti vielä vähemmän, vaikka syöpäleikkaukset olivat suurempia. Operaatiot järjestyivät nopealla aikataululla, sillä kumpikin syöpä leikattiin alle kymmenen päivän sisällä alustavasta diagnoosista -jos ei ennätys niin kuitenkin erinomaisen lähellä tavoiteaikaa:) Sairauden alkushokin keskellä ei jäänyt aikaa pelolle: odotin leikkauksia kuin hurskas hulda vapahtajaa, ja pöydälle kavutessani ja siinä nukkumattia odotellessa tunsin vain suurta huojennusta. Paha leikattaisiin pois.

Nyt ei ole pahaa, on vain pahan uhka. D-kupin mastopaattisen rinnan omatoiminen tarkkailu syöpäkasvaimen varalta olisi kovin stressaavaa, varsinkin kun todennäköisyys uuteen tai uusiutuvaan syöpään on se kuuluisat 80%. Rinnanpoisto on siis paitsi kirurgiaa, myös ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä. (Päivittäisen, hysteerisen?) omatarkkailun lisäksi olisi tarjolla toki ultrat ja mammografiat vuosittain, mutta vuosi on pitkä aika gradus kolmosen karsinoomalle, joka edellissyksynä yllätti kasvuvauhdillaan kokeneen kirurginkin. Kesän alussa pyörittelin sormissani hernettä, joka elokuun mammografiassa paljastui reilun puolentoista sentin kasvaimeksi, joka suuttui tutkimuksista ja kiihdytti kasvuaan edelleen. Kahdestoista syyskuuta leikatusta rinnasta löydettiin läpimitaltaan jo neljän sentin paholainen.

Parempi pois, tämä on syöpälääkärien ja itseni varma kanta. Joten maanantaina minulta poistetaan virallisen katuselityksen mukaan "hyvänlaatuinen kasvain". Eikös ole aivan sopiva nimitys virkaheitolle tissille?

25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina!
Toivomme, että kaikki menee suunnitelmien mukaan ja "hyvänlaatuinen kasvain" poistuu ilman ylimääräisiä harmeja. Voimia koko perheelle! T. kummipojan äiti pääkaupungista

Kiara kirjoitti...

Hiih, vakava asia, mutta melkeinpä hihitytti silti. Tsemppiä ja toipumista!!!

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä leikkaukseen ja toipumiseen! t. Anna-Mari

rk kirjoitti...

On sinulla ainakin asenne kohdallaan! Reipasta tekstiäsi oli taas niin mukava lukea. (Oikeanikin alkaa rauhoittumaan). On siinä kuitenkin aikamoinen ristiriita, kun lukijana nauttii kirjoituksen muodosta ja haluaa sen myös sanoa, mutta se kirjoituksen sisältö! Ruma sana tähän kohtaan.

sanna kirjoitti...

Ihan älyttömästi tsemppiä leikkaukseen! Oikean päätöksen olet tehnyt!!
Psyykkinen puoli on ihmeellinen, minäkään en ikuna ole ollut niin onnellinen lihoamisesta ja mahan kasvamisesta, kuin nyt.. gynellä käytyäni, kun olin ihan varma, että siellä kasvaa taas iso jättiläinen hurjaa vauhtia.
Leikkaiskohan ne multa tuon mahan pois?! (mustaa huumoria... omasta mielestä, anteeksi!)
Virtuaalinen Voimahalitus :)

Sipulix kirjoitti...

Hyviä ajatuksia ja onnea matkaan- hyvälaatuinen tavarakin joutaa joskus pois -virkaheittona etenkin :D halaus tässä: *-o-*

Leen@ kirjoitti...

Päätöksesi on tervejärkinen ratkaisu ja ihailen kykyäsi tehdä se noin ryhdikkäästi, huumoriakaan unohtamatta. Tädiltäni leikattiin 70-luvulla ensimmäinen rinta ja muutaman vuoden jälkeen toinen. Hän eli syövättä vielä pitkän elämään ja kuoli vasta reilusti yli 80-vuotiaana.

Leikkauksesta toipuminen on varmaan tällä kertaa erilaista. Kerrot siitä varmaan? Tsemppiä!

Tilu kirjoitti...

Heips,
Oikein turvallista sairaalareissua ja nopeaa toipumista sinulle Tiina.

Nina kirjoitti...

Upea asenne siis jälleen kerran. Voimia silti reissulle ja toipumiseen. Loistavat reservijoukot jälleen apuna:)Hengessä mukana!

Anonyymi kirjoitti...

"Sitä saa mitä tilaa" :-)
Muistatko, kun joskus valittelin paksuja hiuksiani ja niinpä minä sain sen kaljun ja peruukin aikanaan...ja kuka se moitti "hyppytissejä". No, kauheus on katoavaista ja elämä jatkuu. Kivutonta leikkausta ja hyvää parantumisaikaa. Joko se kevätretki on suunnitteilla? ETu

Anonyymi kirjoitti...

Onnistunutta leikkausta ja pikaista paranemista!!!

t: Sinikka

Anonyymi kirjoitti...

Myötätuulta auringon kera toivotellaan naapuripitäjästäkin! Minna

Anonyymi kirjoitti...

Nopeaa toipumista ja mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua ennen h-hetkeä!
t. Leena Pirkkalasta

tiina kirjoitti...

Kiitos ystävät ja kylänmiehet!!!

Sijaiselle on naputeltu ohjeita viisi aa nelosta.. luulenkohan olevani korvaamaton? Itsellä enää kolme tuntia töitä, perjantain kevyt laskeutuminen viikonloppuun. Sitten rauhaisaa viikonlopun viettoa, yhdessä oloa ja lepäilyä.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

Erja, sitä tosiaan saa juuri sitä mitä tilaa. Onneksi myös mukavia yllätyksiä ja kaupanpäällisiä. Terveisiä miehelle;)

Piuku kirjoitti...

Allekirjoitan TÄYSIN tuon että se operaatio on yhtälailla elintärkeä hoito myös vasemman ja oikean korvan sisäiselle maailmalle. Sitäpaitti, mun mielestä se että hyvänlaatuista kasvia EI leikata, on rääkkäystä... Nimimerkillä katkera hyvänlaatuinen...

Mutta siis perimmäiseen ajatukseen!
Tsemppiä ja jaksuja sinne turvalliselle lavitsalle, akikariharri tietää mitä tekee. Tuo verho-ompelu vertaus on kyllä mainio! On selkeä ja helppo duuni, jota tekee välillä ihan mielellään!

*RUTKA RUTISTUS*

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja onnea matkaan lavitsalle sekä leppoisaa toipumista toivottaa myös pieni kummipoika perheineen!
t.Iivari

Anonyymi kirjoitti...

Enkeleitä virellesi maanantaiaamuun! Ja kiitos muuten läppäristä. kummityttö on ollut iloinen, kun on oma tietsikka mitä määrätä;-) Oli mukana tarhassakin... Se punajuuri-vuohenjuusto gratiini muuten onnistu mutta tuo vuohenjuusto ei ollut oikein mun makuhermoille. Mutta olipas ainakin uusi makuelämys!
T. Maikki

Kari kirjoitti...

Tsemppiä Tiina ja terveiset perheelle ja apukotilaisille!

Kati kirjoitti...

Heh....ei Kari vaan Kati ;o)

rk kirjoitti...

Maalasin pienen, rohkaisuksi tarkoitetun kuvan sinulle. (http://rk12.vuodatus.net)
Lämmöllä, rk

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tiina !
Onnea matkaan ja pikaista toipumista !
terv betty

Prognoosi kirjoitti...

Valtavasti tsemppiä! Onneksi jaksat valaa toivoa meihin ei_niin_aurinkoisiinkin!

Leen@ kirjoitti...

Tänään olet ajatuksissa... Toivottavasti koko leikkaus sujui hyvin ja pystyt toipumaan nopeasti. Tulet sitten kertoilemaan miten meni kun jakselet.
Äläkä laita koko osastoa opettajan otteella kunnon järjestykseen, niin kipeä en minäkään sairaalassa ollut etten olisi pieniä organisatoorisia muutoksia sinne suunnitellut, pidin suuni kiinni.

Piuku kirjoitti...

Oliko akikariharri kiltti ja hoisi homman niinkuin pitikin?

laittoko koristeompeleet vielä saumoihin?
Voi hyvin ja vielä paremmin, jooko, ja toivu vikkelään! Täältä lähetellään valtavasti voima-aaltoja aivotaajuksilla!

Kitsune kirjoitti...

No nyt ymmärrän miksi mun gradus kolmosesta ei ollut mitään tietoa vielä lokakuussa ja joulun alla oli rinnassa pingispallon kokoinen patti ja etäispesäkkeitä imusolmukkeissa... Kiitos ihan oikeasti. Olen syyttänyt itseäni siitä etten tajunnut valtavaa pahkaa aikaisemmin. Syy oli se että se ei aikaisemmin ollut valtava, ja vastaavat rinnat täälläkin kuin sulla.