sunnuntai 3. lokakuuta 2010

tassuterapiaa


No nyt! päätin jo kaksi kuukautta sitten, elokuisena iltapäivänä ajellessani sairaalasta kotia kohti. Vastabongattu maksapesäke painoi kylkikaaressa haitaten hengitystä, mutta lähes viheltelin keksittyäni tuona epätoivon päivänä yhden hyvän ja kestävän ajatuksen. Nyt olisi juuri oikea aika hankkia perheeseemme kauan kinuttu ja hartaasti harkittu uusi perheenjäsen, jolle vanhemmat olivat jo vähitellen väläytelleet hennonvihreää valoa. Tänä syksynä emännällä olisi aikaa kasvattaa koululaisten sijasta koiranpentua.

Lapsille oli helpompi kertoa uudesta syöpäkierroksesta, kun samalla sai ilmoittaa pentuhaun käynnistymisestä. Reippaasta neuvolakäynnistä saa palkaksi lakupötkön, hampaan poistosta pikkulelun ja syövästä koiran, niin se menee. Hau hau haussa oli puhdas terapiakoira, äidille fysioterapiaa ja lapsille tassuterapiaa, kaikille muuta ja mukavaa ajateltavaa ja ajanvietettä. Muutaman viikon nettietsinnän ja kaverinkaverikierroksen jälkeen löysimme pariviikkoisen pentueen vain puolen kilometrin päässä kotoamme.. ja niin viisi bichon havanna-vauvaa hurmasivat meidät - isännänkin, joka yrittää aamulenkkien välttämiseksi olla kovin epäkiinnostunut muun perheen projektista:)

Tässäpä kuva viisiviikkoisesta pojustamme, joka koisii velipoikansa kainalossa, mutta kumpi on kumpi..? Tämä koira-asiantuntija kun ei erottanut edes sitä ainokasta narttua pojista, vaikka kuinka kurkki vatsapuolelle.


Nimeksi koiruudelle on päätetty sisu. Ei siksi, vaikka onhan siinä ajatustakin, vaan siksi, että peltonen ehdotti "chisua" laulajan mukaan. Tämä hylättiin, sillä koiran kuin koiran luonnon päälle luulisi käyvän, jos sitä kavereiden kuullen puhuteltaisiin kisuksi. Mutta sisu on tarpeeksi lähellä, kirjoitetaan se sitten vaikka sillä c:llä kun kyseessä on c-pentue.

Ja nyt odotetaan hartaasti ja malttamattomina sitä sisukasta syksyä, joka alkaa vasta kuukauden päästä..

24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, luvallinen hurahdus !
Muistan kyllä taannoiset järkeilymme miksi ei ikinäkoskaan koiraa-kaan.
Meillä on hevosteltu vkonloppu. Jouhet kasvaa, häntä viuhkaa.
Näin elläimellistä menoa- täällä ja siellä.
Jaksamista, iloa sisustasi/Sisustasi.
t. s

Kitsune kirjoitti...

Oivoi! Teillekin tulee koira!

Minullahan oli tuo tassuterapeutti viime talvena syövän löytymisen jälkeen haaveissa, mutta piti sitten pistää jäitä hattuun kun hoito alkoikin sytostaateilla - enkä kyllä olisikaan ollut koiranulkoilutuskunnossa. Ajatusta en silti ole haudannut. Ehkäpä ensi vuonna...

Hannele kirjoitti...

Ihania koiravauvoja:) meillä on kolme kissaa ja tosi ihania nekin:))

Anonyymi kirjoitti...

Onnea koiraperheelle! Kyllä kotieläin on kiva ja myös terapeuttinen. Voin kymmenen vuoden kokemuksella kertoa, että luvassa on vähän vaivannäköä, mutta myös paljon iloa ja hauskaa puuhaa. Olen juuri lähdössä lenkille Siru-terrierin kanssa, joka täytti pyöreät 10v 19.9.En ulkoilisi läheskään näin paljon, jos koiraa ei olisi.

Mukavia syyspäiviä!
T: SinikkaT

betty kirjoitti...

Voi onnittelut hauvauutisista ! KIVA ! Meille myös hauvelivauveli tuli hoitojen lomassa, ja voin ihan täydestä sydämestäni suositella, hauvan kasvatus ja ulkoilutus toi niin paljon kivaa tekemistä hoitojen keskelle, että uskon sen toimineen omalta osaltaan parantajana ja terapeuttina, ei vaan potilaalle, vaan tosiaan koko perheelle.

Lisäksi asia on hyvä toisinkin päin, hauvelille on hyvä juttu, on että ei jätetä heti koulu/työpäivien ajaksi yksin, vaan sitäkin juttua voidaan opetella hissukseen askel kerrallaan. Suosittelen Tuire Kaimion kirjaa Pennun kasvatus, ehdottoman tärkeä apuväline oli meillä alkuvaiheessa !

Anonyymi kirjoitti...

Ihana vauva teille on tulossa! Varaamme heti "rapsutusvuoron", kun tuo pötkylän kotiinne saatte...

pirre

Anonyymi kirjoitti...

ONNEA !!! IHANA UUTINEN!!! Meidän pikkuhauva on nyt 3 kk ja välillä tietysti varsinainen riiviö purukalustonsa kanssa, mutta SULOINEN ; ) Bettyn mainitsema Kaimion kirja on todella hyvä. Sitä luetaan meilläkin ahkerasti. Meidän hauvan nimi on Rooney - jalkapalloilijan mukaan - likat sen kekkas.
Hyvää alkavaa viikkoa ; )
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

On ne niin ihanoita nuo koiravauvat(kin). (Kunhan joku muu kouluttaa ja hoitaa.) Varmasti ovat terapeuttisia, jo pelkkä odottelu kun ohjaa ajatukset sairaudesta muualle. Liikunta- ja ulkoilu on taattu myös, satoi tai paistoi ja tässä ymmärrän isäntää.
Hyvää tätä viikkoa, iloa odotteluun ja voi hyvin!

Kiara kirjoitti...

Iiiiik, ihana!!!!!

Harmi, että allergiat vaanivat, emme voi ottaa koiraa. Onneksi tuttavilla on lemmikkejä, joita voimme käydä ihastelemassa. Meidän allergiatausta on sellainen, että sukulaismies on niiiiin allerginen, ettei ikinä voisi tulla meille kylään, jos meillä olisi koira. Enkä halua sitä tilannetta. Joten katselmme lainakoiria.

Toi teidän vauva on ihanan syötävän suloinen. Ja nimikin loistava!

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Tervetuloa nelijalkaisten maailmaan!
Onnea uudestan lauman jäsenestä!

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Ihanan lutuiset hauvavauvat kuvassa ♥ Liekkö tämä syöpähoidon sivuoireita vai mitä, kun minäkin olen koira-ajatukselle lämmennyt ja nyt siis täysin ilman "painostusta".. Vielä tässä mietitään ja jahkaillaan ainakin ensivuoden puolelle. Eniten mietityttää allergian mahdollisuus, kun poitsulla on riesana nuo pitkittyvät yskät ja atooppinen iho. Sisu on hieno nimi ja tärkeä ominaisuus :)

Bettylle kiitokset kirjavinkistä - se laitettiin heti muistiin :)

Anonyymi kirjoitti...

Eipäs kyllä söpömpää terapeuttia vois olla! I-H-A-N-A. Mahtaakohan Sisu liittyä lenkkiseuraamme tiistaisin? Welcome vaan! T. kuumeinen (ja nyt ei siis koira- ) kaima

Sanna kirjoitti...

Iiiiiiikkkkkk, ihania. Mä olisin ihan varmasti ottanut molemmat, jos ne tuolleen keimailee kyläillessä- Niin ihania!!!!!!
Hyvää terapiaa.

Anonyymi kirjoitti...

SISU!

Ihana, oli se kumpi tahansa :-)

Aurinkoa sinun jokaiseen päivääsi.

vintti

olga kirjoitti...

Voi, ihanaa parahdin, kun näin tuon suloisen pojan kuvan. Olen niin myyty koirille, etenkin pennuille. Meille tuli Pipsa-neiti kohta neljä vuotta sitten. Mies ja tytär kinusivat pitkään ja sitten ajattelin miksikäs ei. Oltiinhan me dalmisken kanssa alkuun helisemässä, on sen verran itsepäinen rotu ja aika kookaskin. Tuli luettua paljon koirakirjallisuutta ja eri metodeja koiran koulutukseen. Käytiin vuoroin miehen kanssa monissa koututuksissa. Kyllä on kannattanut, aina tulee lähdettyä lenkille ja varsinkin nyt on aina joku kotona. Välillä tuntuu, että pipsa on minulle paras terapeutti. Onnea koko perheelle hyvästä valinnasta :)

Anonyymi kirjoitti...

Hurmaava söpöliini!!

Meidän taloudessa on ainoastaan yksi koulutettava ja se on mies. Sen koulutukseen ei tähän mennessä ole yhtään hyvää opusta kirjoitettu. Että kaikille kirjailijan aluille vaan tiedoksi ja vinkiksi..

Mutta siis aivan syötävän suloinen uusi asukki teillä! Varmasti terapoi sekä psyykkisesti että fyysisesti!!

Haukun täytteisiä hetkiä! =)

-Kati

Anitta kirjoitti...

Aivan ihana palleroinen.
Minäkin ottaisin koiran, jos asuisin omakotitalossa. Nyt täytyy tyytyä siiliin ja kilppariin, ihania nekin. :)
Minä muuten haluaisin pitää koiran sängyssä yöllä. Olen niin tottunut siihen kun lapsuuskodissani koira nukkui aina sängyssä jalkopäässä.

Anonyymi kirjoitti...

Sairaslomasi vaihtuikin siis äitiyslomaan :) Onnea uudesta perheenjäsenestä!

Raija kirjoitti...

Ihania hauvoja.Varmaan ovat hyviä perheterapeutteja. Koiran kanssa touhutessa unohtuu kaikki ikävät asiat.Omakohtaista kokemusta mustasta staffista jota hoidin aika paljon. Ikävä kyllä sen matka tuli päätökseen elokuun alussa. Se oli iso surun paikka.Onneksi jäi paljon ihania muistoja.

tiina kirjoitti...

iihahhaa ja hau hau. Muistan kyllä hyvin nuo vannomiset, että herätelkää ihmeessä jos olen lemmikkiä joskus hommaamassa:) Ei koskaan voi sanoa ei koskaan.

Lapsemme ovat luonnostaan koiraihmisiä,minulla on tarvittu tuttujen ja sukulaisten koiria ja aikaa tähän asennemuutokseen.. Vaikka koirat ja varsinkin pennut ovat ihania, työtä varmasti on luvassa, kaimion kirjaa on kovasti suositeltu. Etsinnässä on!

Taas olen koululla pyörinyt, kun kunto on kerran kohdillaan ja luppoaikaa löytyy. Tällä viikolla ohjelmassa on ollut vielä iltapuhdetöinä mm. nalleneuvolan vastaanoton pitämistä, aika lystiä. Terveystarkastukseen oli eilen niin kova jono, ettei nallea kohti jäänyt aikaa kuin nelisen minuuttia, eikä siinä ehtinyt kuin ne tärkeimmät, kasvukontrollin ja rokotukset..jäi äidin jaksaminen vähän vähemmälle huomiolle. Toivottavasti torstain vastaanotolla ei ole aivan yhtä kova ryysis;)

Täytyy nyt vähän ennakkoon ja varastoon pyöriä maailmalla.. marraskuussa sitten tosiaan vauva tulee taloon ja alkaa hoitovapaa.

Anonyymi kirjoitti...

Voi suloisuutta, miten voikin olla nätti koira! Ratkaisu on varmasti oikea, sen voi kuvasta päätellä. :)

Mukavaa hauvelin odotusta ja tulevaa hoitovapaata, rt Leena

Maittaela kirjoitti...

Laitoin sinulle yksityisviestiä pari päivää sitten. Kaimion kirjaa olisi tarjolla!

tiina kirjoitti...

Onneksi ehdin lukea maittaela viestisi ennen kuin kiiruhdin keltaisille päiville.. säästin mukavasti:) Kiitos vielä!

Ja pentuahan saa toki tulla sitten katsomaan,leikittämään ja lenkittämään, läheltä ja kauempaakin:) Ja kollegalenkkeilijät: ei pääse sisu meidän lenkeille mukaan, se ei jaksa kuulema aikuisenakaan kuin max 6km lenkkejä. Että meidän mukana se ei vaan jaksa..

umbramaj kirjoitti...

Onneksi olkoon hienosta päätöksestä! Työtä, vaivaa ja tuskaa on tulevaisuudessa luvassa koiraperheelle mutta sitäkin enemmän iloa, rakkautta, suloisuutta ja hellyyttä. Uusi perheenjäsen näyttää suloiselta, olkoon kumpi tahansa.