sunnuntai 10. lokakuuta 2010

pikku keisarinna ja muita elämän ihmeitä

Luvassa on lisää söpöilyä. Koiranpennun kuvat ovat hellyttäviä, joo, mutta nyt on luvassa vielä vaaleanpunaisempaa.


Tämä täti ilmoittaa ilolla olevansa jo kolminkertainen täti. Itävallan serkkutyttö noora emilia on kaksiviikkoinen pikku keisarinna, jota palvoo ja hoivaa vanhempien lisäksi puoli valtakuntaa - tai ainakin puoli sairaalaa. Hoitavia käsiä riittää, kiireinen keisarinna kun päätti syntyä maailmaan kaksi kuukautta ennen aikojaan. Kilo kaksisataaviisikymmentä olivat hentoiset ensilukemat puntarissa, mutta nyt paino on jo mukavasti nousussa ja hänen korkeudellaan kaikki on hyvin omassa kaappivaltakunnassaan - ja välillä sen ulkopuolellakin. Siitä se elämä lähtee, pienestä alusta, suomalais-itävaltalaisella sisukkuudella! Ja vielä kuva, keisariperheen suostumuksella.
Muitakin vaaleanpunaisia ja -sinisiä viestejä on syksyn mittaan saapunut, ja lisää on tulossa, prinsessoja ja prinssejä, pieniä ihmeitä. Näihin vauvantuoksuisiin perheisiin toivotan kaikkea hyvää, enkelin siipien havinaa, ikimuistoisia päiviä ja erityisesti hyvin nukuttuja öitä.. Vuodet eivät ole vieneet muistikuvaani siitä, ettei vauvaperheen arki aina ollut iloa ja onnea tulvillaan. Että vaikka kuinka laulussa lauletaan, ettei päivääkään vaihtaisi pois, niin ainakin jokusen koliikki-itkuisen illan ja korvakipuisen yön olisin voinut skipata. Tämä täti-elämän ihanuus alkaa vähitellen avautua itselleni, istuessani iltaa kaikessa rauhassa teeveen ääressä, nuttua neuloen, ilman että itkuhälytin välittäisi vaativia viestejä pinnasängystä :)


Ja muistan kyllä, että perheemme kasvaa kohta.. Mutta koiravauvaa ei tarvitse öisin kanniskella.. eihän?

Eräästä pienestä ihmeestä olemme iloinneet tänä syksynä aivan erityisesti. Olemme saaneet olla jännityksellä mukana odotuksessa, joka on ollut tavallista pitempi ja hartaampi. Sattuu niitä navigointivirheitä lintumaailmassakin, sillä haikara oli tällä kertaa erehtynyt vallan osoitteesta, jopa maastakin, mutta nyt ystäväperheessämme asuu pieni suuri mies. Pikku prinssi, joka on kotiutunut nopeasti vieraalle planeetalle, väläyttelee luottavaisia hymyjä kanssaihmisille ja laulaa selvällä suomella "puuha-pete, kaiken korjaa..". Ihana puuha-pete itsekin.

Tähän postaukseen, tämän kaiken kauniin keskelle ei mahdu s-sanaa. Ja totta puhuakseni, ei se mahdu juuri ajatuksiinkaan tällä kolmannella, hyvävointisella humppaviikolla, jolloin maailma vetää puoleensa. Keltaisia päiviä, tätiyhdistyksen vapaaehtoisrientoja, konsertteja, kaverikahveja ja pitkäksi venähtäneitä kahvihetkiä työpaikalla. Päiviä, jolloin olo on lähes kaikkivoipainen ja sairaslomakin tuntuu vuorotteluvapaalta, ja jolloin kotona on käyty lähinnä kääntymässä ja vaihtamassa vaatteita rientojen välissä. Nutuntekelekin sohvannurkassa odottaa torstaita, joka taas on toivoa täynnä. Ja lääkkeitä. Ja ehkä pieniä ihmeitäkin, toivottavasti.

26 kommenttia:

Kiara kirjoitti...

Voi lutunen. Pikku-keisarinnalle terveisiä ja kasvamispyrähdyksiä :)

Kiitos Tiina taas niin kauniista kirjoituksesta, näitä on ilo lukea. Ja hauvavauvoista: ei niitä kantaa kait öisin tarvi, mutta kuunneltuani työkavereitani, olen todennut, että myös hauvat osaavat valvottaa. Ehkä vähän kevyemmin kuin koliikkivauvat (niistäkään minulla ei ole kokemusta - onnekseni).

olga kirjoitti...

Täällä on ihan sama tunne näin kolmannella viikolla. Mikään ei kieli s-sanasta. Elämä on ihanaa ja kaikkea voipi tehdä.

Kyllä tuollaiset pienet keisarinnat saavat sydämmen sippuraan. Vieläkin joskus, vaikka asian on käsitellyt ajat sitten, toivoo, että olisi saanut elää sen vauva-ajan useammin kuin kerran. Vaikka sen koliikinkin (ei tosin ole ikävä)

Kun koiralle asettaa tietyt rajat heti tultua, eikä hyppää sen ininöihin yöllä, ei sen takia tarvitse valvoa. :) Tsemppiä viikkoon

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut kuninkaalliselle tädille ; ) On noi vauvat niin ihania. Onpa painoisekseen hyvännäköinen - tosi suloinen !!! Koiravauvat, niin, meidän hauvavauva on vähän päälle 3 kk ja jo helpottaa. Onneksi asutte omakotitalossa. Koira usein ulos, ettei tarvii kompastella "kasoihin" ; ) muutama kerta meikkä "osunnut ja uponnut" ja voi niitä ärräpäitä ; ) mutta sanoisinko, että elävämpää elämää tulee hushålliin ; ) vai oisko parempi kuitenkin eläimellistä elämää. Ihanaa syksyä ja iltaisin kynttilän valoa ; )
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Vielä piti sanomani
Aloitetaan meiän vauvan kanssa pentujen leikkikoulu ens keskiviikkona ; )
pirtsikka

betty kirjoitti...

Ihanat keisarinna ja pikku prinssi ! Onnea tädillekin ! Ja tosiaan, "lainalapset" tuntuvat nykyään jo mukavalta ajatukselta, sopivassa määrin hoivaamista, mutta ei niitä yöitkuja. Omaa sellaista odotellessa...

Nina kirjoitti...

ihana:) teini-ikäisten äippänä myös olen huomannut ymmärtäväni saman kuin sinäkin...vaikka kovasti vauvakuumeinen olin vielä s-dg:n asti...realitettiterapia hoitojen ja hormonikuvioiden jälkeen teki tehtävänsä ja nyt vain ihailen muiden aikaansaannoksia;)
Heittäydyin myös ystäväni koiravauvan "kummiksi" joten sitäkin elämää läheltä seuraan;)..ja muistutus...he käyvät aamuyöllä pissillä...mullat häviää kukkapurkeista..tauotonta viihdytystä;)

heh..luulitko helpommalla pääseväsi:)...ja pari viikkoa penturaukan kanssa nukuttiin vuoronperään myös olkkarin lattialla;)

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Ihana pikku-keisarinna ♥ Suloinen on varmasti myös pikku puuha-pete :)

Pahoin pelkään, että kirjoitat jatkossa hauvavauva-arjestakin vaan niin hellyyttäviä ja hauskoja postauksia, ettei se ole omiaan vähentämään hauvahaaveita..

Kiva, että olet edelleen hyvissä voimissa :)

Sanna kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut ja kuninkaalliset vilkuttelut pienelle keisarinnalle. Ihana pieni pakkaus. Kuninkaallinen täti on varmastikin varsin ylpeä :)

Puuha-Peten sanat on varmastikin nopeaan opittu, kun katselee tuollaista Puuhatätiä, kuin sinä. "vuorotteluvapaaseen verrattavaa", niinpä. Ihanaa kun jaksat touhottaa ja mennä, niin touhukkaan iloinen postaus.

Kauhulla odotan niitä koiravauvakuvia... Iiiiikkkk!

Anonyymi kirjoitti...

No nyt ne on kaikki hurahtaneet vauvoihin ja hauvoihin! No joo, hoidelkaa ihan rauhassa vaan. Mutta söpöt kuvat on kyllä kivoja, niitä lisää ja onnittelut tädille ja tulevalle hauva-lomalaiselle.
Hyvältä tuntuu, että vointisi on noin hyvä. Nauti päivistäsi - no ainakin torstaihin saakka. Ja niitä pieniä ihmeitä torstaille sitten!

Anonyymi kirjoitti...

Oi !
Ihmeisiin on lupa uskoa ja niinhän me uskommekin, toivomme ja vankasti luotamme.
Parakin katveesta, pattereiden lämmöstä, syksyä sälekaihtimien takaa.
t. s

Kitsune kirjoitti...

Onnittelut kolminkertaiselle tädille! Sekä sisukkaalle pikku-keisarinnalle. Ja niitä pieniä ihmeitäkin. Mukava kuulla että mieli ja vointi on hyvä.

Zelda kirjoitti...

Voe pojat, mitä ihanaisia niin tässä kuin edellisessäkin postauksessa. Myös tuo vieraan maan prinssi oli ihana uutinen. Herkullisen lämpöisiä syyspäiviä ja vain pelkkiä mukavia ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, ihanammaksi vaan kuvat muuttuu... Seuraavaa odotellessa :-)
Piipahdin eilen firmassa ja siellähän pitkäksi venähtäneen kaffehetkesi tuloksia olikin nähtävissä. KIITOS! Terkuin keuhkotautinen kaimasi

Anonyymi kirjoitti...

Voi Neiti Suloisuus! :) Olipa ihana nähdä pikkuisen sissin kuva! Pieni elämä on aina ihme. Ja elämä lahja.

S:n tavoin uskon vakaasti torstaihin ja hyviin uutisiin! Kopsuttele siis huoleti käytäviä toiveiden torstaina, sillä rukousrintama ja laukunkantajat ovat luonnollisesti mukanasi! <3

Halauksia meiltä isoilta ja pieniltä, Leena

Tilu kirjoitti...

Kylläpä on ollut piskuinen keisarinna syntyessään.Onneksi kaikki on mennyt hyvin.

Vauvoissa ja koiranpennuissa on kummallakin sellainen ominaistuoksu, mikä pistää liikkeelle jotain hoivaamishormooneja. Kumpaisiakin on niin kiva nuuhkia.

Kiva kuulla, että olet voinut hyvin ja jaksanut touhuilla.

Adelhaid kirjoitti...

Ihana pikku kaaro!

tiina kirjoitti...

Kiitos laukunkantajat:)

Keisarinna on todellinen sissi keisarinna, kuten keisarimaahan sopiikin. On hengitellyt alusta asti aivan itse, pistettiin päivän iässä jo teholta keskolaan ja pian sieltäkin tavis-lastenosastolle. Kotiin lähtöä varten pitää painoa vielä kerryttää, mutta hienosti kaikki on mennyt tähän asti.

31 rvk on nykypäivänä ihan kelpo ikä syntyä, varsinkin kun keuhkoja ehdittiin kypsyttää kortisonilla pari päivää. Toisin oli vuonna -23, jolloin lastemme isoisoäiti syntyi maailmaan pikku keskosena. Onneksi vastaperustettuun lastenlinnaan, jossa nuori arvo ylppö aloitteli kunniakasta uraansa. Mummistakin tuli hyvävointinen pikku neiti, myöhemmin todellinen teräsmummi:)

Että pieniä ihmeitä on tapahtunut ennenkin, niihin on tosiaan lupa uskoa.

Ympärillä riehuu keuhkotautia ja rokkoja, mutta meidän perheessä porskutetaan toistaiseksi hyvävoimaisina ja terveinä, kop kop. Tänään kävin luovuttamassa kolme putkilollista verta lääketieteellisiin tutkimuksiin.. huomenna kuulen sitten miten torstain kanssa käy. Että pääsenkö sairaalaan neulomaan päiväksi nuttua ja porisemaan mukavia, vai suuntaanko vaikka työmaalle kahvittelemaan. Pitää yrittää vähän sitä ajatuksenvoimaa, josko se neulontapäivä onnistuisi.

Hyviä vointeja ja kauniita veriarvoja kaikille!

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

On kyllä todellinen sissi tuo pikku-keisarinna! Ja ajatella, että vastaperustettuun lastenlinnaan lastenne isoisoäiti syntyi pikku-keskosena! Onneksi olivat ajoitus ja sijainti kunnossa :)

Toivottavasti taudit pysyvät poissa ja veriarvot on vallan passelit neulontapäivää silmälläpitäen!

tiina kirjoitti...

Niiiii-in tee, ilman lastenlinnaa ja nuorta ylppöä perheemme olisi paaaaljon pienempi.. On se vaan uskomatonta ja hienoa tuo lääketieteen kehitys. Meidän perheessä sitä osataan arvostaa.

Yritän ajatuksen voimalla pitää veriarvoja kunnossa, mutta taas olen päättänyt olla masentumatta jos ne eivät kohdillaan olekaan. Sitten porskutetaan vielä viikonloppu hyvävoimaisena ja uusi yritys alkuviikosta. Perjantaisin ei gynen yksikössä anneta hoitoja, joten se on takuuvarma vapaapäivä. Sinne sovitaan kaikki menot.. kuten nyt vaikka kampaaja .. hah hah..

Anonyymi kirjoitti...

Huh, kuinka kananlihalla luin mummusi alkumetrejä. Ihmeitä on teidän suvun elämään mahtunut ennen ja nyt. Niitä lisää, kiitos! Voimia!

Kitsune kirjoitti...

Elämässä kaikkinensa on ihmettä kerrakseen. Ja joistakin ihmeistä saamme kiittää lääketiedettä. Olen tässä miettinyt, pitäisikö erikseen pistää sille kiitokset väitöskirjan esipuheeseen. No ehkä ei sentään.

Peukut veriarvoille!

Anonyymi kirjoitti...

Meikkä on NIIIN säälinyt itteänsä, " kun on kalju eikä oo ku yx tissi ja muutenki ihan hirven (tarkoituksella) näköinen" ... ja sitten luen Tiinan perjantain "kampaamovarauksesta". Mä repesin !!!!! Hieno homma ; ) Taas lähtee häntä nousuun
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva pikkuisesta. Täällä rvk:lla 28 ja tänään vointi on "melko hankala". Saapas nähdä kauanko tämä paketti suostuu pysymään äidin mahanahkojen sisällä... Tsemppiä torstaihin!

T. Maikki mahakas

Anonyymi kirjoitti...

Muista varata riittävän pitkä kampaamoaika, että ehtii raidat laittaa ;D
L

Anonyymi kirjoitti...

Onpa todellakin reippaan ja jäntevän oloinen rinsessa. Painoa voi olla vähänlaisesta, mutta liekö sitten sisulla siunattu siitäkin edestä - kuten tätinsä. =)

Lääketiede on todellakin ihmeellinen, sen olen työssäni todistanut monta kertaa. Se saa itsensä tuntemaan ylpeyttä siitä, että on ihminen. Jotain hyvää mekin saamme aikaan.

Huomenna on se kuuluisa torstai - toivoa täynnä. =) Toivotaan, että arvot sinulla ovat arvot kohdillaan ja pääset elämänliemen makuun.

Oikein mukavaa viikon jatkoa,

Kati

Anonyymi kirjoitti...

Ajatushalaus tälle päivälle ja voimia tikkaripäiville!