lauantai 13. helmikuuta 2010

kokemus tuo varmuutta

Mies teki eilen viimeisen työpäivän the Firmassa. Aurinkoisena iltapäivänä suksia pohjustaessa hän kommentoi fiilistään reilun 3000 työpäivän jälkeen sanoilla "haikea ja outo, mutta kevyt ja rento". Tämä juttu vaatii vähän pohjustusta.

2000-luvun lama on kohdellut meitä tähän mennessä reilummin kuin 90-luvun lama. Edellisen laman aikoihin olimme opiskelijoita, vastavalmistuneita, työttömiä tai harjoittelijoita -joka tapauksessa hyvin vähävaraisia (jos myöskin hyvin huolettomia ja hyvin onnellisia). Kasarmintien kaksiossa elettiin perunabudjetilla, sillä ainoa varma tilitapahtuma kuukausittain oli vuokranmaksu, 2600 markkaa. Työtilanne oli suorastaan surkea, mutta keskellä syvintä lamaa miehenpuolta onnisti: hän pääsi kesätöiden jälkeen harjoittelijaksi the Firmaan.

Nuoren parin talous nousi hiljalleen suosta, samaa tahtia valtiontalouden kanssa. Opiskelija ja harjoittelija, kohta myös esikoinen muuttavat kaksiosta kolmioon. Esikoisen syntymän aikaan mies valmistuu ja työpaikka the Firmassa vakinaistetaan. Käytetty sitikka vaihdetaan farmariin ja perhe kasvaa. Autolainan lisäksi otetaan asuntolaina, ja nelihenkinen perhe muuttaa neljän huoneen rivitaloasuntoon pois kaupungista. Vaimokin saa vihdoin tutkintodistuksen, töitäkin, ja nyt halutaan jo omakotitaloon. Ja kun se on saatu, tarvitaan jo kaksi autoa. Sitten viljellään pihapiiriä ja pirttiä. Kolmen lapsen kanssa neliöitä tarvitaan lisää, ja tontille nousee pihasauna ja -tupa.

Mutta lihavia vuosia seuraa aina laihat vuodet, tämä tiedettiin jo faaraon hovissa. 2000-luvun laman alkaessa suhtauduimme taloustilanteeseen tyynesti, tämä on nähty ja koettu. Kokemus tuo varmuutta, kuten mainoksessa sanotaan. Vaikka keltaisesta kotitalostamme ei vielä ole lunastettu vasta kuin ehkä tupa ja kamari, on meillä sentään vakituiset työpaikat ja taattu toimeentulo, ajattelimme kiitollisina ja tyytyväisinä. Nöyriä ja kiitollisia olemme olleet myös joka kerta, kun uutisissa on kerrottu irtisanomisista, sillä ne eivät ole osuneet kohdalle eivätkä lähipiiriin. Sitten tuli jotain, mikä osui, mutta positiivisessa mielessä. Tuli "paketti", rahallinen kertakorvaus vapaaehtoisesta irtisanoutumisesta.

Lähes kuusitoista vuotta the Firmassa, edelleen mieluisa ja haastava työ sekä kivat työkaverit, joten lähtöajatusta piti kypsytellä muutama kuukausi, mutta joulun alla asia oli jo aivan varma. Olimme lasten kanssa otettuja, kun mies kertoi suurimmaksi syyksi lähtöönsä halun olla enemmän kotona. Alituiset työmatkat ovat tarkoittaneet sitä, ettei isä ole aina päässyt kevätjuhliin, turnauksiin ja näytöksiin, balettikuljetuksiin, läksynkuulusteluihin ja kylästelemään, aamupalalle, päivälliselle ja iltapesulle. Mutta nyt pääsee! Vaikka työpaikallakin ollaan oltu haikeissa tunnelmissa, ovat monet tulleet onnittelemaan rohkeasta ratkaisusta.

Uusi elämänvaihe tuntuu kutkuttavan kivalta. Miehen tulevasta pestistä ei ole tietoa, mutta ajatuksia ja virityksiä toki on. Kuitenkin sen sijaan, että etsisin miehelle uusia töitä, löydän niitä hänelle kotoa. Makuuhuone odottaa tapiseerausta, yläkerran aula uudelleen järjestelyä ja... Ennen kotihommiin ryhtymistä on kuitenkin luvassa olympiahuumaa, eikä liene sattumaa, että urheiluhullun viimeinen työpäivä osui talvikisojen aattoon. Passitimmekin vapaaherran viikoksi pohjoiseen palautumaan työputkestaan ja katsomaan kisoja, nauttimaan elämästä ja juhlistamaan uuden alkua. Terveiset pullapirttiin, leppoisaa lomaa!

Ja kuten lupasin, kotona pärjätään kyllä. Tämän yh-viikon salaiset aseet ovat pitkämielisyys, kiireettömyys ja täyteen ladatut ruokakaapit. Kuten sanottua, kokemus tuo varmuutta:)

13 kommenttia:

Tilu kirjoitti...

Upean rohkea ratkaisu, mutta varmastikin antoisaa aikaa harkita uutta elämänsuuntaa.

Sydämellistä ystävänpäivää ja riehakasta laskiaista teille!

Anonyymi kirjoitti...

kait siellä makuuhuonessa muutakin on kuin tapeseeraus ; ) TIINA, hieno rohkea veto mieheltäsi. Nyt se muutoksen aalto teillä oikein pauhaa. Tietty nauroin katketakseni noista sun kotihommista - että kyllä hommia äijälle piisaa ; )
Ihana oivallus miheltäsi tuo, että haluaa olla enemmän kotona. Kyllä ne kotihetket kakaroiden kanssa ja just noi tavalliset pesut ja ruokailut on kaikista rakkaimpia myös minun mielestäni.Sitä paitsi olen varma, että miehesi työllistyy. Jos on kelvannut the Firmalle 16 vuotta, tarkoittaa se sellaista meriittiä, ettei ole turha mies kyseessä. KAIKKEA HYVÄÄ TIINAN PERHEELLE toivoopi Pirtsikka

tiina kirjoitti...

Olen yhtä onnellinen miehenpuolen ratkaisusta kuin hän itse. Taaksepäinkään ei ovia ole lukkoon laitettu, mutta tarkoitus on keksiä tässä vaiheessa sitä kuuluisaa "jotain ihan muuta". Vastaavia töitä olisi varmasti tarjolla, mutta nyt on ollut otollinen aina pysähtyä miettimään, haluaisiko tehdä jotain erilaista. Niiden kotihommien lisäksi:) Ehkä se on niin, että vakava sairaus pistää lähipiirinkin puntaroimaan elämänsuuntaa. Tämäkin luettakoon niin syövän myönteisiin sivuvaikutuksiin -niitäkin on.

Ja toinen tärkeä sivutuote on YSTÄVÄT. Sairastumisen myötä läheiset ja ystävät ovat tulleet entistä tärkeämmiksi. Lisäksi olen tutustunut lukuisiin uusiin ystäviin, livenä ja virtuaalisesti. Teille vanhoille ja uusille "villasukille ja niitynkukille" (kuten laulussa lauletaan): Hyvää ja aurinkoista ystävänpäivää!

Nina kirjoitti...

oikein ihanaa ystävänpäivää myös täältä läänin eteläisiltä nurkilta, auringonpaisteesta. Hiihtokisoista äsken kotiutuneena ja kohta omille hiihtimilleni kapuan. Kun ison taistelun kanssa elämäänsä kulkee tiettyihin arjen ratkaisuihin ja suuntiin ilmeisemmin osaa suhtautua juuri oikealla asenteella:)Upeaan ratkaisuun perheenne on päätynyt:)Asioilla on tapana järjestyä ja uudet vaihtoehdot näyttäytyvät kun niiden aika on:)

Terhi kirjoitti...

Aurinkoista ystävänpäivää :)

Hienon ratkaisun teki miehesi. Koska yhtä pitkät työsuhteemme näin samoihin aikoihin päättyvät, en malta olla mainitsematta, miten nämä lamat ovat omalla kohdallani menneet. Ensimmäinen lama ei osunut kohdalle, mutta nyt meni työ ja terveys. Hyvää olen tilanteesta löytänyt sen verran, että jos vain hengissä ja voimissani olen, niin tulen olemaan kotona silloin kun poikamme menee kouluun. Ja sen, että saan nyt sairastaa "hyvällä omallatunnolla"..

betty kirjoitti...

Onnittelut rohkeasta ja hienosta ratkaisusta ! Varmasti pontta rohkealle ratkaisulle on antanut sairastumisesi, sinulla on oikea aarre miehenäsi. Tämä on sitä carpe diem - meininkiä parhaimmillaan !

Ja jos ei mistään luovu, mitään uutta ei mahdu tilalle. Nyt on taas tilaa vaikka mille uudelle ja ihanalle ! Hyvää ystävänpäivä Tiina !

Leen@ kirjoitti...

Hyvää ystävänpäivää sinnekin ja onnea muutoksen uusille tuulille: puhaltakoot ne suotuisasti. Voit olle ylpeä miehesi ratkaisusta, arvot ovat kohdallaan. Minun mieheni samansuuntaisesti kieltäytyi jatkuvista golf-kutsuista vedoten siihe ettei halua harrastusta, joka veisi lasten luota pois tuntikausiksi.

Olympiaviikkoja!

Sanna kirjoitti...

Rohkea ja niin hieno ratkaisu! Vau!
Hyvää Ystävänpäivää Tiina.

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä "miehenpuolelle". Hyvä kumppani sinulla on. Paljon yhteistä perheaikaa ja elämän tasaantumista teille toivon. Lapsista on varmasti mukavaa ja turvallista, kun jompikumpi vanhemmista on kotona.

vintti kirjoitti...

Uskomattoman upea ratkaisu.
Onneksi olkoon, koko perheelle.

Raha ei ole kaiken a ja o, perhe on.
Läheisyys.

Vintti

Sipulix kirjoitti...

Hei, hieno juttu! Ja se jotain muuta kyllä löytyy. Aikanaan. Kaikki. Ihana kevät tiedossa teillä!

tiina kirjoitti...

Löydät sentään valopilkkuja tilanteestasi, terhi.. uskomattoman ikävä juttu jäädä työttömäksi ja vielä sairastua kaupan päälle. Vitsaus kerrallaan olisi aivan riittävää.. Voimia!

Itse olen yllättynyt, kuinka paljon koululaisillekin merkitsee se, että kotona on joku. Siinä mielessä sairastamisvuosi oli hyvä tauko lentävälle elämälle. Nyt meidän huushollissa tehdään vuoronvaihto..

Leena, minua nauratti tuo golf-kommenttisi, sillä miehenpuolen yksi tärkeimmistä kesäsuunnitelmista on tasoituksen parantaminen:) Mutta eiköhän siihenkin aikaa liikene, vapaaherrana.

Kiara kirjoitti...

Hienoa. Elämä on muutakin kuin töitä. Vaikkakin itselle pistäisi paniikin ja hien pintaan, jos työt loppuisivat, sillä mies on tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja pienet tulot ovat pudonneet lähes olemattomiksi.

Mutta miehesi kohdalla hieno ratkaisu! Minäkin haluaisin. Vaan ei meillä ole tarjolla mitään korvauksia, jos lähtee tästä firmasta, joka ei ole the Firma :)

Olisi ihana käyttää aikaa sen päättämiseen, mille alkaa. Tähän kun on vain ajautunut, tähän nykyiseen.