maanantai 22. helmikuuta 2010

kuntopiiriin vaan

Veltto lihas vie ihmisen kauheaan turmioon.
Veltto lihas vie ihmisen kauheaan turmioon.
Etkö sitä jo kantapään kautta tiedä,
että lihas ei laiskaa elämää siedä
vaan haluaa päästä liikunnalliseen hurmioon.

Jos kenenkään lihas on tänä aamuna
väsynyt ja kapea,
niin liikuntatuntimme jälkeen se on
kimmoisa ja rapea.

Hei kaikki kuntopiiriin vaan,
missäs sitä velttoillaan?
Pii paa pii paa.
Ei jäädä saa makoilemaan
kipsissä luutumaan.

Älä ikinä koskaan kuntoilua pelkää.
Älä ikinä koskaan käännä sille selkää.
Sillä kun aikuista ja lasta friskaa,
se venyttää ja notkistaa paksua niskaa.
Älä ikinä koskaan kuntoilua pelkää.

Jos kainalosauvat sua ahdistaa,
viskaa ne tänään ojaan.
Pyörätuoli hei hanaa,
rohkeasti rullatkaa.
Kipsit menoa hidastaa,
nurkkaan ne singotkaa.

Hei kaikki kuntopiiriin vaan,
missäs sitä velttoillaan?
Pii paa pii paa.
Ei jäädä saa makoilemaan,
kipsissä luutumaan...

Kuntopiiriin vaan!


Tietokoneen ruudulla tämä hupaisa liikunnan korkea veisu näyttää vähän vaisulta, mutta käypä kurkkaamassa täältä , miltä laulu kuulostaa uusimmassa risto räppääjä elokuvassa (neljä tähteä meidän perheyleisöltä!). Martti ja pantse syrjä eivät lääkäreinä ehkä vakuuta, mutta hyvä meininki heidän johtamassaan lastensairaalassa on. Jos lähikaupungin mehiläinen muistuttaisi vähänkin tuota svengaavaa karkkisairaalaa, ei peltostakaan tarvitsisi tsempata viikkokausia korvakontrolliin.


Kuntopiirilaulun sävel on iiro rantalan, ja sanoittajiksi arvelisin nopolan sisaruksia. Sanat ovat lapsellisuudessaan hauskan ja kökön välimaastoa, mutta sanomaa niissä on kuin gospelissa konsanaan. Itse olen kokenut liikunnan ilosanoman todeksi korkean verensokerin hoidossa. Viimeisimmässä raskaudessa jouduin pistämään insuliinia kahdeksan kertaa päivässä, ja vaikka
synnytyksen jälkeen sain heittää piikit pois, jäi vaivaksi vielä korkea paastoarvo ja heikko sokerin sieto. Aamuisin verensokerimittari saattoi näyttää seitsemää, ja kolmen ruokalajin päivällinen nosti lukemat lähelle kymppiä. Perusterveistä elintavoista ja BMI-luvusta 21 huolimatta kakkostyypin diabetes alkoi kolkutella ovella. Ei kun kuntopiiriin vaan..


.. ja tulosta alkoi näkyä. Tarkalla ruokavaliolla ja säännöllisellä liikunnalla verensokeriarvot ovat kaunistuneet, ja näillä lukemilla kehtaan jo mennä tapaamaan diabeteshoitajaakin. Paastoarvo on pysytellyt viiden tuntumassa, eivätkä ruokailun jälkeisetkään verensokeriarvot ole enää patologisia. Mutta liikunnan ja aikuistyypin diabeteksen välisen yhtälön tietävät kaikki, ja omat kokemukseni ovat vain pätkä pitkää todistusten ketjua. Kuka sen sijaan tietää, että tutkimuksissa on havaittu selvä yhteys liikunnan ja (rinta)syövän välillä?


Rintasyöpäyhdistyksen viimeisintä rinnakkain-lehteä selatessa löysin tällä hetkellä paljon ajankohtaisemman syyn kuntoiluun: tutkimusten mukaan 3-5 tuntia liikuntaa viikossa vähentää rintasyövän uusimisriskiä 40%. Kyllä tällä tiedolla taas jumpassa jalka nousee. Vaikka mittari näyttää 30 pakkasastetta, on pakko käydä ainakin pari korttelia kiertämässä keppien kanssa. Ja ensi maanantaina tämä tyttö suunnistaa taas pitkästä aikaa kuntopiiriin vaan..

6 kommenttia:

Tilu kirjoitti...

Hyödyllistä faktatietoa.

Mutta mitenköhän on, mahtaako tuo liikunnan syöpää estävä vaikutus olla sama asia kuin terveet elämäntavat. Yleensähän liikkuvat ihmiset eivät ole ylipainoisia, eivät tupakoi tai ryyppää ylenpalttisesti sekä valikoivat terveellisempää suuhunpantavaa. Näiden kaikkien seikkojenhan sanotaan estävän syöpää.

Tosin kohtalotovereita tarkastellessa suurin osa on jo entuudestaan näitä "kunnollisia ihmisiä", josta voisi päätellä että tuon syövän kasvattajan pitää olla jokin tuntematon tekijä.

Kyllä liikunnan tuoma hyvä yleiskunto ja mielen virkeys ainakin auttaa kestämään hoidot, vaikkei täysin sairasumista estäisikään.
Siis jatkakaamme keppijumppaa ja reippaita kävelylenkkejä.

Leen@ kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu toinen heikon sokerinsietokyvyn omaaja. laihtumisella ja ruokavaliolla lukemat kyllä kaunistuivat nopeasti.

Videoklippi oli mainio, pelkät sanat ei todellakaan kerro koko totuutta. Kunpa voisikin heittää kepit (ja anarkisesti kipsitkin?) menemään noin vain.

tiina kirjoitti...

Tällä kertaa nappasin tuon tutkimustuloksen ilman lisätietoja.. Ja mietin kyllä onko siinä huomioitu muut muuttujat, elämäntavat ym, mikä on otanta ja seuranta-aika jne. Mutta kun haluaa uskoa johonkin, niin sitähän uskoo. Ihan niin kuin kakkosluokkalainen uskoo joulupukkiin joulun alla, koska haluaa uskoa:)

Aina nuo kepit eivät ole omista haluista ja jaksamisista kiinni.. Onneksi leen@ jaksat liikuttaa lihasta keppien kanssakin. Se vasta jotain onkin!

betty kirjoitti...

40 % ! Huima luku, vaikka sitten siinä olisikin mukana muiden terveiden elämäntapojen vaikutustakin. Mikäs siitä, kunhan vaan mahikset paranee. Ja kun uskoo oikein kovasti, vaikutus vaan paranee. En ole paljonkaan tehnyt liikunnan eteen päinvastaisista suunnitelmista huolimatta, mutta kiitos Tiina tästä vinkistä, ja hyvästä esimerkistä, minäkin yritän... 40 %... 40 %

rk kirjoitti...

Nyt kuulostaa jo niin terveelliseltä menolta, että taidan jäädä tästä kyydistä. Sainkin lääkäriltä sopivasti huonojen kelien ajaksi (liikaa lunta, tuulta ja pakkasta) "sairaslomaa" hiihtämisestä! No oikeammin kehotuksen olla hiihtämättä niin kauan kun selkä ei siitä tykkää. Vaalean sininen jumppapallo ei todellakaan sovi kenenkään sisustukseen, varsinkaan kun se on kokooni sopiva, eli 75 cm! Sen päällä keikuttelu, jäälyhtyjen kanssa leikkiminen ja säiden toivottu paraneminen on tehnyt ihmeitä vaivalle ja eiköhän tästä pian mennä taas ladulle. Tämmönen seli-seli tällä kertaa.
Ai maanantaina töihin jo? Nopeasti se meni sitten tämäkin "loma".
Samoja blogeja kun kierretään ja kommentoidaan, niin saadaan infon palan sieltä, toinen täältä. Kiva lukea niitäkin.

tiina kirjoitti...

Kyllä, mukava lukea toistenkin blogeista kommentteja:)

Maanantaina sorvin ääreen, aivan hyvässä kunnossa. Täällä ovat hiihdon esteenä olleet pakkaset ja viima, sekä flunssan poikanen joka pitää valitettavasti erossa kaikesta kuntoilusta -ellei lasketa siivousta venyttelyksi. Toipumista itse kullekin ja sitten vaan latukilometreja!

Ennen loman loppumista on vielä edessä reissu pääkaupunkiin, häihin ja hummaamaan:) Arvatenkin -lapset jäävät kotiin.