lauantai 20. helmikuuta 2010

valkopyykkiä


Siitä puhe mistä puute, eli en malta lopettaa tätä rinnoista kirjoittamista. Lauantain pyykki- ja saunapäivän päätteeksi kodinhoitohuoneen narulta löytyi tilannekomiikkaa, jonka halusin jakaa kanssanne. Valkopyykin seassa kuivuvat nallen korvat, a-kupin ensiproteesit tai pumpulitissit, kuten peltonen niitä nimittää. Vaikka kieltäydyin näyttämästä pumpuliproteeseja päiväkotikavereille (peltonen sitä tosiaan viime syksynä pyysi), voin aivan hyvin esitellä ne tuossa pyykkinarulla, jossa ne kuivuvat huomisaamuksi. Ja jos eivät kuivu, turvaudun pirkka-nikseistä tuttuihin sukkahousuihin.. Niitä kukaan erota villapaidan alta:)


Sairaala lahjoittaa rinnanpoistoleikkauksen jälkeen pumpulisen ensiproteesin, kokoa s, m tai l, ja jota pidetään samoin lahjaksi saaduissa verkkoliiveissä, jotka eivät hankaa haavaa. Lääkäri kirjoittaa mukaan vielä maksusitoumuksen, jota vastaan saa oikean proteesin, suosituksen mukaan noin neljän-viiden viikon kuluttua leikkauksesta, eli kun haava on parantunut kunnolla. Edellissyksynä lähdin sairaalasta l-koon ensiproteesin kanssa, mutta nyt sain valita aivan vapaasti. Vau. Päädyin kokeilemaan pienirintaista elämää, ja kohta neljän viikon kokemuksella taidan myös pysyä näissä mitoissa. Ainoa haittapuoli pienirintaisena olossa on tähän asti ollut vatsa -nimittäin ylävarustuksen pienentyessä mahamakkarat korostuvat. On nolon näköistä, jos naisihmisen sivuprofiilista näkyy ovesta tullessa ensimmäisenä keskivartalo, mutta tuolle asialle voi sentään tehdä jotain. Vatsalihasliikkeitä on luvassa poikittain ja suoraan.. ohjeet on jo tulostettu. Kiitos välittäjälle!


Haava alkaa olla hyvin parantunut, ja olenkin jo tilannut sovitusajan proteesipajalle. Ensi torstaina pääsen sadun kanssa suunnittelemaan uutta etuvarustustani. Viime käynnilla tuo asiantunteva varaosamyyjä vilautti minulle jo irtotissien rolls royce-mallia, ihoon kiinnittyvää kevytproteesia, jonka kanssa eläminen kuulosti helpolta. Sitä en kuitenkaan mukaani saanut, sillä tulossa ollut sädehoito teki ihosta hetkellisesti liian herkän silikonikiinnitykseen, mutta tulevaisuutta ajatellen satu esitteli minulle tätä uusinta innovaatiota. Minuun teki vaikutuksen erityisesti se, että rinta pysyi kiinni käden ihossa vaikka kättä heilutettiin ja ravistettiin. Lenkkipolulle siis uskaltaisi mennä. Itsekiinnittyvän mallin kanssa ei tarvita edes erityisiä proteesiliivejä, joissa irtorinta sujautetaan ommeltuun taskuun, vaan daisarien pysyessä itsestään kiinni voi päälle pukea ihan tavalliset liivit. Pitsiset, hempeät, sporttiset, nuorekkaat, normaalihintaiset..

Kyllä sitä ihminen tulee onnelliseksi pienistä asioista. Kuten nyt vaikka siitä, että tissit pysyvät itsestään paikoillaan:) Toivottavasti ne torstain jälkeen pysyvät.

20 kommenttia:

Piuku kirjoitti...

Mulle iskee käsityökärpänen päälle kun kattelen nallenkorvia, niihinhän vois huovuttaa vaikka kivoja kukkasia :D

Tsemppiä varaosavarastolle, ystäväni sai juuri pari viikkoa sitten oman 'arkitissin' ja 'uimatissin' - hienoja olivat!!!

Aurinkoa talven myrskyn keskelle!

rk kirjoitti...

Täh? Nuoko muka aat? Eikä mahamakkaratkaan mene läpi - uimapukukierros on nähty. Mutta jumppaa vaan: suorat, vinot, äläkä unohda, SYVÄT.
Viheliäinen myräkkä tänä aamuna täällä. Teillä taitaa pakkaset paukkua uusiin ennätyksiin? Alan pullan paistoon. Saa olla sisällä, eikä tarvitse olla reipas, vaikka jumppapallon päällä istuen (keikkuen) tätä kirjoitankin. Pitäisi auttaa kipeään selkään, vahvistamalla niitä syviä vatsalihaksia! Niitäkin.
Hyvää sunnuntaipäivää!

Tilu kirjoitti...

:) Taas sinulta niiiin hauska kirjoitus, kiitos siitä.

A-kupit ovat varmastikin kätevät kun harrastat paljon liikuntaa. Itselläni on B-kupin proteesi ja sekin painaa ihmeen paljon.

tiina kirjoitti...

Haa, tuo tuunausidea jää mieleen muhimaan:) Ties vaikka siitä kukkasia löytyisikin, kun saan sunnuntaiversioni pajalta.

Jumppapallo olisi varmasti hyvä vempain.. jos vain jaksaa katsella sitä täällä jaloissa pyörimässä. Toden totta, kyllä nuo vatsalihakset ja selkäasiat ovat kovasti kytköksissä. Itse en ole pariin vuoteen kärsinyt enää iskiaksesta, kun lihakset olleet paremmassa kunnossa. Niin luulen.
Ja kyllä, pienempi kuppi helpottaa liikuntaharrastusta, kuten tilu sanoi. Ei ole tullut punnittua proteeseja keittiövaakalla, kuinkahan paljon rinta painaa?

PAkkaset tosiaan paukkuvat taasen, keittiön mittari on sukeltanut sinne lähelle neljää kymppiä, mutta päivisin on lauhtunut alle kolmeen kymppiin. Eilen illalla oli vain -27, joten piti jo käydä sauvoja ulkoiluttamassa.

Nyt kuitenkin hyvillä mielin leipomushommiin, kuten rk. Tällä kertaa uunista tulee dajm-keksejä. Niiden tuoksua ruudun sillekin puolelle!

Anonyymi kirjoitti...

Sinun täytyy Tiina ehdottomasti vähän neulahuovuttaa noihin rintoihin. Tulis tosi makeat:)

Ja sitten piti sulle laittaa tekstari, mutta en ole ehtinyt... Voisinko saada sen daim-keksien ohjeen, kun ne tekivät niiin suuren vaikutuksen rakkaaseen mieheeni. Käski leipoa semmosia, mutta minun taidoilla ei pelkkää makua muuteta ohjeeksi...

t. työkaverisi Pirjo

Leen@ kirjoitti...

Dajm-keksiohjeele saattaisi ola laajempaakin köyttöä, kiinnostusta riittä kun tuoksutteli tarkasti tätä ruutua niin jopa alkoi erottua... :)

Jumppapallolle kävi meillä juuri kuten Tiina epäili: sen piti asustella yläkerran aulan tv-tilassa, mutta ei, kirkkaan punainen muoviväri alkoi kyllästyttää, samoin kuin sillä keikuttelu, niin hyvää kuin se tekisikin. Minulla myös polvet estivät sen käyttöä, olisi pitänyt olla jättisuuri, jotta pääsisin ylös helposti.

On se peltosella kova osa, kun on noin selkeä ylivertaisuus omalla äidillä muiden äitien tavallisuutta vastaan eikä pääse edes todistuskappaleita näyttämään. En kyllä olisi minäkään esitellyt...

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun sai taas nauraa näille jutuille :D
itsekkin olen menossa proteesi satua tapaamaan ensi perjantaina, mutta vain toisen rinnan osalta. Kuulin myös semmoisista silikonitarroista jotka voidaan laittaa tav. proteesin ja ihon väliin, niistäkin meinaan tiedustella. Pysyy kuulemma tissi ihossa kovemmassakin hikijumpassa.

Aurinkoisia alkukevään päiviä toivotellen -Paula_

Anonyymi kirjoitti...

KIITOS INFOSTA !!! Helpottaa kummasti pirtsikkaa, kun tietää, että MELKEIN KAIKKI on mahdollista ; ) Olen eniten haikaillut just liikuntapuolen juttuja, että mitä voi,mitä saa jne. tehdä. Nyt tietty teen sairaalan antamia ohjeita. Sanoivat, että kaksi kertaa päivässä. Ok, näillä mennään, mutta pian kyllä lisään kertoja. Tänä aamuna Louis Vittonissa oli enää 73 ml sitä itteänsä ; ) ELI huomenna hyvillä mielin sanon hyvästit Louis´lle. Mites noitten punktteerausten kanssa ? Onko moni joutunut moiseen ? Ajattelin Lontoon matkan jälkeen mennä,jos turvottaa ja on pakko ja kuulemma särkeekin kyllä sitten, jos siihen punktioon tarvetta on. VITSI Tiina, ku hyvä, että kirjoittelet. Ja sulla on kyllä näitä virtuaalikavereita ihan tusenisti ; ) Oikein hyvä meille muille ; ) SAA PARASTA MAHDOLLISTA VERTAISTUKEA !KIITOS kaikille oikein sydämestä ; )pirtsikka.

tiina kirjoitti...

Yleisön pyynnöstä, anopilta saatu pikkuleipäohje, joka on ihan pomminvarma.

200g voita
2 dl sokeria
1 muna
2 rkl siirappia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kauraleseitä (minulla hiutaleita)
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1-1,5 pss daim-rakeita (lähikaupassa ei ollut, joten murskasin pari patukkaa)

Vatkaa voi ja sok vaahdoksi. Lisää siirappi ja muna edelleen hyvin vatkaten. SEkoita kuivat aineet ja daim-rakeet keskenään ja lisää seos taikinaan.

Pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia kokkareita, litistä ne pellille leivinpaperin päälle. Jätä leviämisvaraa..

PAista 180 asteessa 10-12 min. Jos paistat ruskeiksi, ovat ne rapeita, vaaleat taas pehmeämpiä. Piparit voi koristella sulatetulla suklaalla.

Näitä tarjoillaan ensi viikon kyläilijöille:) Nyt vaan baakaamaan pirre ja muut.

MEidän suvussa on oikeitakin ruuanlaittajia, ja tänään pitääkin katsoa klo 17.25 fst:ltä ohjelma mat så in i norden. Serkkupoika kokkaa siinä pohjoisia herkkuja:)

Kiitos paula silikonivinkistä.. kyselen senkin perään!

JA punkteerauksesta.. minun ei tarvinnut käydä kummallakaan kerralla punktoitavana. Nyt haava-alue ei kerännyt yhtään nestettä, ja ehkä osasyy oli se, että dreeni oli tarpeeksi kauan paikallaa. Helppo toimenpide se kuitenkin on, tk:ssa tehdään.

Terhi kirjoitti...

Pirtsikalle tiedoksi, että itse kävin pari viikkoa punktioissa noin joka toinen aamu tai harvemmin. Dreeni oli paikallaan tasan viikon ja oli ehtinyt mennä jo tukkoon, joten punktio tehtiin ensimmäisen kerran jo dreenin poiston yhteydessä. Harvemminkin olisi ehkä riittänyt ja toisaalta jotkut ovat käyneet ihan päivittäin, vaikka nestettä on kertynyt ihan samaa päivävauhtia kuin minulla. Tuntia ennen punktiota suositellaan otettavaksi särkylääke varuiksi, vaikka ainakin itselläni alue on ollut niin tunnoton, että vasta viimeisellä kerralla tunsin jotakin ;)

Tästä nallenkorvakeskustelusta tuli mieleeni, että olisipa tullut tutustuttua tuohon huovuttamiseen aikaisemmin - huopatissit vois olla tosi hyvät ;)

Tätä blogia lukiessa tulee hyvälle tuulelle, kiitos Tiina :)

Anonyymi kirjoitti...

Suloinen vertas tuo,mitä näkyy ovesta ekana tissit vai maha. Kyllä meillä suurimmalla osalla taitaa maha mennä edelle, vaikkei ois kaljalla kasvatettukaan ja kupit oli mitä kirjainta vaan. Elintaso näkkyy,hekoheko.... Ei haitta!

Sipulix kirjoitti...

Mulla jäi sun kuvista mieleen Carrien verhokangas :D tisut oli kyllä ihanan pyöreät siinä telineellä...toivottavasti "päälläkin" :D Hauskaa alkavaa ei-niin pakkasviikkoa!!!

tiina kirjoitti...

Carrien verhot on synttärilahjani yksitoistavuotiaalle.. itse valittu mutta vähän johdateltu. Ovat tuossa kodinhoitohuoneen pöydällä ompelun jäljiltä, odottavat neidin ikkunaan pääsyä. Joka tapahtuu sitten kun huone on siinä kunnossa, että mahdun sinne ripustamaan niitä. Ehkä vappuna. Murr.

Terhi kirjoitti...

Vielä jäi sanomatta, että ne mahamakkarat eivät tosiaan mene läpi - se uimapukukierros kun on nähty ;) Mutta meilläpä poika sanoi heti arven nähtyään (pettyneenä), ettei mahalle tapahtunut yhtään mitään... Ei tapahtunut ei, mutta sepä tuli todella hyvin esiin myös täältä yläkulmasta *shokkihymiö*. Tarttis tehrä jotain..

Anitta kirjoitti...

No, vähän kaksitahoinen juttu olis ollut antaa Peltosen esitellä pehmoja kavereilleen. Sitten ois kaverit kertoilleet kotonaan, että "Peltosen äidit tissit oli sit pehmeet kun kokeilin niitä" tai kaverin iskä ois kertonut kavereilleen, että "meidän poika oli hiplannut peltosen äidin tisuja, olivat kuulemma ihan pehmeät". Ois sitten juttu levinny laajemmaltikin ja saattais olla, että joku lapsiasiamies olis tullu vierailulle.

Kiara kirjoitti...

:) Kiitos hyvänkuuloisesta ohjeesta! Slurps.

Jaa-a, minä olen niin "typerä", että varmaan olisin sille tarhakaverille ne proteesit näyttänytkin. Ja saanut sitten poliisin/lastensuojeluviranomaisen vierailulle :D

Kukkakuvoiset rinnat ois aika hienot.

Sanna kirjoitti...

Kyllä täytyy taasen sanoa, että sä oot ihan mahoton. Siis ihan mahoton näitten sun teksties kanssa.

tiina kirjoitti...

Hyviä huomioita.. Nykyään kun ei taida enää uskaltaa edes taputtaa oppilasta olkapäälle "hyvä sinä!".

Leen@ kirjoitti...

Kiitos reseptistä!
Täällähän on mahdoton kuhina, juttusi on levinnyt ja paisunut joka suuntaan. Blogielämää parhaimmillaan!

Anonyymi kirjoitti...

Ja kokeilkaa kaikki hmeessä noita keksejä, ovat maailman parhaita! :)
t. nimimerkki maistanut