perjantai 29. tammikuuta 2010

louis vuitton ja muuta sairaalloista

Maanantaiaamun ensimmäisenä lyhkipotilaana pääsin leikkaussaliin tasan kello 9. Sairaalamme on vuodessa muuttunut luomumpaan suuntaan: ei tukisukkia, napapiikkejä eikä esilääkkeitä, ainakaan tällaiselle perusterveelle potilaalle. Pää ei siis ollut pökkyrällä, kävelin huoneeseen omin jaloin ja suoriuduin kapoisalle pedille ilman apua. Esilääkkeen tehtävä olisi rauhoittaa potilas nukahtamista varten, mutta päätin hoitaa rentouspuolen omatoimisesti jutustelemalla hoitohenkilökunnan kanssa, joista pari muisti minut edellisestä rintaoperaatiosta. Kerroin hoitajille, että viimeksi olin suunnitellut kirjoittavani oikeaan rintaan "säästäkää tämä", mutta samaan hengenvetoon tuumasin, että nyt teillä ei ole mitään mahdollisuutta kämmätä tässä suhteessa. Olin pääsemässä vauhtiin, mutta nukkumatti-erkki päätti, että nyt saisivat huonot viitsit riittää, ja tarjosi kuonokoppaa kasvojeni yläpuolelle. Vedin syvään henkeä, pidätin hengitystä, ja olin jo muualla.

Seuraavat muistikuvat ovat heräämöstä klo 11.37, mutta välitapahtumien hahmottamisessa auttaa leikkauskertomus. Seuraavassa lyhki-salin tapahtumia maanantailta klo 9-11 omilla kommenteilla höystettyinä.

DG: C50.41 Ca mammae l.sin operata, BRCA1-geenikantajuus, naevus brachii l.a.

Tehdään ablaatio siten, että pyritään saamaan poikittainen ihoviilto samalle tasolle kuin vasemmalla puolella (kiitos mervi, hyvin onnistui.. vain esteetikolle tulee mieleen, että tällaisellakin asialla on merkitystä). Kainalossa ja rinnassa ei poikkeavia radiologisia löydöksiä, magneetti tehty 12/2009.

Tehdään ablaatio, mennään subkutaanirasvassa skarpan faskiaa myöten pectoralis faskiatasolle ja otetaan se kokonaisuudessaan mukaan resekaattiin, merkataan yksi klipsi kraniaalisesti, kaksi lateraalisesti, kolme kaudaalisesti (hyvä että tiimillä on avaruudellinen hahmottaminen paremmin hallussa kuin potilaalla..). Kainalorasvan alaosassa on pehmeä, mutta suurentunut imusolmuke ja tämä erillisnäytteenä 2, varalta (huh, lopussa sentään sana varalta.. en ollut varautunut tulosten jännittämiseen, kun magneettikuvat olivat kuitenkin puhtaat).

Molemmat PAD-näytteeksi ja pyydetään vastaukset kiireellisinä (ikävä sana tuo kiireellinen, mutta olisiko vain käytäntö). Handivac 15 kapillaaridreeni rinnan onteloon (heh, näkyy ihon läpi kiermurtelevana matona). Subkutiksen sulku Polysorb 3-0- ompeleella ja iholle 4-0 jatkuva ommel (kainalosta keskiviivaan sievät, tasaiset pistot kommentoi käsityönope). Molemmista rintaproteeseista sanellaan maksusitoumus (sitoumusessa lukee "tarvii jatkossa molempia rintoja", ihanaa arkikomiikkaa, enkä tarkoita puhekielistä verbimuotoa).

Tämän jälkeen otetaan oikeasta olkavarresta pienestä veneviiltoekskiisiosta hieman koholla oleva luomi ja tämä näytteenä 1 ja vasemmalta puolelta alempi ja sitten ylempi näytteenä 2 ja 3 formaliiniin. Molemmat PAD-vastaukset pyydetään kiireellisinä (oi voi, taas tuo vaarallinen sana).

Ompeleiden poisto olkapäistä ja rinnasta 10-12 vrk, jos haava-alue siisti (varattu jo ensi pe klo 12). Dreenin voi poistaa kun vuorokausierite alle 50 ml/vrk. Mielellään ei kuitenkaan ensimmäisenä post.op vuorokautena (ei pelkoa, tämä louis vuitton roikkuu mukana vielä kuten kuvasta näkyy.. haava vuotaa vielä 80-100ml/vrk).

Voi kotiutua ylihuomenna. PAD-vastaukset kirjeellä kotiin.

mervi(-täti,) kir. el

12 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Olipas jännittävä kertomus. Huomasin lopussa, että olin unohtanut hengittää. Toivottavasti kiireelliset näytteet ovat kuitenkin puhtaat.

Anonyymi kirjoitti...

Sama täällä, hengittäminen unohtui! Alkaa tarinasi olla K-50+ tai jotain. Kai se on niin, että kerran syöpä, aina syövän pelko. Puhtaita tuloksia odotellaan enivei. Hyvää viikonloppua - Luis Vuittonista huolimatta!

betty kirjoitti...

Melkoinen kertomus, osaavat kyllä vaikean hommansa. Kirurgit saavat mun puolesta tienata vaikka minkälaisia miljoonia ja optioita (niitä tosin ei taideta heille tarjoilla), hienoa että jollakin kutsumus tuollaiseen leikkelyhommaankin on !

Huonekaverisi sairaalassa olivat aika ... hmm. erikoisia. Olisit kyllä ansainnut privaatimman huoneen, tässä kohtaa voisi sairaalamaailma hieman kehittyä. Mutta onneksi ei ollut tuon pidempi vierailu.

Mukavia toipumispäiviä ! Voi hyvin !

Nina kirjoitti...

kertomus siis jälleen hupasaa luettavaa, aiheen vakavuudesta huolimatta:) ole vain tyytyväinen tk:n kiinniolosta viikonlopun ajan, noilla erityksillä hyvä pitää pidempään jottei tarvitse hyppiä ylimääräsiä punktoituttamassa pois neuloilla päivystyksessä.Kyllä se irti lähtee:)Komppaan kehujasi mervistä..juuri tuo fiksu ajatuksen juoksu samalla nyppästä pois luomia on erittäin hyvä, ei tarvitse erikseen käydä eri lääkärillä.Itselleni teki saman homman:)
Tsemppiä tulosten odotteluun, vaikka kuvaukset näyttää mitä ennalta, nöyryydellä sitä oppii näillä historioilla suhtautumaan kirjekuorien avaamiseen.

Sanna kirjoitti...

Mä en oo ikuna saanut noin hauskaa DG:tä... varsinkin ne sulku-kommentit :) Tahdon samalle lääkärille, hih. Toivotaan super-puhtaita näytteitä!! Rauhallista viikonloppua!

Sipulix kirjoitti...

Minäkin pidän nyt varapeukutkin pystyssä - ja unohdin myös hengittää. :D

Kiara kirjoitti...

Huhuu, vau. Kiitos. Tsemppiä!

Terhi kirjoitti...

Itse kotiuduin "Luis Vuittonin" kanssa eilen ja tarvitsin "vähän" kannustusta, joten sain kuulla, että "kyllä sinä pärjäät kun 30 vuotta sinua vanhemmatkin ovat pärjänneet". No, 74-vuotiailla ei ainakaan enää ole alle kuusivuotiaita vilperttejä..

Itselleni sattui niin ihana huonekaveri, että oli oikeastaan sääli jäädä yksin ;) Vaikkakin ihan luksustahan se oma huone oli.

tiina kirjoitti...

Huhuu, täällä ollaan. Lakisääteiset sunnuntaipäivän unet odottavat heti kahvikupin ja surffailun jälkeen. Nopeasti sitä taas solahtaa sairasloman arkeen.

Huomenna dreeni pois tk:ssa, ja kyllä, kuten terhi kommentoi, se on ollut varottava kapistus. Kotona sitä kuitenkin hommailee kaikenlaista pientä ja kevyttä, peltonen ja kaveri surraavat ympärillä.. letkut on yritettävä pitää tiukasti paidan alla. Sairaalassa lääkärit olivat onneksi joustavia kotiinlähdön kanssa, kun tiesivät, että keskelle perhearkea sitä kotiutuu.

Dreenin hoitoon en saanut mitään ohjausta, siitä ehkä vähän pyyhkeitä kotisairaalalle, vaikka olenkin aikas huono kriittistä palautetta antamaan. En onneksi ole mikään eilisen teeren poika, joten kyllä yhden letkun ja haavan hoidon osaan, mutta kaikki eivät. Onneksi osastolla oli ihana, vanhempi perushoitaja, jonka muistin edelliseltäkin keikalta. Varmistelin häneltä ohjeita, ja hän pakkasi laukkuuni sidetarpeita ja muistutti, että dreeni saa olla paikallaan peräti 7 vrk (0+7), eikä sitä kannata lähteä poistattamaan liian aikaisin (ettei sitten jouduta heti punktoimaan, kuten ninakin varoitti).

Tutkin tuossa papereitani, muutakin kuin tuota mervin sanelemaa leikkauskertomusta. Kotiutuslomakkeessa oli kohta "emotionaalinen tuki", johon ei sitten ollut merkitty mitään. Hyvä että asia huomioidaan kirurgisella osastolla, mutta siihen ei näytä juuri rahkeita riittävän. Itse en nyt ollut tuen tarpeessa, kun tilanne on syövän osalta rauhallinen, mutta moni huonetoveri oli ymmällään leikkauksen jälkeen, kun koko sairaus on tuore ja kaikki uutta, ehkä pelottavaakin.

Tässä suhteessa hyvistä huonetovereista on paljon iloa. Omaa tietouttani jaoin elma ja tertun kanssa, ja he puolestaan tsemppasivat minua. Viime syksynä itse tapasin osastolla oman ikäiseni potilaan, joka oli rekonstruktioleikkauksessa, sairaudesta oli kulunut kolme vuotta ja elämä oli mallillaan. Hänen kertomuksestaan sain uskomattoman paljon tsemppiä omaan sairastamiseeni, mutta myös tuikitarpeellista tietoa. Tämän vertaistuenkin vuoksi toivoisin, ettei ketään syöpäleikattua laitettaisi kotiin yhden heräämöyön jälkeen, kivun ja dreenin kanssa. Kirurgisella osastolla olisi myös tilausta syöpähoitajalle, tai sitten hoitajat voisivat työssään perehtyä syöpähoitoihin, että osaisivat vastata potilaiden kysymyksiin (myös niihin joita ei esitetä.).

Tulipas juttua, täytynee jatkaa joskus tuosta hoitoaiheestakin..

Toivottavasti terhi toipumisesi lähtee hyvin käyntiin. Tsemppiä ja aurinkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, että operaatio onnellisesti takanapäin! Ja toivottavasti pari mukavaa kotiviikkkoa edessä! Toivottvasti dreeninpoisto sujuu hyvin kuin myös jälkihoito. Kyllä minuakin nämä sinun epikriisit ja näytepalojen tulokset joka kerta jännittävät...

T. Maikki

Terhi kirjoitti...

Kiitos tsempeistä Tiina! Oma huonekaverini oli aivan yhtä alussa tällä tiellä kuin minäkin - leikkauksessa vain vuorokautta aikaisemmin ja kotiutui minun leikkauspäivänäni. Ehdimme kuitenkin jutella pitkään ja vähän itkeä tirauttaakin yhdessä. Hän kuitenkin tsemppasi minua kuin "vanha konkari" ikään ;)

Iloa ja valoa sinulle ja perheellesi!

Leen@ kirjoitti...

Hieman kateellisenakin luen teidän rintasyöpäsisarten vertaistukihengestä. Se on totta, että kohtalotoverin olemassaolo ja saman kokeneen tuki on jotain mitä ei mikään muu korvaa. Minä jouduin kotiin, vaikkakin monen sairaalapäivän jälkeen, hyvin epätietoisena ja vailla yhtään kontaktia samasa tilanteessa oleviin. Syöpäyhdistyksenkin tukihenkilön tilanne oli ratkaisevasti eri, ei levinneisyyttä ja pelkkä leikkaus riitti hoidoksi.
Siksi taidan roikkua niin mielelläni teidän muita syöpiä sairastavien blogeissa, kun en mitään tiputushoitojakaan saa sairaalassa ja odotushuoneissa ei pitkiä juttuja synny.