sunnuntai 27. syyskuuta 2009

yösydännä

Edellisyönä oli pikkukoira hukassa -ainakin viidettä kertaa viikon aikana. Koiraemo uikutti säälittävästi, joten kennelin emäntä heltyi laittamaan valotkin päälle etsinnän ajaksi. Sieltähän se karkulainen löytyi, pehmolajitovereidensa seasta peiton kätköistä. Pehmoeläimet kainalossa nelivuotiaan uni jatkui jo ennen kuin ehdin huoneesta ulos, mutta omaa unta pitikin odotella sitten tovi, yhden blogikirjoituksen verran. Mieleni tyhjälle näyttöruudulle naputtelin montakin ajatusta.

Opettajatuttavani menehtyminen poikkeuksellisen nopeasti tautiin, jota itsekin sairastan (tai ainakin sairastin), nostaa mieleen taas syöpäajatuksia, ja omat selviytymismahdollisuudet pitää käydä jälleen kerran läpi. Ennusteeseen liittyvät prosentit ja todennäköisyydet osaan luetella sujuvammin kuin pohjanmaan joet tai suuriruhtinaskunnan keisarit, sen verran on tullut tietoa etsittyä vuoden varrella. Onnistuneen primaarihoidon jälkeenkin munasarjasyövän uusitutumisriski on suurempi kuin todennäköisyys, ettei tauti uusisi koskaan. Ensimmäiset kaksi-kolme vuotta ovat riskaabeleinta aikaa, mutta omalla kohdallani seurannat jatkuvat yliopistosairaalassa koko loppuiän. Tautini viiden vuoden elossaoloennuste on huikeat 29%. Rintasyövän osalta lukemat ovat paljon säädyllisemmät, sillä sen katsotaan olleen ärhäkkyydestään huolimatta paikallinen (imusolmukkeissa ei ollut syöpäsoluja, suom.huom.).

Ennustukset eivät ole onneksi henkilökohtaisesti itselleni räätälöityjä, ja kotimatematiikalla olenkin onnistunut muokkaamaan lukuja itselleni edullisemmiksi. Munasarjasyövän leikkauksessa päästiin optimaaliseen tulokseen, eikä näkyvää tautia jäänyt elimistöön -finland, ten points! (Tietäisitpä markku, kuinka kiittäen olen ajatellut taitavia käsiäsi, huolellista luonnettasi ja sairaalan käytävillä kiirivää mainettasi pohjois-suomen parhaana leikkaajana:) Lisäpisteitä saan iästä ja kunnosta, jotka ovat eduksi tässä "mummosyövässä". Ne mahdollistivat myös yhdistelmähoidon kahdella, tehokkaaksi havaitulla sytostaatilla, jotka kestin hyvin (eli kestän vastakin, tarvittaessa). Lisäksi sytostaattikuurin aikana munasarjasyövän merkkiaine ca 12-5 veressäni laski kauniisti, mikä tämän kotilääkärin mukaan kertoo syöpäni olevan "kemosensitiivinen" eikä "kemoresistentti", nimet kertovat olennaisen näistä termeistä. Nämä summaten päästään iloisempiin numeroihin ja loppuviimein vanhainkotiinkin.

Kiikkustuolia ennen on onneksi luvassa vielä moninaisia seikkailuja. Seuraava odottaa jo viikon päässä.. Ensi viikonlopusta lisää jumpan, päivällisen, yön ja työpäivän jälkeen:)
Iloista viikkoa!

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Totta. Ei siitä syövästä niin vain eroon pääse, vaikka miten olisi tautivapaaksi todettu. Aina pitää liittää sana, toistaiseksi. Kaikki ennusteet, prosentit ja todennäköisyydet on ulkoa opeteltu, kysykää mitä vain! Ja ettei rooli pääsisi unohtumaan, hoitavalta taholta tulee aina kohdatuksi syöpäpotilaana. Viimeksi labrassa, jossa "suoneni olivat oikein hyvässä kunnossa tämän talon potilaaksi", siis syöpäpotilaaksi! Nautitaan silti ihan tavallisesta elämästä, syksyn väreistä, työstä, harrastuksista, läheisistä ihmisistä, omppupiirakasta ja vaikka mistä - ainakin ne väliajat.

Unknown kirjoitti...

Kiitos blogivierailusta. Esittelen siellä lähinnä harrastustani, mutta "sisäpiiriläiset" kyllä osaavat lukea tekstiäkin kuvista.

Leen@ kirjoitti...

Niinpä, syöpä antaa pysyvän varoituksen elämän hauraudesta.

Minä pääsin kiittämään minua leikannutta lääkäriäni: tytär teloi itseään skootterionnettomuudessa ja hänelle sattui päivystäväksi lääkäriksi minut leikannut kirurgi. Tämä soitteli ihan itse kännykkääni kun röntgenlääkäri oli lausunut hänen arvioistaan poikkeavasti ja kirurgini halusi tiedotella asiasta. Kun asia oli selvitetty, kiitin kevään leikkauksesta ja kehuin että arpi on ihan ok eikä mitään kiinnikekipuja tunnu. Oli tosi mukava kun sai tilaisuuden kiittää hyvin tehdystä työstä.