sunnuntai 20. syyskuuta 2009

omadiagnoosi ja täsmäterapiaa

Puhelimen osoitekirjaan on tullut viime vuoden aikana paljon lisää tuttavia. Ärrän ja geen kohdalta löytyy syöpähoitajien suorat numerot, yleissyöpäpuolelle ja gynelle, peessä on perinnöllisyyspolin outin suora numero ja oosta löytyy oikarisen ja ollilan välistä oirepoli. Toivon tietysti, että yhteydenpito uusien tuttavien kanssa pysyy mahdollisimman vähäisenä, ja muutaman vuoden pakollisen kaveerauksen jälkeen saisimme jättäytyä joulukortin vaihto -tasolle eli kontaktiin kerran vuodessa. Männä viikolla piti kuitenkin itse olla aloitteentekijänä ja pirauttaa yhdelle uusista tuttavista, eli oirepolin sairaanhoitajalle.

Reippaat kolme viikkoa jatkunut olotila, jota kuvaa ehkä ilmaus "kehkokuume ilman kuumetta", tuntui vaativan selvitystä. Flunssanpoikastakin on, jos oikein positiivisesti ajattelee, mutta pienet tuntemukset syvään hengittäessä eivät oikein pikkunuhalla selity. Välillä hengästyttääkin, tosin aivan vähän vain. Ja vain, jos tarkasti ajattelee, eikä sittenkään kovin paljoa. Eli ei oikeastaan yhtään.. vai sittenkin vähän laulaessa ja lenkillä..? Päätin jo olla ajattelematta koko asiaa, mutta kaivelin kuitenkin kenkälaatikosta viime keväisiä sairaalapapereita ja sieltä se diagnoosi sitten löytyi. Tämähän on selvästi sädepneumoniitti, sädehoidon myöhäinen haittavaikutus, joka ilmenee tyypillisesti 1-6kk hoidon päättymisestä. Hurraa!

Kenkälaatikkoarkistosta, sen paremmin kuin netistäkään en löytänyt kuitenkaan ohjeita, miten tätä keuhkojen tulehdustilaa pitäisi hoitaa tai lääkitä. Antibioottia, lepoa vai mustaviinimarjamehua? Kaikista syöpäkontakteistani päätin valita oirepolin, olihan minulla nyt oireita. Torstaiaamun toisen välitunnin lopussa oli viisi minuuttia aikaa eikä kellään ollut opettajalle asiaa, no nyt.. Puheluuni vastasi monotoninen ja selkeäsi artikuloiva naisääni, joka kertoi poliklinikan olevan suljettu koko viikon, ja joka neuvoi soittamaan toiseen numeroon, jos epäilee taudin uusimista. No en totta vie epäile, pois tuollaiset puheet. Halusin vain hönkäistä luuriin, minkä perusteella hoitaja olisi voinut antaa vapauttavan puhelindiagnoosin "selvää sädepneumoniittia äänessä", ja arki jatkaisi taas ihanan turvallista kulkuaan. Ei kuvauksia, lääkärikäyntejä tai puhelinaikoja, ei tuskastuttavaa tulosten odottelua, potilaan roolia tai säälittävää syöpäelämää.

Poliklinikan kiinniolo oli selvä merkki. Puhelinvastaaja vapautti ajattelemasta koko asiaa, ja tietämättään toivotti huoletonta loppuviikkoa. Ja totisesti, ihanan huoleton siitä tulikin! Kouluviikon päätteeksi kokoonnuimme kuukausittaiseen tapaan juhlasaliin laulamaan yhteislauluja virtuoosimaisen maisterikollegan johdolla, eikä parempaa aloitusta viikonlopulle voisi olla. Syyslaulujen sävelten mukana katosivat hengenahdistukset ja muut mahdolliset ahdistukset kauas pois. Kun monisatapäinen kuoro laulaa irlantilaissävelin myrskystä merellä, on satunnainen solisti täysin vakuuttunut selviytymisestään.

"Ei pimeys meitä saa voittaa,
ei pelätä tuulia saa,
anna kirkkaina tähtien soittaa
ja kertoa missä on maa."

Musiikkiterapiaa piti jatkaa myös kotosalla, ja kotiviikonloppuun kuuluikin peruspuuhastelun lisäksi pianonsoittoa ja alttonokkiksen otteiden muistelua. Viikkosiivousta, ruuanlaittoa, kauppareissu, iltalenkki ja päiväkahvit pihalla, viisivuotissynttärit naapurissa ja löylyt pihasaunassa. Omakotiasujan moninaisista syystöistä valitsin omenapiirakan leipomisen, ja sitä syömään piti kutsua toki myös ystäviä. Tällaisen viikonlopun jälkeen tähdet loistavat taas tavallista kirkkaampina ja maakin on turvallisesti näkyvissä.

7 kommenttia:

Mipe kirjoitti...

Selvästi kyse ei ollut mistään vakavasta, kun kerran poli oli kiinni.

Vaikka vakava aihe, niin nauroin aivan kippurassa. Onnistuisipa kaikki diagnoosit noin vain henkäisemällä puhelimeen :D

Suora lainaus suuresta hienosta kirjasta:
"Sädepneumoniitti ilmaantuu 2-6 kuukauden kuluttua keuhkoihin osuneen sädetyksen jälkeen. Oireita ovat kuiva ärsytysyskä ja kuumeilu. Keuhkokuvassa voi näkyä sädetysalueella varjostumaa. Hoidetaan anti-inflammatoreilla, ärsytysyskänlääkkeillä, joskus kodeiinitableteilla. Voidaan käyttää 2-4 viikon ajan prednisolonia 10-25 mg x 3 ja antibioottia."

Eli maallikon, mutta syöpäammattilaisen (siis potilasammattilaisen) käännös että hoidetaan NSAID-kipulääkkeillä: esim. Burana, Naproksen, Voltaren... , yskänlääkkeellä esim. Codesan comp ja kortisonilla + antibiooteilla.

Nina kirjoitti...

minulla keltainen muovitasku josa nippu Oys papereita ja ko muovitasku haudattu syvälle kaapin perukoille:)Eli kun minun olisi pitänyt "oikeasti" kysyä oirepkl:lta "lupaa" erään asian hoitoon..olin unohtanu koko polin olemassa olon:)ja tunsin itseni kuin pahanteosta kiinnijääneeksi lapseksi kun satuin mainitsemaan omatoimisesta hoitoonhakeutumisestani muualle;)Näinkin voi käydä.

Ja tuosta keuhko-oireilusta...itselläni oli kuumeeton,kova yskä hiihtoloman aikaan, sitkeästi Suomutunturin maastossa vain hiihtelin(tammikuussa säteet loppuneet)ja surkuttelin surkeaa kuntoani, hengästytti ja puuskututti, periksi ei tietty voinu antaa;)Mutta kun hakeuduin loman jälkeen oman tk:n päivystykseen..tosin hieman häpeillen joutavan syyn takia sinne menoa, päivystävä lääkärimme nosteli nätisti kulmiaan ja sanoi että oliko sitten järkevää hiihdellä tässä kunnossa...dg oli mykoplasma pneumonia, eli mykoplasman aiheuttama keuhkoinfektio.Sädepneumoniitin poissulkemiseksi toki otettiin thx kuva myös.Eli jos oireet jatkuu..kipin kapin työterveyslääkärille:)vaihtoehtoja riittää:)

Jälleen mukavasti kirjoitit kuulumisia, olen ihan "koukussa" tähän blogiisi.Vieläkin löytyy omia tunteita ja tuntemuksia joita peilata sinun kirjotuksiisi ja siten selkeyttää omia ajatuksia kummasti.Nämä jutut tuovat myös, hyvällä tavalla mieleen, asioita joita en aina muistanutkaan käyneeni läpi:)Eli jatko-osia odotellen ja kauniita syyspäiviä toivotellaan täältä läänin eteläosista.

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti olosi pian helpottaa, ettei haittaa ihania lauluhetkiä. Kirjoituksestasi kuvastui aidosti ja lämpimästi elämisen ilo ! Ihanaa ! Sinusta voivat kaikki ottaa mallia, elämä on tässä ja nyt: omenapiirakka, sauna, perhe... ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan vaan onni on käsissämme. Hyvää syyskesän jatkoa !

toivottaa betty

Tilu kirjoitti...

Hengenahdistuksesta huolimatta viikonloppusi taisi olla täynnä iloa ja ohjelmaa.
Kuten minua ennen kommentoineet jo mainitsivat, tästä blogistasi tulee aina hyvälle mielelle.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä laulu tuo on? Hienot sanat tuossa otteessa ja haluaisin löytää loputkin. Google ei osannut auttaa.

Ihanan lämmin kuvaus voimaannuttavasta yhteislauluhetkestänne kuin viikonlopustannekin! Hyvää vointia sinulle, toivottavasti tuo sädepneumoniittikin on pian historiaa.

-Annis-

Anonyymi kirjoitti...

Irkkusävelmä "Myrsky merellä" löytyy esim. Musiikin aika 5-6 luokkien laulukirjasta. Säveltäjäksi mainitaan Dale Wood. Irlantilaissävelistä pitävänä laulelen tätä oppilaideni kanssa useinkin.

Kun tuulispää nummella ajaa,
kun merellä kuohupää lyö,
silloin sääliksi käy vaeltajaa,
kun vaahtona tuiskuttaa yö.

Niin rauhassa hiutale leijaa,
se kristallin välkettä tuo.
Ehkä murheessaan eksynyt löytää
tien tuulisen tupani luo.

Ei pimeys meitä saa voittaa,
ei pelätä tuulia saa,
anna kirkkaina tähtien soittaa
ja kertoa missä on maa.

Innokkaille musikanteille kirjasta löytyy nuottien vielä nokkisvälisoitto -ei kun vinguttamaan.

Kiitos lääketieteellisistä faktoista. Olen niillä parantunut:) Oikeasti, en ole ainakaan joutanut kuluneella viikolla miettimään hengitystä. Koulumaailman kiirettä kuvastaa käyntini hotelli helpotuksessa eräällä välitunnilla: pissalla istuessa näpyttelin samaan aikaa tekstiviestiä ja vaihdoin paitaa tulevaa liikuntatuntia varten.

Arkikiireen takia viikonloput ja harvat vapaat illat ovat keitaita. Niistä nautin -mutta kyllä tämä kiireinenkin arki on ihan nautittavaa, kun on aikansa joutunut olemaan paitsiossa.

Viikonloppua kohti jo kallistuen..
tiina

Anonyymi kirjoitti...

Yhteislaulut Maestromme johdolla ovat aivan upeita! Terveisiä kotikollegalta