Esikoisen synttärijuhlat sujuivat omalta kohdaltani sangen leppoisasti, olinhan evakossa viidensadan kilometrin päässä kotoa. Varsinaiset lastenkemut pihaolympialaisineen ja hot dog -kojuineen vietettiin viimeisen kerran kymppisynttäreiden merkeissä, mutta edelleen poika halusi juhlistaa vuosien täyttymistä kutsumalla tuvan täyteen kavereita ja sehän sopi. Viikonlopun peli & popcorn -illasta ei itselle koitunut muuta vaivaa kuin jälkiraivaus, ja perheen kesken varsinaista syntymäpäivää juhlistettiin noutopizzalla ja -kakulla. Tämä resepti onnistuu aina!
Omenahyveestä riitti kaikkiin kaikkiin kuunvaihteen juhlallisuuksiin. Tiistaina nautimme omppuherkkua serkkutytön kolmevuotispäivän kunniaksi, ja keskiviikkona kannoin kakun pöytään miehen synttäreiden verukkeella, vaikka päivänsankari huiteli maailmalla. Torstaina tutkin kakunrippeitä, josko niistä olisi juhlistamaan vielä kekkosta, ja leikkasin viipaleet itselleni ja työreissusta kotiutuneelle edellispäivän sankarille. Vielä maistui.
Viikkoon mahtui vielä yksi vuosipäivä, perjantain syöpäsynttärit. Syöpä lienee piileskellyt elimistössäni vuosia, mutta todeksi tauti tuli tasan vuosi sitten, torstaina 4.9.2008. Merkkipäivänä palkitsin itseni kuluneesta vuodesta raahautumalla töiden päätteeksi kunnan työntekijöilleen järjestämään hyvinvointi-iltapäivään, jonka oli tarkoitus toimia starttina terveille elämäntavoille ja kunnon kohotukselle. Ehkä syöpäsynttäreiden henkeen sopikin mitata kehonkoostumusta, kuten BMC, BCM ja AMC, sillä jos sairaus on jotain opettanut, niin ainakin itsestä huolehtimista. Lihakset ja läskit olivat kutakuinkin tasapainossa, ja erityismaininnan sain testiosiossa "visceral fat area". Mielelläni kuuntelin, kun sangen mukavannäköinen nuori mies kehui lahjomattoman testikoneen kertovan, että elämäntapani ovat selvästi keskimääräistä terveemmät:) Lisäksi hän mainitsi, että riskini saada sydäninfarkti on lähes olematon. Tästä tiedosta olinkin todella huojentunut..
Toisenlaisia testejä on luvassa alkavalla viikolla yksivuotisneuvolan merkeissä. Toisin kuin lastenneuvolassa, toivon kuulevani ensi torstain oysin reissulla, ettei tämä yksivuotias ole kehittynyt ollenkaan. Että pikkupaholainen olisi ruvennut kiltiksi ja pysyttelisi piilossa: yksivuotiskuvakin saisi olla tyhjää täynnä, pelkkiä suolenmutkia ultra-anturin alla.
Torstai lähestyy yhtäaikaa liian nopeasti ja hitaasti. Epämääräiset oireet ovat vaivanneet (lähinnä mieltä) viimeisten päivien aikana, ja joutohetkinä ajatukset vaeltavat syöpämetsikössä. Milloin on hengenahdistusta, milloin muuta vaivaa. Sunnuntai-iltapäivän tirsat kielivät väsymyksestä ja ovat "melko varma merkki" taudin uusimisesta ja (omenoiden syömisen aiheuttamat) vatsanväänteet ovat erkki etäpesäkkeitä, jotka rakentavat majaa keskikehooni. Kuinkahan monta kontrollia tarvitaan, että tähän jännitykseen tottuu?
Onneksi tuleva viikko näyttää jälleen siltä, ettei tirsoille tai itsetutkistelulle ole juurikaan aikaa. Siunattu asia tuo arki, työ ja perheenemännän velvollisuudet. Täältä tullaan uusi viikko!
Mitä mieltä äänikirjoista?
4 viikkoa sitten
12 kommenttia:
tuhannesti "tylisiä-etenemättömiä" uutisia täällä rukoillaan ja toivotaan kyseenalaiseen yksivuotisneuvolaan.
*Voimia!'
Auttaakohan, jos totean että oot mielessä paljon? Sovitaan, että auttaa.
Sama täällä! Yksivuotisneuvola ensi viikolla lähestyy ja viime syksyltä tuttu kauhu palailee. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat oireet kertovat selvääkin selvempää tarinaa. Miten ne nyt, kun ennen viime syksyä ei mitään oireita edes ollut!
Mutta voimia, mielen tyyneyttä, nättejä monitorikuvia ja palpoiden pehmeää sydämestäni sinulle toivon.
Paljon tyyntä mieltä lähettelen täältäkin, jos tältä päivältä yli jää. Minäkin olen oudon levoton vaikka parhaillaan odottelen vain lääkärikäyntiä vain verikokeissa käyneenä.
Omenat tosiaan aiheuttavat heti etäpesäkevaivoja, koettu on. Tuo hengenahdistus on jännä juttu, minäkin olen sitä potenut ja miettinyt, voinko kuitenkin olla vain ahdistunut edessä olevasta?
Tsemppiä! Jaksamista ja voimia. Mukana olen ajatuksen voimalla.
On teillä varmastikin ollut mukavat 10-v pirskeet hodari-koju kuullosti hienolta idealta.
Taas kirjoitit hauskasti hankalastakin aiheesta, tulin hyvälle mielelle, kiitos.
Minulla tulee kohta jo 2-vuotispäivä, yli vuoden olen ollut oireeton. Silti kontrollia edeltävä viikko on aina yhtä hankala.. tähän ei taida koskaan tottua.
Hyvää syksyä
Portti
Jaksamista alkaneeseen viikkon!!Pidä itsesi puuhakkaana, sillä selviää ehkä parhaiten, ainakin minun kohdallani tepsi.
Itse yllättävän vähän menetin yöuniani ennen kontrollia,nämä työkuviot piti kiireisenä ja en ehtiny murehtia. Tosin tuttuja ovat nuo "varmat" etäpesäkeajatukset yms.
Oys:sta poistuessa ko käynnin jälkeen ja ajellessa piipahtamaan erään ystävän luo kahville, jotenkin ihan fyysisesti eräissä keskustan liikennevaloissa tuntui kuin jokin raskas päältä tipahtavan, ja oli helpompi hengittää.Sellaiselta käyntini tuntui..ja osaan sanoa hetken ja paikan tarkasti vielä näin jälkikäteen missä ko tunne tuli.
Kiitos toivotuksista, ajatukset kantavat. Samoin lähetän mielentyyneyttä muille tulevia käyntejä jännittäville! Ihana kuulla oireettomista jaksoista ja huojentavista lääkärireissuista, kuten portilla ja ninalla, onnea! Niitä itse kullekin!
Aamulla kollega tuumasi ääneni olevan painuksissa ja nuhainen -tuuletin ja huusin jee, jospa tämä "keuhkoetäpesäkkeeni" onkin vain kevyttä flunssaa, joka on yrittänyt päälle. Eilen kuulin moneltakin ystävältä lohdutukseksi, että syöpäsairaiden pahin oireiluaika on juuri maagiset pari viikkoa ennen kontrollia. Näin se varmasti on, vaikken tunnustaudukaan luulosairaaksi.
Onneksi olen ottanut koko torstaipäivän vapaaksi, en osaa kuvitella itseäni aamutuimaan leikkimässä enkuntunnilla touch something yellow -leikkiä, tai laulamassa if you're happy... You know.
Puuhakasta, ihanaa syysviikkoa kaikille!
Minulla oli heinäkuussa kaksivuotisneuvola ja jännitys oli melkoinen. Kieltämättä ennen sitä kaikki oireet saivat melkoiset mitat...
Onnea torstaille!
Neuvolapelko aina sairastuttaa ja tuntuu aina löytyvän oireita.
Tsemiä ja toivotaan että kuulet torstaina hyviä utisia!
Onnea siis vielä kerran huomiselle. Jännään kanssasi. Hali!
Kiitos!
Lähetä kommentti