Ensi viikonloppuna muistellaan oikein luvan kanssa. Lippukunnan 60-vuotisjuhla kokoaa vanhat ja vielä vanhemmat partioystävät vuosien takaa yhteen. Olen enemmän kuin valmis, mikä tietysti partiolaiselle kuuluukin. Tätä on odotettu! Viimeksi olen tainnut olla tällä ihanalla porukalla koolla nauttimassa saman firman 40-vuotiskakkua. Vuonna 79 alkanut partiotaipaleeni kesti hiertymät ja rakot, vesiojaan lumpsahdukset, eksymiset suolla ja yllättävän pakkasyön laavulla, mutta pohjoiseen muutto oli harrastukselle liikaa. 500 kilometrin välimatka oli ja on edelleen pitkä, mutta tähän tapaamiseen on päästävä. "Käy joukkohon ja horjuttaa, ei milloinkaan, sua esteet saa", laulaa partiolainen marssin tahtiin.
Kun partiolaisista on kyse, ovat juhlat luonnollisesti luonnossa. Mielenkiinnolla odotan viikonlopun ohjelmaa, josta tiedän vain osviittaa, kuten varusteluettelon ja juhlapaikan meren äärellä, seurakunnan leirikeskuksen ydinvoimalan kupeessa. Leirikeskuksen vastarannalla kohoavat olkiluodon tornit majesteettisina kohti taivasta, ja näkymä on kuin golgatalta, ilman poikkipuita -näin totesi marja-pappimme vuosia sitten eräässä lehtihaastattelussa, jossa häneltä kysyttiin mielipidettä suurestä naapuristamme. "Siinähän meillä on leirihartauksia varten hyvä alttaritaulu". Sympaattinen marja-pappimme tuskin tarkoitti tokaisua kannanotoksi ydinvoimaa vastaan, mutta sopii se siksikin. Ainakin tässä blogissa.
Muisteluksia on siis luvassa, ja olen jo virittänyt mieleni partiotaajuudelle, vuosiin 79-91. Partiomuistojakin piti mukaan tuoda, mutta niitä ei täällä pohjoisen kodissa taida olla tallella. Minun muistoni ovatkin mielessä, unohtumattomissa hetkissä. Parin tunnin yöunilla läpiviedyt leirit, sinolilla maustettu retkimuona ja vaelluksilla rallatetut viisut nousevat mieliin, kun vähän kaivelee. Hoilataankohan huomenna, että "..leirillämme saapi haista, tääl on 25 samanlaista.. Tääll on kivaa, sen mä takaan, enkä himaan tahdo lainkaan. Mut unta en saa, kun mul on fiilis, et yläpetin kaveri ei ole tiivis."
Ja kun kerran pääsin muisteluissani vauhtiin, tarjoan jälleen pätkän perheemme live-albumista. Edellisestä elokuvasta tutut lapsistarat esittävät elämän perusasioita zen cafen aamuisin-biisin tahtiin. Kuvauspaikkana upouusi kotimme ja pihamaa (joka luojan kiitos on kokenut muutoksia seitsemässä vuodessa). Antoisaa mussiikkivilimi-elämystä, olokaapa hyvät!
aamuisin -mussiikkivilimi
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
13 kommenttia:
Kiitos aamun (päivän) piristyksestä. Aivan uusi näkökulma tuohon keski-ikäisten melankoliabiisiin kun sen kuvittajina ovatkin lapset. Laulu sai uutta syvyyttä. Kiitos siis tekijällekin oivalluksesta! Lasten luontainen energia kuultaa läpi ja peilaa meidän aikuisten rutiineja täynnä olevaa elämää oivaltavasti.
Hauskaa partiotapaamista!
wau, filmi sen kuin parani loppua kohden. Kiitokset tähdille.
Toivottavasti näitä on lisää.
Täytyy kirjoittaa uudestaan kun äsken en 'muistanut' kuka olen.. Näitä filmejä olisi hauska nähdä enemmänkin. Kiitos teidän nuorille ja vähän vanhemmillekin kyvyille!
Voi ei, taas tein sen! Siis minä täällä taas. Sinulle on jotain blogissani, ole hyvä ja käy hakemassa!
yes, taas virkisty:) meillä heviteiniosastokin kävi katsomassa,että mitä se muori koneen äärellä rokkia huudattaa;)
..ja näyttäs meillä samat harrasteet olleen..minullakin lapsuus ja nuoruus vierähti Hervannan Hukissa:) Omien lasten kautta panen partiotaivalta vietetty täälläkin, mutta tällä hetkellä ko harrastusta/elämäntapaa ei valitettavasti meillä vietetä kuin muistoissa.
Oikein ihanaa venetsialaisiltaa teidän väelle...itse lähden tuikkimaan tulia ja lyhtyjä tuleen pihalle ja värkkäämään parille tirpanalle ja yhdelle teinille herkkuja illan iloksi..toivoen, että naapurit olisivat raketinampumislupansa laittaneet kuntoon ja saataisiin mekin nauttia pimeän illan ilotulituksista:)tosin ensin keikka jäähallille kuljetustehtäviä ja muuta pikku puuhaa:)
Miten suloisia pikkunassukoita! Hieno idea mieheltäsi (vaiko lapsilta?) koota muistoja videoiksi ja elokuviksi. Musiikkivideofestarit taisivat mennä jo, mutta kyllä tuolla pätkällä voisi jonkun pumpelin saada!
Jos joskus vielä mieli halajaa leirinuotion ääreen, olet enemmän kuin tervetullut myös paikalliseen lippukuntaan! Vanhat kaverit ja muistot puuttuvat, mutta ojaan putoamisia ja unettomia öitä lupaan varmasti :).
-Ansku
Helsinki-vantaan tyhjennyt lähtöaula ja portti 25. Mesoava ja juhlahumuun jämähtänyt retkue armahti vihdoin meitä muita lentoturisteja ja hajaantui. Uni painaa, kotona olen (toivottavasti)puoli kahden maissa yöllä (ja töissä aamuyhdeksältä, tikkana). Tähän lentojen väliin jää 4,5 tuntia aikaa sulatella suurta tapaamista. Väsyneenä totean vain, että olipa meillä monenlaista hauskaa, ainakin hilpeän ja haikean hauskaa yhtä aikaa.
Kotona on kuulema kuvattu materiaalia uutta vw-filmsin seikkailuelokuvaa varten. Mielenkiinnolla odotan -ja laitan toki nähtäväksi kunhan raakamateriaali jalostuu katsottavaksi.
Ansku: partiomieli on tallella, ja kovasti tämä luontokappale haikailisi takaisin metsään. Katsotaan, katsotaan:)
"Pirkat, pirkat,
kaikki tietää,
kehua sietää PIRKAT!"
huudettiin harjavallan pirkoissa -kuten lauantain partiotaitokisojen voittajavartio (hyvä me!! taas kerran!!) muisti... Miten kuului hervannan hukkien huuto..?
:D illan piristys! Hauskaa alkavaa työviikkoa sinne!
Voi sinnuu Tiina, ku jätit puumerkkisi Leen@n blogiin. "Vahingossa" kurkkasin tänne ja tänne jäin... Viikonloppuna selailin blogiasi kotona, ja viime viikolla myönnän työaikanakin kuten Leen@nkin blogin aikanani, kunnes sain sen läpi. Urakkaa ja jännitysnäytelmää kerrakseen. Onneksi sattui sellainen työhomma, että pystyin koneen päivittäessä itse itseään tätä selaileen.
Kirjoitat kertakaikkiaan mukaantempaavasti. Jännityksellä luin tarinaasi aikajärjestyksessä.
Terveisiä täältä jonkinmatkan päästä!
Sinulla on Kiara totisesti ollut lukemista.. Itse en ole jaksanut vanhoja tekstejä lukea, niitä kun on.. Jotenkin niitä pitäisi varmaan järjestellä, että paremmin löytäisi etsimänsä.
Lämpimästi tervetuloa mukaan matkalle!
Heh, mää luin ne jo. Kronologisessa järjestyksessä. Sen verran "luistin" että kommentit jätin lukematta...
Mukana roikkuen.
Lähetä kommentti