perjantai 29. toukokuuta 2009

syöpämuistutuksia

Hoitojen loppumisesta huolimatta syöpä kulkee tiiviisti mukanani, reissussakin. Ajatukset askartelevat enemmän jo nykyhetkessä ja tulevassa kuin menneessä, mutta useita kertoja päivässä saan muistutuksia taudistani. Aivan siitä ylösnousuhetkestä alkaen, jolloin irtorinta täytyy pukea paikoilleen, ihan vain lähimmäisten henkisen hyvinvoinnin vuoksi.

Auringon pilkistäessä pilven takaa nostan vaistomaisesti puseron kaulusta tai asettelen aina mukana kulkevan huivin decolte-alueen suojaksi. Sädehoitoa saanut iho ei kestä päivänvaloa vielä tänä kesänä, tuskin tulevanakaan. Puhelimen soidessa näen heti tuntemattoman numeron alkuosasta, että sairaala soittaa. Tämän reissun aikana lääkärillä oli asiaa lääkityksen aloittamisesta, sädehoito-osaston hoitaja kyseli kuulumisia ja toiveitamme perheintervention aloittamisesta. (Sivumennen mainiten.. syöpähoitotiimin huolenpito on vähintäänkin huippuluokkaa.)

Myös teevee tarjosi syöpää. Siskoni kanssa katsoimme, jälkikasvun urvahdettua iltaunilleen, mielenkiintoisen australialaisdokumentin "rintasyöpäperhe". Siinä kolme BRCA-geeniä kantavaa sisarusta pohtii rintojen leikkauttamista syöpävaaran torjumiseksi. Yksi on jo syöpään sairastunut, ja toisen sisaruksen ennalta ehkäisevässä mielessä teettämä rintojen poisto ja korjausleikkaus kuvataan henkisenä ja fyysisenä projektina aika estottomasti. Toivomme hartaasti, ettei filmi ole meidän siskos-triollemme mikään sopeutumisvalmennuskurssi tulevaa varten. Itselleni geenin olemassaolo merkitsisi terveen rinnan poistoa, mitä en suuremmin surisi, mutta sairautta tai sen todellista pelkoa geenin muodossa en sukuuni soisi. Vielä sopii toivoa, etten pahamaineista BRCA1 tai BRCA2 -geenivirhettä kanna, sillä vastaukset viipyvät vielä jossain välillä amsterdam-oulu.

Syöpä viivähtää hetkisen mielessä myös koskikeskuksessa. Kahvilassa harjaantunut silmäni huomaa viereisen pöydän rouvan kiharat peruukiksi ja kaarevat kulmat piirretyiksi. Vaatekaupassa pikkuneidit tekevät kesämekkovalintoja, ja itse kiertelen hajamielisesti perässä. Lyhyenkin kauppavisiitin aikana ehdin bongata roosa-nauha -logon ja mainoksen proteesikäyttöön suunnitelluista rintaliiveistä. Proteesi, teevee, sairaalasoitot, mielleyhtymät... Ei tätä syöpää pakoon pääse, mutta ei toisaalta ole tarviskaan. Tauti on vastakin osa elämääni, ja kulkee siellä missä minäkin. Kuten nyt vaikka tampereella tai firenzessä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kirjoittelusta! Saanko udella säteiden vaikutuksesta Sinun hiuksiin, kulmiin? Hormonaaliset muutoksen esim.vaihdevuosien aikaaan saatta viedä kulmat joskus ns."terveeltäkin"

tiina kirjoitti...

Sädehoito ei vaikuttanut itselläni karvankasvuun, mutta alhaiset veriarvot hoidon alussa (vielä sytojen jäljiltä) ehkä hidastivat takaisin kasvamista. Nyt kun veriarvot ovat olleet muutaman viikon kohdillaan, ovat hiustenkin laikkukohdat korjautuneet vauhdilla.Ja oikeastaan vasta sytojen lopuksi lähteneet ripset ja kulmatkin ovat kasvaneet takaisin. Tietysti entistä kauniimpina:)

Anonyymi kirjoitti...

Tuota minäkin olen ajatellut, elämää hoitojen päätyttyä. Kuinka vaikeaa se on. Jututin tässä lähiaikoina yhtä tuttua, joka on sairastanut rintasyövän kuusi vuotta sitte, kysyin häneltä, että onko hänellä päiviä jolloin ei ajattele syöpää, ja kyllä, niitä päiviä kuulemme on. Ihanaa! Niitä toivon myös sinulle.
-Paula-

Kati kirjoitti...

Hei Tiina!
Olenko kertonutkaan, että tuntemasi juoksija, joka nykyään asuu rapakon takana, juoksee yhä edelleen kilpaa, mutta vain ja ainoastaan rintasyövälle. Näin tekee koko heidän juoksutiiminsä. Toisinaan posti tuo minullekin jonkin rosa nauha -tuotteen, viimeksi ihanan vaaleanpunaisen golfhanskan.

Sipulix kirjoitti...

:) terkkuja Tampereelle...krijotteusi myörä bongaan samoja juttuja :) ja ostan aina välillä jotain vaaleanpunaista, viimeksi puutarhaan...aina suoden ajatuksen myös sinulle!

Sipulix kirjoitti...

kirjoittelusi myötä...ei ehtinyt oikoluku sormen mukaan...

tiina kirjoitti...

Roosa-nauha on kaikin puolin hyvä juttu. Ensinnäkin tuotto menee hyvään tarkoitukseen, mutta myös siksi, että naiset havahtuisivat aika ajoin miettimään terveysasioitaan. Ja eivätkä vain miettisi, vaan tutkisivat rinnat ainakin muutaman kerran vuodessa. Rintasyövän yleisin oire on kyhmy rinnassa.

Kiva kuulla myös että ns syöpävapaita päiviä tulossa. Tämäkin tilanne jo aivan hyvä, eli vaikka mielessä käy niin ei ota päähän.