silosiivin rientää perho..

Lukukausi lähenee loppuaan itse kullakin. Koululaisten 190 työpäivää (vai montako niitä tänä vuonna ville olikaan?) alkavat olla luetut ja lapsilauma rynnistää kohta kesälaitumille. Itse en ehtinyt oppilaiden kanssa vaihtaa juuri muuta kuin kesäkuulumiset, kun toisenlainen lukuvuosi alkoi, mutta lähes yhtä aikaa virittäydymme lomatunnelmiin. Kokonainen kouluvuosi tähän sairastamiseen on mennyt.

Oma lukuvuoteni ei pitänyt sisällään vähennyslaskua muistinumerolla, avaruusteemaa eikä diftongisaneluita kuten piti, mutta yhtä kaikki olen ahkeroinut kovasti. Kalenteria selatessa löydän sieltä viisikymmentä neljä osallistumismerkintää tämän lukuvuoden tapahtumiin: seitsemän lääkärikäyntiä, kolme keuhkokuvaa, kaksi magneettitutkimusta, kuusi sytostaattihoitoa, kaksikymmentäviisi sädehoitoa, lukuisia labravierailuja jne. Yhdestäkään en ole lintsannut! Kertaluontoisten käyntien lisäksi olen ollut yökoulussakin yhteensä yhdeksän unohtumatonta vuorokautta.

Kevään itsearvioinnissa laittaisin rasteja lähinnä hyvä ja kiitettävä -sarakkeiseen. Olen ollut yhteistyökykyinen, noudattanut sääntöjä, huolehtinut tavaroistani ja hoitanut muutenkin oman osuuteni. Todistuksia ei tässä koulussa kuitenkaan jaeta, ellei sellaiseksi lueta epikriisiä, jonka mukaan "on aika siirtyä kontrollivaiheeseen" -tarkoittaa se sitten kiitettävää, hyvää tai tyydyttävää tulosta. Kevätjuhlat olen kuitenkin omasta mielestäni ansainnut, ja sellaiset olenkin päättänyt järjestää.

Perjantaina, viimeisen hoidon kunniaksi nousen hopeanuoleni sijasta pyörän selkään ja polkaisen nuo 24 kilometriä sairaalaan. Tuulipuvussa, kun vesisadetta on kerran luvattu, mutta alla on tänään hankitut kevätjuhlavaatteet:) Privaattibileissä on luvassa yksinlaulua, ainakin suvivirsi ja "tuuli hiljaa henkäilee" on pakko kajauttaa, ehkä myös "leivo" ja "perhonen haagassa" ansaitsevat tulla lauletuiksi matkan aikana. Ja ääni kun aukeaa pitänee kokeilla, sujuuko vielä kakkosääni värmlantilaishamboon "å jänta å jag" kuten sujui seitsemännen luokan kevätkuorossa. Kahvitarjoilu on aikataulullisista syistä vasta hoidon jälkeen, sillä sairaalaan pitäisi ehtiä jo ennen yhdeksää. Ja kun virallisesta osuudesta on selvitty, on jatkojen aika. Puolilta päivin on varattu juhlalounas, mutta sen jälkeen on luvassa vain vapaata sanaa ja virvokkeita, yksin tai yhdessä. Mahdollisesti mukaan liittyville kanssajuhlijoille lupaan tarjota stipendejä ahkerasta tukioppilastoiminnasta..