Edellisenä päivänä kävin nauttimassa sädeannokseni illan viimeisenä asiakkaana iltakuudelta, ja perjantain säteet saisin ihka ensimmäisenä. Olemme joustavia kumpikin, sairaala ja minä. Loppuviikosta hoitokonetta huollettiin päivällä, ja lähialueen potilaana tulin mielelläni iltatöihin, ja viikonlopun alun kunniaksi minä tarvitsin joustoa. Koko perheen ristiäisreissu tampereelle alkaisi jo aamujunalla. Lähes pidennetty viikonloppu odotti.
Oli nostalgista saapua aamuvuorolaisten kanssa yhtä aikaa sairaalaan, olenhan vuoroon jos toiseenkin kiiruhtanut edellisessä elämässäni. Hoitajien kääntyessä kellarin pukuhuonesiipeen jatkoin kopsutteluani sädehoito-osastolle. Hyvissä ajoin istahdin tyhjään aulaan ja maksoin viisikymmentä senttiä teemukista, aamupala kun odottaisi kotona hoidon jälkeen. Ennen junan lähtöä ehtisin tarkistaa vielä matkatavarat, vaihtaa puhtaat vaatteet reissuun ja ehostaa hymyni katseenkestäväksi.
Tee tuli juotua ja aula alkoi täyttyä muista säteilijöistä. Tuttuja rouvia tuli -ja lähti. Nyt rupesi epäilyttämään. Ja epäilyksille tuli katetta, kun sinikka kävi kertomassa koneen olevan rikki, broken, kaputt. Huoltomies teki kuulema kaikkensa, mutta nyt kannatti meidän kaikkien kakkoslaisten tehdä varasuunnitelmia ja lähteä vaikka kahville... Alan vähitellen oppia, ettei suunnitelmia tosiaan kannata tehdä.
Varasuunnitelmia tehtiin poliklinikan aulassa ja kotikeittiössä. Tunnin kuluttua sain heittää hyvästit ajatukselle aamupalasta ja puhtaista vaatteista, hyvä jos ehtisin samaan junaan. Voisiko koneen korjaus viivästyä jopa niin, että hoidot olisivat vasta illalla? Viikonlopputöitä ei sädeosastolla ole tapana tehdä. Piinallisten minuuttien päätteeksi minut kuitenkin kutsuttiin hoitopetille täsmälleen kaksi tuntia ja viisi minuuttia siitä, kun olin aulaan istahtanut. Auto jäi viikonloppuparkkiin sairaalaan, ja perhe haki säteilevän äidin mukaan reissulle. Ehdittiin!
Mutta jotain taas opin.. Kun seuraavan kerran lähden sairaalareissulle, harjaan ainakin hampaat ennen lähtöä.
Mitä mieltä äänikirjoista?
5 viikkoa sitten
2 kommenttia:
Hienoa, että löytyy noita suunnitelmia, eli et nujerru pienistä vastoinkäymisistä:)
Sitä kun koettaa elää suht koht normaalia elämänrytmiä, hoitoreissuista huolimatta, tuollaiset vastamäet tahtoo nostaa tuskanhien pintaan..en oikein osaa sanoa mikä itselläni eniten noissa viivästymisissä/mahdollisuudesta hoidon siirtymiseen ahdisti, sekö, että ei olisi saanut hoitoa oikeasti ajallaan vaiko se, että ei kokenut hallitsevansa omaa elämäänsä mitenkään...oli täysin muiden ihmisten aikataulujen ja toimimisen varassa(vaikkakin itselle hyödyksi niin silti...)
Oikein mukavaa Tampereen reissua koko väelle:)
Hyvähän se on elämään saada vähän jännitystä..
Kovalla käytöllä ovat sairaalan neljä sädetintä, eikä totisesti ihme että välillä tulee käyttökatkoja. Henkilökunnan vika se ei totisesti ole, ja nytkin hoitajat pitivät potilastovereiden kanssa peukkuja ehtimiseni puolesta.
Eniten kai näissä viivytyksissä rasittaa se, että hoito venyisi pitemmälle kuin on suunniteltu. Lukuvuosi tähän on mennyt ja menee, viikkoa vaille, ja mielelläni juhlisin jo kauden lopettajaisia..
Lähetä kommentti