maanantai 27. syyskuuta 2010

sytopäivän farmakologiaa

Hoito saatiin annettua torstaina, aivan aikataulussaan. Veriarvot olivat nousseet kahdessa päivässä huimasti, leukkarit 1,9:stä neljään ja neutrofiilit 1,2:sta 3,1:een, ihme homma, liekö ajatuksen voimalla ja peukutuksilla edes jotain osuutta asiaan. Päivän kolmas hyvä arvo oli syöpämarkkeri ca 12-5, joka oli tipahtanut ensimmäisen hoidon jälkeen kahdestakymmenestäkuudesta kahdeksaan. Omalla kohdallani tuo markkeri näyttää vain suuntia, mutta ainakin tuo suunta on oikea.

Labrakäyntiä ja näitä loistavia arvoja varten sairaalaan pitikin lähteä jo ennen seitsemää, joten vein autoni hoitoon sairaalaan parkkiin, minulle kun oli luvattu poikkeuksellisesti pirssikyyti kotio pitkän päivän kunniaksi. Auton rattiin ei taxol-tipan jälkeen muutoinkaan asiaa, siinä kun vaikuttava lääkeaine, marjakuusen kaarna, on uutettu alkoholiin. Edellinen lääke, doketakseli taas oli marjakuusen marjoja, joten ihan luonnonlääkintälinjalla tässä ollaan:) Tämänkertainen hoitopäivä kerrattakoonkin muhkean lääkeluettelon kautta, joka ei kuitenkaan taida tri vogelin luonnonlääkenormeja täyttää.

Kotona nautin jo edellisiltana aperitiivina omepratsolia (vatsansuojalääke) sekä prednisolia (kortisoni), prednisolit otin vielä aamulla uusiksi.

Sairaalassa ensimmäinen rohto oli Zinacef-antibiootti, joka valutettiin suoneen kirran toimenpidehuoneessa tulehdusta ehkäisevästi ennen portin laittoa. Kyseessä oli vain varotoimi, veriarvot kun olivat käyneet uppeluksissa.

Sitten vähän xylocainia tahi jotain muuta paikallispuudutetta oikeaan soliskuoppaan, useampi pistos. Sitten odoteltiin, vesa-anestesiologi sanoi että hänen käsissään ei kivusta tarvitse kärsiä. Kiitos kiitos. Ei tarvinnut kärsiä muutoinkaan, meillä oli oikein letkeä kaksi ja puolituntinen lääkärin ja hoitajan kanssa. Ehdittiin ruotia työpaikkojen pikkujoulut ja lääkäreiden oscar-gaalat siinä vesan asentaessa keskuslaskimokatetria, minun huudellessa kommentteja sinisen lakanan takaa ja alta. Ompeluhommien jälkeen laitettiin letkuun vielä tujaus hepariinia letkun auki pysymiseksi.

Takaisin syöpäosastolle, taksikyydillä. Kälkättelin petissä omiani, taisin jatkaa vielä pikkujoululinjalla, ja sängyn ohjaimissa ollut jaana-hoitaja kyseli jo kautta rantain, olinko kenties sittenkin saanut jotain esilääkettä. En, syntymähumalaa tämä vain, vastasin. Syöpäpotilaat voivat olla myös hyväntuulisia, ihan oikeesti.

Osastolla sain vihdoin ruokaa, ja kyytipojaksi antihistamiini-tabletin. Jälkiruuaksi, makoisan vispipuuron lisäksi, annosteltiin uuden portin kautta päivän toiset vatsansuojalääke ja kortisoni, oradexon, jota sain tupla-annoksen viime hoidon jälkeen ilmaantuneiden kutina- ja nokkosrokko-oireiden takia. Samasta syystä taxol-tiputus aloitettiin siedätyshoitona, viisi minuuttia lääkettä ja viiden minuutin tauko, ja sama toistettiin karboplatiini-tipan alussa. Ja hyvin meni, ihan pientä jalkapohjien kutinaa lukuunottamatta (mikä nyt oli niin pientä ja meni ohi itsekseen joten siitähän ei tarvinnut edes mainita:). Sytolääkkeillekin voi allergisoitua, anafylaktisen shokin vaara on suurimmillaan kahdella ensimmäisellä hoitokerralla.

Kuuden maissa olin nauttinut suonensisäisiä nesteitä vaaditut kolme litraa (keittosuolahuuhteluineen kaikkineen), ja hiilasin itseni taksitolpalle. Ensimmäistä kertaa ajelin komeasti yhteiskunnan kustantamalla kyydillä kotiin, jossa iltapalaksi nautin varmuuden vuoksi vielä primperanin (pahoinvointiin) sekä buranaa (haavakipuun). Aamulla alkoi sitten vielä kolmas kortisonikuuri, dexametason, jota piti syödä vielä muutama päivä sytojen jälkeen, samoin kuin prednisolia. Ja vatsantoiminnasta täytyy pitää huolta, muistuttivat hoitajat lähtiessä, ja josta muistutti vielä kurkkuun pyrkivä mikä-lie, joten illan päälle muistin ottaa vielä pari laxoberonia. Ja närästykseen rennietä. Jokohan siinä oli kaikki?

Että kun joku maustaa aamuteeni edelleen muovilla vielä neljäntenä päivänä sytojen jälkeen, en tiedä mitä näistä rohdoistani syyttäisin. Pahoinvointi on onneksi lievää ja kovasti laskusuuntaista jo tässä vaiheessa, mutta toki salmiakkitikkareita ja kurkkupastilleja on kulunut. Parhaimmalta maistuvat kuitenkin happamat maut. Siinä missä doketakselin jälkihuurut viettivät roskaruuan kimppuun, tekee nyt mieli raikkaita makuja, tuoretta salaattia, kylmää puolukkaa ja karvaita mehuja. Parempi lääke tämä taxol, ihan selvästi:)

24 kommenttia:

Kitsune kirjoitti...

Hurraa hyville arvoille!

Tuo on muuten totta mitä roskaruuasta sanoit. Minulla CEFin jälkeistä kolmen päivän mehupaastoa seurasi aina neljännen päivän iltana hirmuinen himo kebabiin ranskiksilla.

Anitta kirjoitti...

Oho, onpas sulla ollut evästä. Tuollaisen lääkemäärän jälkeen ei luulisi syömishaluja olevan lainkaan. Onneksi kuitenkin jotku ruuat maistuu.
Kiva kuulla, että arvot ovat olleet hyvät ja toivottavasti pysyvätkin.
Nauti hyvistä hetkistä hoitojen välillä!

Sanna kirjoitti...

No huh huh, on sulla troppeja siinä komea lista. Huh, tuli ihan kylmä hiki noista kaikista lääkkeistä. Ihmekkös kaikki alkaa välillä maistumaan vähän hassulta :)
Hyvä, että nuo arvot tajusivat nousta (paitsi ca125!!), jotta sait salpaajat aikataulun mukaisesti. Peukuista on siis hyötyä :)
Mukavaa viikkoa!!!

Kiara kirjoitti...

Huuh, mikä päivä. Olit kyllä pirssi-kyydin ansainnutkin!

Anonyymi kirjoitti...

Melkoiset coctailit olet nauttinut, eiköhän nuilla luulisi jotain pahissoluja kuolevan! Mutta se on hyvä, että tuo mieliala ja tahtotila kuulostaa olevan kunnossa! Toivottvasti pääset taas tällä viikolla nauttimaan syksystä, sitä minäkin yritän flunssavkonlopun jälkeen!

T. Maikki

Anonyymi kirjoitti...

Kahdeksan on hyvä luku, vaikka näyttäisikin vain suuntia! Tosi iloinen siitä. Muuta hyvää tuossa jutussa ei sitten ollutkaan. Pahoinvoitattaa jo pelkkä lukeminen. (Sanna! Missä ne pussit taas on?) Tuollaiset lääkemäärät!
Että on pienellä ihmisellä siedettävää. Mutta sinä se vaan jaksat. Ihme otus. Jaksa vielä.

olga kirjoitti...

Sinulla mahtava tippabooli mennyt. Se on totta, että doketakselin jälkeen tekee mieli roskaruokaa ja ruokaa yleensä. Tulossa oleva CEF oli vvimeksikin hyvin vessan pönttöä hivelevä kokemus. Tuskin nytään parempi. On sinulla mahtavasti solut parissa päivässsä noussut. Kuulumma nousu näillä sytöillä on nopeaa, joskin romahduskin nopeaa. Kyllä yhteiskunnan on jeesattava, ettei tarvitse huuruissa ajaa. Jaksuja sinulle ja teille koko poppoolle. Meillä tytär oli taas vähän surullisen näköinen, kun äiskä joutuu taas koville lääkkeille. :(

betty kirjoitti...

Aika lääkearsenaali, ja aika asiaan paneutunut sairaanhoitaja oot kun lääkkeiden nimetkin on hallussa !

Pikaista toipumista, muovin maku veks !

Anonyymi kirjoitti...

Tiina hei, olipa todellinen elämysmatka! Tuli vain mieleeni, että jos mainitsemiesi lääkkeiden nimet korvaisi ruokien, viinien tms. nimillä, kävivi kertomuksesi mistä tahanssa ruoka-viinipalstan jutusta. Ja vielä taksilla kotiin! Kyllä tuollaisen maistelun jälkeen on viisasta ottaakin pahoinvointi- ja närästyslääkettä :). Samaa asennetta jatkossakin toivoen, Kaiju

Anonyymi kirjoitti...

HYVÄ TIINA ! Hieno kuva Ajassa-lehdessä ja hyvä juttukin. Kuva oli niin aurinkoinen ja varmasti Tiinaa itteänsä ; ) Oikein kiva !
Eilen lueskelin juuri postista tullutta Syöpä-lehteä ja siinä taas kerrottiin se, minkä me kaikki tietysti tiedämme, että hyvä peruskunto on syöpähoidoissa tarpeen eli TIINA HURRAA, hyvä että olet juossut ja hoitanut kuntoasi, nyt niitä sisun kappaleita tarvitaan.
AURINKOA JA VOIMAA JA PUOLUKOITA !
pirtsikka

Sun äitis kirjoitti...

Yritin jo edelliseenkin merkintääsi kommentoida, mutta pyyhin kirjoitukseni pois, kun koin jotenkin olevani ulkopiiriläinen. Minusta kun ei (vielä?) tullutkaan ihan oikeaa syöpäläistä, kun toistaiseksi vältin liitännäishoidot. Nyt sitten kuitenkin uskaltaudun mukaan. Ei minulla mitään nerokasta sanottavaa ole, kunhan vain tahdon kertoa, että täältä etäältä lähetän sinulle voima-ajatuksia ja toivotan kaikkea hyvää!

Anonyymi kirjoitti...

Jopas olet koktailin siemässu.Hyvää syksyn jatkoa ja vointeja.

Niina kirjoitti...

Ohhoh, ja minä kun olen pitänyt yhden buranan nielemistäkin hankalana... Ihanaa, että arvot koheni ja menevät oikeaan suuntaan! Kummipoikasi tuolla vetelee sikeitä ja lähettelee kauniita päiväunia kummitädilleen :)

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Muakin se doketakseli vei roskaruuan kimppuun - tuli oikea himo rasvaiseen pizzaan sun muuhun :P Parempi lääke tuo taxol selkeesti ;)

Hienoa, että arvot on menneet komeasti oikeisiin suuntiin :)

Ihan puistattaa nuo lääkemäärät..

Muovit pian pois teestä ja ruuasta!

Anonyymi kirjoitti...

Lintupuiston isot ja pienet tuulettaa arvojen suuntaa, jeijee, kasi!

Mahdoton booli kyllä sulla on nautittavana ollut, huh. Pian varmaan tekee mieli tavallista ruokaa. Tuonkin aamulla töihin mennessä teille pottuja ja punajuuria maistiaisiksi, ne kun maasta nykästiin pakkasten tieltä.

Haleja, Leena

tiina kirjoitti...

Minulla on tuo cef kokematta, enkä sitä välittäisikään kokea.. näillä minun lääkkeillä ei ole onneksi tarvinnut juuri vessanpönttöön kurkkia. Muutama pahempi pahoinvoinnin aalto vain on koettu näiden maku&haju&kuvotus-aistimusten lisäksi. Voimakkaat maut pitävät tuntemukset kurissa, samoin jatkuva syöminen, vyötärölle tämä sairastaminen ottaa.. Kebab kuulostaisi kyllä itse asiassa aivan hyvältä nytkin..

Lääkearsenaali on komea, varsinkin kun en näin terveenä ihimisenä ole juuri lääkkeisiin tottunut:) En ole edes päänsärystä kärsinyt, koskaan. Mutta tarpeellisia kait kaikki, ja ainakin vielä on kutina pysynyt pois vaikka kortisonit jo loppuivat.

Tässä blogissa ei lukijan tarvitse olla minkään syöpäkerhon jäsen;) Että kommentoida saa, kiva kuulla ääntä sieltä ruudun takaa! Ja kukaa sanoo, että syöpä ilman liitännäishoitoja ei olisi syöpä? Ei kait näitä tauteja ja luokituksia voi oikein ruveta arvottamaan. Sairaalassa näkee monenlaista, se auttaa laittamaan omatkin asiat oikeaan perspektiiviin. Vaikka itse fyysinen tauti olisi hoidettava ja hyväennusteinen, voi sen kantaminen ja kestäminen olla vaikeaa. ITse iloitsen suuresti, että oma psyykkinen turnauskestävyys on hyvä, samoin tuki ympärillä vahvaa.

Tänään oli jo hyvä päivä, kaupunkilounas maistui vertaisseurassa, ja illalla olin vielä lakeuden katedraalissa lämminhenkisessä konsertissa, extrana tuttuja vuosien takaa. Huomenna sitten odotan lintupuiston lähetystä, kiva kiva:) Ja se makumatka, viineineen, josko jo viikonloppuna.. Tästä tämä taas lähtee, kurssi nousuun.

Halit teille, kuusi kummilasta ja kaikki muut!

Anonyymi kirjoitti...

Arvothan ovat kuin Milla Mallikkaalla konsanaan. =) Ja vaikka lääkemäärä vähän päätä huimaakin, pitää vaan ajatella että jokaisella on tehtävänsä ja tärkeä tehtävä onkin!! Ja senhän sinä varmasti osaatkin ajatella, en epäile yhtään. =)

Piti minunkin kaipaa tuo ajassa -lehti nettiversiona eteeni ja käydä tsekkaamassa "julkimoa". Hyvä oli juttu, pirteä äiti ja hurmaava tytär =)

Nyt vaan täyttä höyryä eteenpäin ja myrkkyä syöpiksille. Nuo arvot jo kertovat siitä, että sytot toimivat.

Jaksamista =),

Kati

Adelhaid kirjoitti...

Tuliskohan siitä Taxolista kanssa joku maku häiriö, kun mullakin pari päivää hoitojen jälkeen jotkin ruoat maistuu vähän oudolle, ei tietysti doketakselille pärjää. Täällä peukut ylhäällä Taxolille, että potkii! Mulla katellaan magneetilla vastetta huomenna.

umbramaj kirjoitti...

Ompas coctail, joitakin tuttuja lääkkeitä mukana. Ajatuksin mukana!

Anonyymi kirjoitti...

Olin eilen Kaiken kansan sielunnuohousillassa, jossa esiintyi kuusi selloa ja ihmisen ääni. Lauluääni kuului Mari Palolle ja puheääni Aino Suholalle. Jos sen jälkeen vielä jäi hitusenkin karstaa koneistoon niin Tiina sinun äänesi harjaa kyllä senkin taivaan tuuliin.
Olet upea mimmi!

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Kiitän Katia nettilehtivinkistä :) Nyt näin siis minäkin jutun, vaikka olenkin eri pankin asiakas. Ihanat tytöt kuvassa!

Anonyymi kirjoitti...

Sinne nettilehteen piti minunkin mennä kurkkimaan! En ole utelias, en takuulla. Söpöt on tytöt kuvassa, joo, ehdottomasti!

Anonyymi kirjoitti...

Tosi ihailtavasti jaksat noita hoitoja; varmaan hyvä kuntosi auttaa asiassa. Toista oli, kun itse olin sytotiputuksessa v. 2002. En enää edes muista lääkkeen nimeä, olisikohan se ollut muutamissa kommenteissa mainittu CEF? Yhdessä pullossa oli kiljuvan punaista nestettä, se jäi lähtemättömästi mieleen. Käsittelyn jälkeen olo oli järkyttävä, pahoinvointilääkkeistä huolimatta oksensin melkein viikon yhtä soittoa enkä jaksanut keskittyä mihinkään. Onneksi oli mummu lapsia hoitamassa. Lääkkeet sain "nautittua" kunnialla v. 2002 loppuun mennessä. Varmasti niistä oli hyötyäkin, kun tässä edelleen kirjoittelen.

Tsemppiä ja jaksamista tuleviin hoitoihin! Psyykesi tuntuu olevan terästä, mistä tietysti on valtavasti hyötyä tässä tilanteessa. Ja muuten, oli tosi mukava lukea sinusta oikein kuvan kera Nordean lehdestä.

Terv. SinikkaT

tiina kirjoitti...

No kaikesta sitä on nykyään nettiversiot! Kuva oli tietty valittu juuri siksi, että siinä oli mukana tuo söpökin tyttö.. lapset vetoaa lukijoihin;) TAidan pistää tänne blogiin profiilikuvaksi jonkun muun otoksen.

Punainen taitaa olla ceffin väri, sitä muistaakseni smurffilimsaksi kutsutaan. Itsellä tuntemukset, vivahde-eroista huolimatta ovat aika samanlaisia kuin viimeksi doketakselin kanssa, joten luulen että tuolla toisella sytostaatilla, platiinilla, on makusekoituksessa osansa. Ja todella, pientä nämä sivuvaikutukset, kun tietää ja uskoo että niistä on hyötyä.

Ja taas oli parempi päivä! Nyt pidämmekin peltosen kanssa pari vapaapäivää, entraamme neidin prinsessan valtakuntaa ja keitellään päiväkahveja toisillemme.

Hyviä ja parempia päiviä itse kullekin!