tiistai 8. kesäkuuta 2010

"noinkolmekymppis"päivänä tuumittua

Syövän mukanaan tuomiin luontaisetuihin kuuluu ilo vuosien karttumisesta. Jokainen täyttyvä vuosi on juhlan paikka! Siinä missä ennen kerroin täyttäväni taas sen kaksikymmentäyksi, olen nykyään ylpeästi oman ikäiseni. Eli "noinkolmekymppis"päivänäni olen ilolla ottanut vastaan onnitteluita ja juhlavan verukkeen turvin nauttinut kakkua ja kuohujuomaa, hyvässä seurassa.

Harvasta vuosikerrasta on tehty laulua, meistä 87 rippilapsista ja 91 ylioppilaistapa on. Kelan anssi tiiviistää meidän aikuistuneiden tunnot muutamiin puhutteleviin säkeisiin. "Meistä tuli muurareita, taksikuskeja suutareita, yksinhuoltajaäitejä autokauppiaita -- meidän piti muuttaa maailma!". Sellaiset varmaan oli aikomukset, kukaan ei ole niin viisas ja pystyvä kuin tuore ylioppilas:) Mutta sellaisia meistä on tullut, ihan tavallisia virkamiehiä ja vääpeleitä, lääkäreitä myös, olen kuullut, ja äitejä, isiä. Keskiluokkaisia ja kohta keski-ikäisiä, toivottavasti myös keskimäärin tyytyväisiä ja onnellisia.

Lähes kaikista on tullut myös 38-vuotiaita, ei kuitenkaan kaikista. Oltiin vielä lukiossa, kun jape lähti kesäyönä autoajelulle, joka päätyi pikkuilmoitukseen maakuntalehdessä "ojaanajo vaati nuoren miehen hengen". Olin hautajaisissa, ensimmäistä kertaa saattamassa oman ikäistäni. Seuraavana vuonna istuin jälleen kukkavihon kanssa kotikirkkomme penkissä, olimme partiotovereiden kanssa saattamassa eevaa. Syksyllä olisivat alkaneet opiskelut, ja opiskelurahoja eeva oli tienaamassa silloinkin, kun etelästä tullut rekka ei huomannut pysähtymismerkkiä, vaan ajoi keskelle asfaltointityömaata kohtalokkain seurauksin. Vieläkin muistan iltateehetket eevan oman pienen kodin keittiössä.
Muutama vuosi sitten kuulin myös luokkatoverini jannen menehtyneen. Vankilakierre päättyi hänen kohdallaan lopullisesti viimeisenä kotiutumispäivänä.

Syntymäpäivänäni muistelen heitä, ja ajattelen olevani onnekas. Olen elänyt kaksi kertaa pitempään kuin jape tai eeva. Olen saanut opiskella, tehdä mieluista työtä, nähdä maailmaa. Minulla on perhe ja oma koti, josta nuorena kuolleet toverini tuskin ehtivät edes haaveilla. Vaikken ole maailmaa muuttanutkaan, ainakaan kovin radikaalisti ja näyttävästi, olen varmasti keskimääräistä tyytyväisempi taviselämääni virkamiehenä, äitinä ja vaimona.

Keskimääräistä onnellisempana katselen keskiluokkaisen kotitalomme (aina) keskeneräiseen puutarhaan, jossa syreeni aloittelee kukintaansa. On se kesä täällä pohjoisessakin, ja etelän epäilijöille piti käydä nappaamassa kuvatodiste -keskellä hyttysparvea.


UNKARINsireenin tuoksua ja kauniita kesäpäiviä toivottelen kaikille!

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää eilistä syntymäpäivää! Voihan niistä noinkolmekymppisistä onnitella koko vuoden ja vielä seuraavankin. Parin vuoden kuluttua joudut kyllä keksimään uuden jotainnoin...
Nautippa kovasti kaikesta mitä on!
Elämähän edelleen lienee sitä ihmisen parasta aikaa. Sireenikin tiesi, että nyt on syytä kukkia! Nätti on, uskotaan.

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Onnittelut noinkolmekymppiselle!

Meillä on täällä etelässä Unkarinsireeni ihan samassa vaiheessa, eli kukinta on vasta alkanut. Niin se vaan on, että sitä on aika vähään tyytyväinen - tässä vaiheessa varsinkin. Nautitaan siitä, mitä meillä on!

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Onnea!

Kaisa kirjoitti...

Kylläpä teki hyvää, tämä elämästä onnellinen ja sen rajat tunnistava postisi. - Olen uusi lukijasi. Löysin blogisi Leen@n kommenttien kautta, ja nyt olen kuljeksinut läpi kaikki merkintäsi. Onnea sinulle!

betty kirjoitti...

Kyllä, samaa mieltä, luontaisedusta saa ja pitää nauttia: hyvää syntymäpäivää !

Ikäviä juttuja on sattunut nuorena tiellesi, tosi surullista. Kärsinmystä mahtuu vähän liikaa maailmaan, tänään aamulla töihin tullessani luin lööpin: 9-vuotias hukkui kesäleirillä... voi sitä tuskan määrää. Nautitaan siis kaikesta hyvästä ja kauniista, meillähän kaikki ON hyvin !

Kiara kirjoitti...

Aurinkoiset onnittelut!

Sinä se osaat kirjoittaa niin kauniisti ja ajattelevasti. Piti hetkeksi jäädä lauleskelemaan Kelaa.

Nina kirjoitti...

Sattuipa sopiva teksti tälle päivälle minulle, kun olen elämääni tyytymättömyydessä rypenyt hetken verran.. Kolautti hieman palikoita taas kohilleen..ja suhteellisuuden tajua oikeisiin asioihin..ja niin mahottoman positiivissävyisesti:) Upeasti kirjoitettu ajatukset.

tiina kirjoitti...

Kiitos kiitos:) Täällä olen jatkanut vielä juhlintaa käyttämällä viime vuonna syntymäpäivänä saadun lahjakortin jalkahoitoon. Että nyt aivan leijun muutaman sentin maan pinnan yläpuolella:)

LAulujen sanat ovat ihanaa ja niin terapeuttistakin arkilyriikkaa. Joskus tuntuu, kun radion tiskijukka soittaisi kappaleita henkilökohtaisesti minulle.. niin osuvia helmiä sanoituksista löytyy.

JA betty.. sama uutinen on osunut silmiin kaupan lööpeissä monta kertaa tänä päivänä. Itsekin kesäleirivahtina käsitän tuskan määrän tuolla leirillä. Voimia sinne, toivon.

Kitsune kirjoitti...

Myöhästyneet synttärionnittelut keskimääräistä onnellisemmalle noinkolmekymppiselle!

Kieltämättä oma lähestyvä syntymäpäivä on alkanut tuntua pieneltä voitolta.

Unknown kirjoitti...

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut :)

Nyt kun olet keski-ikäinen "virkamies" ja kansankyntilä niin mun on ihan pakko korjata hieman. Tiedättehän kaikki että sireeni huutaa ja syreeni kukkii ;)No joo puutarhurin pilkunviilausta. Mutta kesä on siis aivan oikeasti teilläkin, ihanaa!

Anonyymi kirjoitti...

ONNEA TIINALLE !! Ihana lahja tuo jalkahoito - todellakin pistää leijailemaan ; )
Hyvää Unkarin matkaa !
pirtsikka

Kati kirjoitti...

Onnea Tiina, tänäänkin!
Uskotaan, uskotaan....että suvi se on sielläkin. Olenkin sukulaisten toimesta kuullut hehkutusta sikäläisen (lue haukiputaalaisen) "urheiluareenan" mahtavasta kunnosta.
Jäin muuten ajattelemaan eevaa minäkin. Satuin näet nostamaan luurin silloin, kun asiasta ilmoitettiin tulevalle anopille...

tiina kirjoitti...

Kati: Kiitos! kyseistä areenaa ei meidän perheen kolopalloilija ole käynytkään vielä testaamassa. Pysyttelee kotikentän reijillä..