torstai 17. kesäkuuta 2010

passi, hammasharja ja rinnat

Pakkasin koko yön. Tai silta se ainakin tuntui, vakipainajaiseni, joka pitkän tauon jälkeen tuli yövieraakseni. Matkalaukut nököttivät budapestin reissun jälkeen vielä koskemattomina makuuhuoneen oven pielessä, mutta niin vaan niitä piti ruveta uudestaan täyttämään. Tällä kertaa olin matkalla yhdysvaltoihin, massachusetsiin, jossa parikymmentä vuotta sitten vietin kokonaisen kesän stipendiaattina (oppimatta silti kirjoittamaan osavaltion nimeä oikein, toim. huom.).



Rapakon yli suuntautuvaa matkaa varten taittelin punaiseen lentolaukkuun asukokonaisuuksia ja kenkiä, varasin matkalle ristikoita ja lukemattomia kodin kuvalehtiä, ihan kuin irl. Mitä lie tällaiset tylsät unet kertovat näkijästään? Kiirekin oli (kuten elävässä elämässäkin, aina), ja mieleen juolahti asioita vielä kentälle lähdön aikoihin. Ai niin, nesteet! Juoksin siis kuuliaisesti hakemaan minigrip-pussin keittiön kaapista, ja tungin sinne shampoon ja pullollisen tulista ketsuppia:) Tyytyväisenä istuin jo autoon, mutta sillä hetkellä tylsä pakkausuneni muuttui jo painajaiseksi: tissit olivat jääneet kuivumaan saunan lauteille! Laukkuun pakattiin siis vielä kakkosrinnat säilytysbokseineen, hoitotarvikkeineen kaikkineen sekä proteesiuimapuku, ja olin vihdoin valmis. Pääsin jo kentälle saakka, kun muistin, että pahus sentään, minullahan on nykyään perhekin..



Mitähän lie olisi lutzin perhe tuuminut, kun olisin pölähtänyt kylästelemään, yksin tai koko pesueen kanssa. Vieläköhän asuvat suttonissa, sinisessä talossa? Asian tarkistus ei kyllä ole suunnitelmissa ollut, muita reissukaavailuja sen sijaan näin kesäaikaan on. Painajaista edeltävänä iltana olin surffaillut halpojen lentojen perässä, siskolikkaa tekisi mieli katsomaan, hän kun ei suomeen tänä suvena pääse. Muutkin unen elementit selittyvät aika hyvin, tämänkertaisessa painajaisessa on aineksia kauppalistasta lähtien, ja eikö vain se äidin huono omatuntokin jossain taka-alalla kolkuta. Vaikka hyvin täällä oli pärjätty vanhempien unkarin reissun aikana. Talo ja lapset olivat puhtaita ja järjestyksessä:)



Ja hyvin pärjäsimme me vanhemmatkin, neljä päivää tonavan rannalla. Helle pysytteli yli kolmessa kympissä, joten me pysyttelimme metronkantaman päässä majapaikastamme. Sillekin säteelle sattui paljon nähtävää ja tehtävää, kuten komioita kirkkoja, maanalaisia luolastoja budan vanhassa kaupungissa, eläintarha ja schetzenyin kylpylä.
Onneksi tulivat tällekin reissulle mukaan ne proteesiuikkarit ja uimatissit:) Visiitistä vielä kuvatodiste.

8 kommenttia:

Tee kirjoitti...

"Pääsin jo kentälle saakka, kun muistin, että pahus sentään, minullahan on nykyään perhekin..." Hekoheko - taattua Tiinaa aamupalaksi ;)

Ihan kuin olisitte jossain Senaatintorilla uiskentelemassa..

Kiva, että kotosalla sekä reissussa on mennyt kaikki hyvin :)

betty kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
betty kirjoitti...

Heh - oon myös nähnyt näitä unia, menossa kovaa vauhtia johonkin ja sitten yhtäkkiä muistaa, niin, mulla on lapsiakin, missähän ne on... Unien maailma on ihmeellinen.

Hieno uimapaikka ! Ja kiva että on ollut paljon lämpöä ja nähtävää !

Kiara kirjoitti...

:) Loistavaa!

Mulla lomapainajaisiin liittyy aina ahdistava tunnelma, että loma on lopuillaan enkä vieleäkään ole muistanut lähettää kortteja.

Hiano uimapaikka.

rk kirjoitti...

Niinkuin Tee sanoi (pääsimpäs peesaamaan), keskellä katuako ne siellä ui!?
Sitä pitää vähän ihmetellä, että oikeinko se lomailu painajaisia aiheuttaa? Että ei nyt menisi suorittamiseksi, se loma?
Joo, hyvältä näyttää, no - nuo, kun kerran mainitsit, muuten olisin ohittanut huomiotta koko vaivalla hoidetun varustuksen.
Hyvää loman jatkoa, nauttikaa kesästä!

Tilu kirjoitti...

Kiva, että lomavarustus oli kunnossa painajaisista huolimatta ja kelitkin suosivat.

Hyvää viikonlopun jatkoa!

tiina kirjoitti...

Juu tuo kylpylä oli kyllä valtava, kymmeniä altaita, erilaisista lähteistä, eri lämpöisiä ym. Ja mikä oli itselleni suuri helpotus: ei tarvinnut suomalaiseen tyyliin riisua uikkareita saunaan mennessä, ja pukuhuonekin oli privaatti. Todellinen kansankylpylä, hinnatkin sen mukaiset. LEivoskahvit altaan äärellä euro viisikymmentä.

Täällä pakkaaminen jatkui oikeastikin, läksimme koko perheen ja ystävien kanssa pohjoiseen. Täällä on valloitettu huippu ja nyt ilta tuijotettu häähumua telkusta, iiiiihanaa. Tarjolla oli toki häämenu, noutopöytä prinssinakkeineen ja prinsessakakkuineen, skumppaa unohtamatta. Silmät kosteina olemme kuunnelleet upeita hääpuheita ja katselleet onnea. Näin vuorokauden vaihduttua alkaa kotikatsomon selostus olla jo aika villiä.. mutta joka tapauksessa.. Grattis vaan vicce och danny!

Lomailu on ihanaa, meneminen ja tuleminen kuuluu hommaan, ja matkaa tehdään vaihtelevilla kokoonpanoilla. Ehkäpä otan nyt takaisin sytovuottakin, jolloin piti tyytyä kotineliöihin. Hoidot määräsivät aikataulun, ja tautejakin piti maailmalla varoa. Nyt kun on aikaa ja terveyttä, niin täytyy ottaa ilo irti..

Häähumun ihanassa tunnelmassa tervehdin teitä ystäväni:) Nu ska vi dansa.. eli häävalssi on vuorossa. Telkun ääreen taas!

Kitsune kirjoitti...

Tuttuja unia... Raskaana ollessani näin kerran unta, että menimme mieheni kanssa vauvanvaunut mukanamme divariin. Lähdimme sieltä kassit täynnä kiinnostavia kirjoja, ja vasta korttelin päässä tajusin että vauva jäi kauppaan...

Tuohon Tonavan helmeen olen itsekin mielinyt päästä tutustumaan, mutta vielä ei ole sinne matka onnistunut. Hyvältä näyttävät sekä kylpylä että kylpijätär.