torstai 15. huhtikuuta 2010

peruskestävyyttä

Kalenterissa luki tämän päivän kohdalla tv pk 30 min. Sama merkintä siellä oli maanantaina, jolloin pistin sen myös facebook-päivitykseksi aiheuttamaan päänvaivaa virtuaaliystäville. Koska alku on aivan lupaava, voin julkisestikin paljastaa, että tämä täti on juoksukoulun oppilas. Tv ei ole löhöilyä eikä pk perskänniä (kuten reippaimmat veikkaukset kuuluivat), vaan tasavauhtista peruskestävyyttä. Puoli tuntia kahdesti viikossa ja viikonloppuna pitempi lenkki, mutta silloinkaan syke ei saa nousta yli 140, sanoo jomppe, meidän ope.

Urheiluseuran kaverit ovat jompelle aavistuksen kateellisia. Keski-ikäinen mies juoksentelee pari kertaa viikossa kylillä kolmenkymmenen reippaan rouvaihmisen kanssa. Kas kun ei kukaan muu tällaista keksinyt.. Jompen kanssa hölkytellään ja kävellään, mitataan välillä pulssia ja ennen kaikkea kuunnellaan juoksugurun viisaita sanoja juoksuohjelman laatimisesta, maksimisykkeistä, lenkkareiden ominaisuuksista, lihashuollosta... Olemme pelkkänä korvana ja niiiiin innokkaita. Tästä jomppe muistaakin varoittaa meitä joka kerta: liikkeelle pitää lähteä matalalla sykkeellä ja lyhytkestoisilla lenkeillä, keho pitää totuttaa juoksuun. Uskotaan, uskotaan, innostus voi loppua läkähdykseen.

Olen tunnollinen oppilas ja teen kotiläksyni huolellisesti, lenkille on ollut mukava ja helppo lähteä. Paljon se on miehenpuolen ansiota. Miehen irtiotto töistä mahdollistaa iltajuoksut, niin lenkkipolulla kuin vertauskuvallisestikin. Juoksujen lisäksi kalenteriin sopii nyt sovittelematta tätiyhdistyksen kokoukset, kippokutsut, shoppailureissut, elokuvaillat.. sosiaalinen elämä hoituu ilman erityisjärjestelyjä, kun mies on maisemissa. Helmikuussahan miehenpuolen palaverit vaihtuivat pyykinpesuun, ylityöt remontointiin ja matkustaminen ruuanlaittoon, ja tästä muutoksesta ovat tykänneet kaikki.

Isä-sisäkkö on ollut niin arkea auttava muutos, että olen tehnyt kaikkeni, jotta nykyjärjestely säilyisi mahdollisimman pitkään. Eli piilotellut sunnuntain sanomalehden työpaikkailmoituksia, kaivanut kaikista suunnitelluista työkuvioista kielteiset puolet esiin, keksinyt kotiprojekteja toisensa perään.. Projekteista huolimatta tai ehkäpä juuri niiden vuoksi uusi työ on kuitenkin löytynyt ja sopimuskin tehty. Isä-sisäkkö palaa työelämään, ja kätevää emäntää tarvitaan taas.

Mutta. Uusi työ vaikuttaa emännästäkin ihan mukavalta. Asiantuntijan mukaan se vaatii sellaista peruskestävyyttä -sitähän kovakuntoisella maratoonarilla totisesti on. Hommia ei tarvitse tehdä maksimisykkeellä, eivätkä lenkit ole pitkiä -lähialueen poluilla pysytään (tässä kohdin emäntä tuulettaa). Kotitehtäviäkään ei yleensä tule, vaan lenkit voi normaalisti tehdä päivän aikana, sanoo juoksukoulun rehtori, tuttu ja mukava ihminen. Harjoitteluvapaatakin myönnettiin heti tulevalle lomakaudelle.. eihän sellaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä.

Kotivalmentaja ei kuitenkaan malta olla muistuttamatta varovaisesta alusta. Matalalla sykkeellä ja sopivalla vauhdilla nyt vaan liikkeelle, ettei tule ahmittua liikaa kilometreja.. vaikka lenkkeilijä vaikuttaakin taas niiiiin innokkaalta. Malttaakohan tuo kauan pysyä harjoitusohjemassa..:)

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Työniloa molemmille!
T. Leena

Anonyymi kirjoitti...

Ai kuinka ihanaa !!! hop hop hop ; ) Mun tytär aloitti kans juoksukoulun. Mä en nyt näissä "hoidoissa" pystynyt edes harkitsemaan, mutta ehkä sitten joskus ... Olen erittäin sinut rintaproteesini kanssa - se on ihana ! Aion hankkia urheiluliivit - tietty ; )
Kuntosalilla olen käynyt tässä kuussa vain kerran, olisin pystynyt parempaan saldoon, mutta äijänkäppyrä ollut keuhkoputkentulehduksessa enkä yksinään tietenkään nyt pysty, kun olen kalju ja mukamas heikossa hapessa. Peruukki on ok, kehuja on tullut, mutta peilistä kattoo aina meikkää muukalainen enkä tiedä, mihkä sitä vehtoisin. No, pikkujuttuja.
JUOKSUKOULU - HYVÄ TIINA - MAHTAVA HOMMA !!!
LIIKUNTA VÄHENTÄÄ NIITÄ RESIDIIVEJÄ - vai millain se oli.
Meikkä aloittaa empaattisesti kävelylenkit ja ehkä muutama juoksuaskel jossain välissä ; )
pirtsikka

Anonyymi kirjoitti...

Onnea "miehenpuolen" uudelle työlle! Koti-isyyden uranäkymät eivät sitten sen enempää houkutelleet.

Kuulostaa kovasti siltä, että maratonille siellä jo treenataan. Kateellisena luen miten reipas olet - et viitsisi, hikihän siinä tulee ja rakkoja jalkoihin! - Ei vaineskaan, juokse minunkin puolestani, ja onnea matkaan. Kepeitä kilometrejä!

Terveisin, sauvakävelijä

Herttuanmäen elämää kirjoitti...

Oispa täälläkin tuollainen "Jomppe" vetämässä juoksukoulua sais itsenikin revittyä tuonne tien päälle.
Onnea isä-sisäkölle uudesta työpaikasta!

Kiara kirjoitti...

Ihanaa! Kuulostaa huipulle. Mun on pitänytkin monta kertaa kysyä, miten kotimies on pärjännyt, jostian syystä vain aina unohtunut sitten tässä kommentointi-vaiheessa :D

Juoksukouluja näyttää olevan vähän joka puolella nyt. Minä en ikinäikinäikinä lähtis sellaiseen. Mutta nostan kyllä virtuaalihattuani kaikille, jotka lähtee. *nostaa virtuaalihattuaan Tiinalle*

Tee ‎| teehki@gmail.com kirjoitti...

Kiva, että isäntä on mielekkäästi työllistynyt - vaikka olisihan siellä kotona varmasti vielä ollut sisäkölle kysyntää ;) Kiva kuitenkin, että olet päässyt välillä iltajuoksuihin ilman suurempia järjestelyitä :) Onnea miehelle uuteen työhön!

Kiaraa beesaten "Minä en ikinäikinäikinä lähtis sellaiseen. Mutta nostan kyllä virtuaalihattuani kaikille, jotka lähtee. *nostaa virtuaalihattuaan Tiinalle*" Juokseminen saa jo ajatuksen asteella henkeni salpautumaan ja lihakset maitohapoille... "Jomppe" on kyllä keksinyt itselleen hyvät iltajuoksut ;D

Anonyymi kirjoitti...

Hiphei!

Sitten kun sulla on se toisenlainen TVPK (eli se löhöily ja perukänni), niin mieki voin tulla niihin treeneihin:) Teisithän Tiina, että "maratoonailu" on varma merkki lähestyvistä nelikymppisistä... Eli sitä odotellessa, itselläni on vielä muutama vuosi armonaikaa ennen lenkkariostoksia.

t. rappiotyökaverisi Pirre

Tilu kirjoitti...

Minultakin onnittelut miehesi mukavalta kuullostavasta työstä.
Kepeitä juoksukilometrejä sinulle!

tiina kirjoitti...

Niinhän itsekin luulin.. ettei juoksu ole ollenkaan oma laji. Rinnatkin olivat aivan liian suuret hölkyttelyyn, eikä tarpeeksi tukevia liivejä löytynyt mistään. Tässä kohtaa kohtalo puuttui peliin, tunnetuin seurauksin;) Sytohoitojen aikana en kyllä suosittele juoksua enkä mitään kunnon kohentamista, kevyttä ylläpitoa vain. Lääkitys on ihan riittävän raskasta reeniä.

Oikeasti, nivelillehän tuo laji ottaa, ja sauvakävely on varmasti kehoystävällisempää. Mutta tässä aikaistetussa neljänkympin huumassa yritetään nyt kuntoa kohottaa, ja toukokuussa "leidit lähtevät jo lentoon". Mutta pirre, nuo toisenlaiset reenit sopii hyvin myös harjoitusohjelmaan.. Onkin tullut latkittua tuota vihreää teetä siinä määrin, että niiden satojen kupillisten vastapainoksi saan juhlia jonkun illan. Ei kun suunnittelemaan VIRKISTYSTÄ, koko tiimi.

Isä-sisäkkö on pärjännyt aivan loistavasti. Makuuhuoneen tapiseeraus on nyt ollut työn alla, sitä ennen laitettiin mapit ja paperit ojennukseet, mööpleerattiinkin vähän. Ruokakin on useimmiten odottanut työstä palaavaa emäntää.. Nyt pantiin rojektit jäihin, jotta isäntä voipi nauttia viimeisistä vapaistaan, vapun jälkeen työt alkavat. Pehmeällä laskulla aloitetaan, kesällä on luvassa pitkä loma.

Ajelimme kainuuseen viikonlopun viettoon, sukset on toiveikkaasti boxissa mukana. Järven selkä näyttää jo märältä, mutta vielä siellä voi kuulema hiihdellä (kuuluisia viimeisiä sanoja). Rantoja myöten mennään, jos mennään..

Rentouttavaa viikonvaihdetta, aurinkokeliä, ystävät!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät juoksijat ovat harvassa. Mahtavaa saada lisää porukka pitkänmatkan joukkueeseemme. Vastalahjana lähetän linkin pienelle sivustolleni, jonne olen koonnut muutamia ehdotuksia hiilihydraattitankkauksia varten.

http://kakuttaa.blogspot.com/

Ystävällisin terveisin,

Juoksukoulun rehtori :)

Sanna kirjoitti...

Hih. Taas niin hauskaa luettavaa :) Näissä teksteissä on aina sellainen hymy-takuu, se on ihanaa!
Ei ole tullut kauhiasti kommentoitua, mutta olen piipahdellut lukaisemassa aina tekstit. Tuo oma "peruskestävyys" on nyt ollut hiukan koetuksella.. taisin alkaa juoksemaan suoraan maratoonia, harjoittelematta taikka tankkaamatta. Kivalta ei ole tuntunut.
"Eteepäin mennään, sanoi mummo mudassa." Kyllähän asioita oppii kantapään kauttakin, vaikka se onkin hieman viheliäisempi oppimiskeino.
Tsemppiä juoksukouluun! Ja isännälle uuteen duuniin :)

Anonyymi kirjoitti...

Kääk! "varma merkki lähestyvistä nelikymppisistä..." Sitäkös tämä on? Neljänkympin kriisi!!!

Minunkin olisi siis pitänyt ehdottomasti liittyä jompen leiriin! Tuo kuulostaa sen verran ammattimaiselta. Nyt lähden kuitenkin ihan omatoimiselle treenille, jotta jaksan toukokuussa "lentää"...

T. lentävä työkaimasi

tiina kirjoitti...

Tästä meikäläisen juoksuhulluudesta tai terveysherätyksestä ei kannata muiden ottaa paineita.. vaikka tätä ilosanomaani täällä blogistaniassa levitänkin:) Osaan myös vaan olla ja syödä kun sille päälle satun, kuten nyt vaikka tänään. Kaimaseni, tänään en lenkille tuonne räntäsateeseen vain kyennyt. Huomenna onneksi jomppe taas odottaa tiimin kera. Sieltä ei passaa lintsata.

Sannalle: maratoonilla totisesti olet, maltahan pitää nyt taukoa sieltä kilpakentiltä!

Reksi: Heh..päässäni rupesi jostain syystä soimaan lastenlaulu, jota musiikkitunnilla on veivattu jokusen kerran (oppilaiden pyynnöstä)
"Liitukauden koulussa
oli tyrannosaurus reksi.
Lounaaksi se söi aina oppilaita
ja opettajan illalliseksi".
Tämä mielleyhtymä tosin vain niistä herkullisista hiilihydraattikuvista;)
Tuleva oppilaasi näkee jo juoksu-unia, eli on aika "kypsä" siirtymään harjoittelukentille heti työn Juhlan jälkeen..

Työniloa meille työtä tekeville alkavaan viikkoon!
(p.s. 33 herätystä lomaan)

Anonyymi kirjoitti...

Tulinpahan ilmoittautumaan. :) Ajauduin tänne ystävämme Leen@n blogista ja luin viikonlopun aikana kirjoituksesi aivan alusta saakka. Aikamoisen sitkeä sissi olet! Sekä Kainuu että lähikaupunkisi ovat minullekin tuttuja paikkoja muutamien vuosien takaa, joten sain lievitettyä blogissasi pohjoisen kaipuutani.

Iloisia juoksulenkkejä toivottelee Kymenlaakson keväässä taivaltava Marsa

tiina kirjoitti...

Heips marsa! Kiva kun ilmoittauduit:)
On sinulla ollut urakka.. Itse en ole tointunut omia kirjoituksia jälkikäteen juuri lukemaan. Kyse ei ehkä ole laiskuudesta, vaan halusta unohtaakin rankimmat ajat. Tai ei ehkä unohtaa, mutta ottaa etäisyyttä niihin.
Kevätterveiset kymeenlaaksoon!

Anonyymi kirjoitti...

Olitpa laittanut nätin tekstin Leen@n blogiin - niinkuin Sannakin aikaisemmin. Tuntui hyvältä lukea ne.

tiina kirjoitti...

Kiitos ärkoo!
Leen@n blogin kommenttiosastossa on kasapäin kauniita kirjoituksia. Ne on pakko lukea kaikki, ja samalla hyvästellä vähitellen blogiystävää. Kirjoitukset ovat siis myös itselleni terapeuttista luettavaa.